Väitös arkkitehtuurin alalta: arkkitehti Anne Tervo

Väitöskirjan nimi: Domestic Space for Solo Living. Changing patterns in the Helsinki Metropolitan Area, Finland
Vastaväittäjä: FT, professori Mari Vaattovaara, Helsingin yliopisto
Kustos: Professori Kimmo Lapintie, Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos

Väitöskirja on julkisesti esillä 10 päivää ennen väitöstilaisuutta osoitteessa: https://aaltodoc.aalto.fi/doc_public/eonly/riiputus/

Anne Tervo tutki väitöksessään Domestic Space for Solo Living – Changing Patterns in the Helsinki Metropolitan Area, Finland työikäisten yksinasujien asuintilatarpeita ja -toiveita pääkaupunkiseudulla. Erityisenä epäkohtana esiin nousi asuntosuunnittelun kannalta merkityksellisen tiedon puute: asukkaiden tarpeita ja toiveita ei ole riittävästi kartoitettu. Siksi vaarana on, että kohderyhmän asumista tulkitaan stereotyyppisten ja vanhentuneiden mielikuvien valossa.

Tutkimus käsittelee esimerkiksi koettua ahtautta, jota ei ole aiemmin tutkittu yksinasujien näkökulmasta. Tämä johtunee osin siitä, että yleisesti asuntokunnan katsotaan asuvan ahtaasti, kun asukkaita on enemmän kuin yksi per huone – yksinasujat ovat siis eräänlaisia väliinputoajia.

”Yhden hengen asuntokunnan koko on heikko asuintilatarpeiden selittäjä. Kyselytutkimuksessa nousi esiin etenkin yhden hengen asuntokuntien muita suurempi tilantarve. Se liittyy suoraan asukkaiden hyvinvointiin, jonka tulisi olla asumista käsittelevän keskustelun ytimessä”, Tervo sanoo.

Erityisesti uudessa asuntotuotannossa tyypillinen ratkaisu yksiö avokeittiöllä on harvoin vastaus työikäisen yksinasujan asuintilatarpeeseen. Huomionarvoista on, että ahtauden kokemus liittyy juuri tähän asuntotyyppiin. Tulosten perusteella Tervo esittää, että yksiö erilliskeittiöllä olisi syytä palauttaa asuntotuotantoon.

”Mielestäni meidän tulisi ensin tutkia asukasryhmien toiveita, ja tehdä vasta sen jälkeen päätöksiä asumisen tulevaisuudesta. Asumisen tulee olla kohtuuhintaista ja muutenkin saavutettavaa, mutta tämän ei kuitenkaan pitäisi tarkoittaa sitä, että asuntojen koko pienenee pisteeseen, jossa niiden asuttavuus kärsii.”

Tervo peilaa tutkimustuloksia pääkaupunkiseudun asuntotuotannon nykytilaan. Hän esittää, että sekä uusien asuntojen että peruskorjattavan asuntokannan suunnitteluvaatimuksiin lisätään monikäyttöisyys. Näin voidaan tuoda joustoa yksinasujien muuttuviin asuintilatarpeisiin ennakoimattomat muutokset mukaan lukien.

”Asuntotutkimuksen tulokset siirtyvät meillä käytäntöön heikosti, koska muutosten oletetaan aiheuttavan automaattisesti lisäkustannuksia vakiintuneisiin tuotantomalleihin. Siksi olen suunnannut tutkimukseni päätössanat päättäjille, jotka voivat nostaa asumisen laadullisia tavoitteita”, Tervo kommentoi.