Oikaisu au:n numeron 5/2019 muistokirjoitukseen

Aatos Issakainen 1932–2019

Arkkitehti Aatos Issakainen kuoli 2.4.2019 Porvoossa. Hän oli syntynyt 23.12.1932 Raudussa Karjalankannaksella, koti oli neljän kilometrin päässä silloisesta itärajasta. Kun Aatos syksyllä 1939 oli koulumatkalla, vastaan marssi pitkä jono sotilaita. Kohtelias poika nosti lippalakkiaan jokaiselle. Armeijan liikekannallepano oli alkanut, pian syttyi talvisota, tuli äkkilähtö, alkoi evakkomatka.

Koulunkäynti jatkui usealla paikkakunnalla, ja ylioppilaaksi Aatos kirjoitti Joensuun lyseosta vuonna 1954. Arkkitehdiksi hän valmistui TKK:sta vuonna 1962. Kiitettävän diplomityön aiheena oli Joensuun keskustan asemakaava. Opiskeluaikana hän menestyi useissa asemakaavakilpailuissa. Oma toimistotyö käynnistyi vuonna 1962, kun Imatran keskustan kilpailuvoiton perusteella alkoi Imatran nykyisen keskuksen suunnittelu.

Kaupunkisuunnittelusta kiinnostunut Aatos oli havainnut, että oli tehty ”paperisuunnitelmia”, jotka eivät palvelleet muuttuvia tarpeita. Porvoon yleiskaavan tavoitteeksi vuonna 1965 hän asetti hallitun kokonaisrakenteen ja joustavan toteuttamismahdollisuuden. Hän kehitti aluevertailujärjestelmän, jonka perusteella kaavan toteutumista voitiin seurata ja tehdä alueittain tarvittavia muutoksia. Hän halusi demokra­tiaa kaavoitukseen ja ehdotti, että tarkistuksia tehtäisiin valtuustokausittain.

Aatos laati vuosina 1965–1987 yleiskaavat ja niiden tarkistuksia 11 kaupunkiin. Asemakaavoja hän teki vuosina 1962–2000. Hän liikkui suunnitteluvaiheessa kaavoitettavilla alueilla, jutteli asukkaiden kanssa, kuunteli heitä ja toteutti toivomuksia mahdollisuuksien mukaan.

Aatos suunnitteli myös asuin-, liike-, teollisuus – ja erityiskohteita. Teollisuuskohteita olivat WSOY:n Porvoon ja Juvan tuotantolaitokset. Vaativia ja innostavia olivat Ilmailulaitoksen monet lennonvarmistusrakennukset, joista ensimmäinen oli Kittilän lentoasema monine laajennuksineen.

Sanavalmis, hyväntuulinen Aatos oli kysytty esitelmöitsijä ja puheenjohtaja. SAFAssa hän toimi aktiivisesti monissa toimikunnissa, asemakaavakilpailujen tuomarina ja TKK:ssa asemakaavaopin assistenttina. Hän esitti mielipiteensä suoraan ja sai siitä myös maksaa. Jo RUK:ssa vuonna 1958 hän oli paras kurssilla 95, mutta hänet jätettiin ilman priimusmiekkaa, koska hän oli ilmaissut kantansa sodan mielettömyydestä. Arkistoon tuli merkintä ”Vaaraton pasifisti”.

Myös harrastuksiin riitti aikaa ja tarmoa. Syksyt olivat kiireisiä, tarkalle ampujalle löytyi aina passipaikka hirvimetsältä. Kesät purjehdittiin, vanhetessa melottiin, viljeltiin maata ja hoidettiin metsää.

Kun dialyysihoidot alkoivat ja kunto heikkeni, oli aika lopetella suunnittelutyöt – siinä vaiheessa Aatoksella olikin takanaan jo 60 työvuotta. Arkkitehtuuritoimisto Aatos ja Aila Issakainen toimi Helsingissä ja Porvoossa. Yhdessä hoidimme omia projektejamme 50 vuotta, välillä harjannostajaisia juh­lien. Kiireisten työvuosien jälkeen saimme viettää vielä rauhallista kotielämää ja nauttia yhdessä vanhan hirsitalon tunnelmasta. Vähitellen askel lyheni, muisti himmeni, mutta hymyä riitti.

Aila Issakainen

puoliso ja työtoveri

Matti Porttinen 1947–2019

Arkkitehti, sisustusarkkitehti Matti Porttinen menehtyi 20.3.2019 Helsingissä. Porttinen, eli ”MoPo” tai ”Mortti”, oli syntynyt 27.4.1947 Helsingissä. Hän oli Tölikän kundeja.

Tulevaa uraa ennustivat useat palkinnot Norssin kulttuurikilpailuissa, ja Norssista Porttinen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1967. Armeijan käytyään hän pyrki ja pääsi Taideteolliseen oppilaitokseen eli ”Atskiin”, josta hän valmistui sisustusarkkitehdiksi vuonna 1972 kurssinsa priimuksena. Opintojaan hän jatkoi TKK:n arkkitehtiosastolla työn ohessa, kuten tuohon aikaan oli tapana. Hän valmistui arkkitehdiksi vuonna 1981 Otaniemestä. Diplomityön aiheena oli asuinkortteli Länsi-Pasilaan, arvosanaksi tuli ”erittäin hyvä”.

Porttinen työskenteli opiskeluaikanaan pääasiassa asuntosuunnittelutehtävissä Pekkala–Seppäsen toimistossa, jossa viihtyikin lopulta 17 vuotta ja kehittyi vähitellen Matti Seppäsen pääavustajaksi. Tuolta ajalta peräisin oli toimiston perinne, joulujulkaisu ”Taatut korinat” eli kootut tarinat. Niissä käytiin läpi vuoden tapahtumat ja henkilökunta säälimättömällä tavalla, työnantajaa unohtamatta. Porttiselle olikin ominaista sanamuunnosten ja erilaisten kuvitusten taitava harrastus, josta jokainen sai osansa lempeän ironisella tavalla. Joulujulkaisuja tehtiin kymmenisen vuotta joka joulu: julkaisun tekemiseen osallistui useita henkilöitä, mutta ”päätoimittaja” oli aina Porttinen. Hän myös taittoi ja tulosti lehdykän, jota monistettiin toimiston kopiokoneella riittävän suuri painos.

Noilta ajoilta ikimuistettavia olivat vapaa-ajalla lukuisat juhannukset ja kesäviikonloput Porttisten mökillä ”Taidejärvellä”, jossa rakenneltiin huvimajaa vanhoista ikkunapokista, laajennettiin puuseetä jämälaudoilla, sienestettiin, saunottiin, syötiin, juotiin ja valvottiin kauniina kesäöinä.

Pekkala–Seppäsen toimiston ”orjat” Matti ja Vesa perustivat 1980-luvun lopulla toimiston Porttinen & Tiilikka, joka toimi lähinnä asuntosuunnittelutehtävissä Maunulan Vesakkotiellä lähellä osakkaiden asuinpaikkaa. Vuodesta 1996 lähtien Porttinen jatkoi toimistoa yksin nimellä Arkkitehtitoimisto Porttinen Ky aina sen lopettamiseen asti vuoteen 2012. Hän oli jo vuonna 2011 jäänyt sairauseläkkeelle.

Pitkän asuntosuunnittelu-uransa ohessa Porttinen oli kuitenkin pohjimmiltaan kalustesuunnittelija. Se leimasikin hänen arkkitehdin työtään positiivisella tavalla. Hän käytti tilaa ekonomisesti, tehokkaasti ja mielikuvituksellisesti. Kalustesuunnittelu säilyi mukana kalustesuunnittelukilpailujen muodossa. Yritettiinpä hänen suunnitelmiaan saada tuotantoon Italiassakin, tosin ilman menestystä; Mattihan ei ollut markkinamies.

Porttinen oli nuoruudessaan modernin tanssin harrastaja ja esiintyi 70-luvulla muun muassa Riitta Vainion tanssiryhmän produktioissa Viitta ja Sepät. Hän oli kädentaitaja, useiden omien protojen rakentaja ja myöhemmin akvarellisti. Myös urheilu oli mukana läpi elämän: hän oli nuorena maantiepyöräilijä, piiritason keihäänheittäjä ja myöhemmin vielä toimiston suunnistusharrastuksen herättäjä, triatlonisti ja maratoonari.

Porttinen oli omanlaisensa moderni mutta samalla vanhanaikainen renessanssiruhtinas, monitaitoinen ja sosiaalinen sanaseppo. Hän oli aika ehdoton mielipiteissään, jyräsi välillä muiden mielipiteet jyrkästi, mutta oli seuraavassa hetkessä taas välitöntä ja ystävällistä pöytäseuraa. Matti oli aikamoinen velikulta. Hänen kanssaan keskustelu oli virkistävää, ei koskaan tylsää, eikä hänen kanssaan aika tullut pitkäksi, vaikka välillä pitkään menikin.

Myöhään syntynyt Italian-innostus vei Matin ja hänen puolisonsa Pirjon vuosittain Osmo Visurin vetämille akvarellimaalauskursseille Spelloon. Ystävilleen hän lahjoitti maalauksiaan, joita leimasi Italian kaunis valo. Matti ei lähettänyt matkoiltaan Facebook-päivityksiä vaan kauniisti tekstattuja ja itse piirtä­miään postikortteja.

Viime aikoina tapaamiset jäivät valitettavan harvoiksi, niihin liittyi jo selvästi Matin voimien väheneminen ja liikkumisen vaikeus. Juhlissa aikaisemmin loppuun asti jaksanut seuramies poistui jo alkuillasta omaan heikkoon vointiinsa ärtyneenä.

Mattia jää muistamaan karhealla lämmöllä ja nostetulla oluttuopilla.

Matti Seppänen ja Vesa Tiilikka

Matin kollegoita, ystäviä ja työtovereita