Suomen Arkkitehtiliiton kommentit MRLn rakentamisen vastuita koskevista alustavista pykäläluonnoksista

Ympäristöministeriö on pyytänyt Suomen Arkkitehtiliitolta kommentteja rakentamisen vastuita koskevista alustavista pykäläluonnoksista. Kommenttimme koottuna ohessa.

Yleisiä kommentteja:

Kolmesta vaihtoehdosta mikään ei sellaisenaan miellytä. Pääsuunnittelijan roolista nykyinen kirjaus on parempi kuin yksikään näistä vaihtoehdoista. Se pitää jättää ennalleen tai mikäli sitä muutetaan, kirjausta on mietittävä tarkasti. Esitetyssä muodossaan se ei ole riittävä eikä vastaa hyvää, vakiintunutta käytäntöä.

Hyvä suunnittelu on rakentamisen laadun lähtökohta. Pykäläehdotuksissa suunnittelun näkökulma on jäänyt vähälle huomiolla. Suunnittelun merkitys rakentamisen laadussa on erittäin tärkeä ja keskeinen.

Aina jos lisätään vastuuta, pitää lisätä myös valtaa. Mikäli pääsuunnittelijan vastuuta kasvatetaan, hänen pitää päästä valitsemaan/hyväksymään myös erityissuunnittelijat. Kullakin toimijalla tulee olla selkeä mahdollisuus kantaa vastuuta tekemällä oman osuutensa hyvin. Tämä tarkoittaa huolehtimista paitsi toteuttamiseen, myös suunnitteluun tarvittavista riittävistä resursseista.

MRL ole ainut rakentamista koskeva laki, vaikka keskeinen onkin.  Sen lisäksi rakentamista säätelevät mm. perusteluissa mainittu asuntokauppalaki, kuluttajasuojalaki ja sopimusoikeudellista järjestelyä koskee laki. Rakennusala on perustunut sopimusoikeudellisiin järjestelyihin ja kaikilla sopimuksilla on roolinsa. Kaikkea niissä sovittua ei tarvitse tuoda MRL:ään. Vaikka YSE ei olekaan uudistettu, sen ohi on alettu laatia uusia sopimusmalleja, joita noudatetaan. On siis olemassa yleisesti sovittuja ohjeistuksia, joita voidaan joustavasti käyttää.

Mikäli halutaan tuoda MRL ja MRA -kokonaisuuteen uusia vastuun määrittelyjä, kuten pidempiä vastuuaikoja, tulee samalla mahdollistaa minimivastuuajasta poikkeaminen ainakin ylöspäin. Tulee myös huomata, että pidemmillä vastuilla on selvät kustannusvaikutukset.

Perustelutekstissä todetaan, että pidempien vastuiden käytöstä ei ole tutkimuksia. Sellaisia olisi syytä siis toteuttaa. Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimistolla on yli 10 vuoden ajan ollut käytäntönä tarjota urakoitsijalle lisäpisteitä pidemmistä takuista. Keskeisiä pidempien takuiden kohteita ovat olleet mm. vesikattojen vedenpitävyys, sisäpuoliset vesieristykset, julkisivumaalaukset, -pinnoitteet ja -rappaukset, korjaushankkeissa julkisivulaastipaikkaukset ja raudoitekorjaukset sekä parvekelaattojen, -pielien ja -pilareiden pinnoitteet, julkisivuverhoukset, eristyslasi-ikkunat, julkisivun elastiset saumaukset, kaukolämmön lämmönsiirrinlaitteet, rakennuksen ulkopuoliset KVV-asennukset (materiaalit, asennukset, ripustukset) ja salaojitukset.

Jos vastuiden laajentamisen taustalla ovat erityisesti tietynlaiset rakennushankkeet, voisi olla hyvä selvittää, miksi juuri näissä hankkeissa on ollut ongelmia. Asuntohankkeissa virheriskejä pienentää, mutta kustannuksia toki osaltaan nostaa, kuluttajan suojaksi säädetyt asuntokauppalain suojalausekkeet. Mikäli hanke uhkaa viivästyä ja hankkeen valmistumisaika on jo ilmoitettu ostajille, urakoitsija maksaa viivästymisestä aiheutuvat ylimääräiset kustannukset: muutot ja väliaikaismajoitukset. Asuntohankkeissa tilaajalla ei siten ole taloudellista kiusausta ottaa hanketta vastaan keskeneräisenä.

Mikäli katsotaan että erityisesti koulu- ja päiväkotihankkeet ovat ongelmallisia ja niistä on aiheutunut kansanterveydellisiä ongelmia liian aikaisin vastaanotettujen rakennushankkeiden aiheutettua sisäilmaongelmia tai muita terveyshaittoja, tulee miettiä keinoja näiden rakennusten rakentamisprosessiin.

Kouluissa ja päiväkodeissa on oletettavasti ammattimainen tilaaja – tosin kuntatalouden hyvinkin turbulenssissa ohjauksessa -, jonka tulisi kyetä toteuttamaan rakennuksia suunnitelmallisesti niin, että varmistetaan riittävät suunnittelu- ja rakentamisajat kuivumisaikoineen sekä vastaanottovaiheeseen kuuluvine taloteknisten järjestelmien toiminnallisuuskokeineen. Toiminnan korjaaminen ei välttämättä vaadi lakisääteisten vastuu- ja takuuaikojen määrittämistä, koska aikataulujen laatiminen tämän tyyppisissä hankkeissa on ammattilaisten käsissä. Kuntien tulisi kyetä suunnitelmalliseen toimintaan niin kunnan palveluverkkojen rakentamisen alueellisessa ja ajallisessa kohdentamisessa kuin rakennushankkeiden järkevään ja riittävät suunnittelu- ja toteutusajat mahdollistavaan toteuttamiseen. Kunnan käyttäjähallintokunnat eivät kuitenkaan aina ajattele strategisesti, eivätkä suunnittele hankkeita riittävän pitkällä perspektiivillä. Hokema: “käytetäänkö rahoja seiniin vai toimintaan” on johtanut hölmöläisen hommaan kustannusten säästämisessä. Sikäli voisi olla hyväkin, jos aikataulukysymyksiin tulisi lakisääteisyyttä – pakkoa, jota ei voisi jättää huomioimatta. Esimerkiksi vastaanottovaiheeseen säädettävät pakolliset toiminnallisuustarkastukset minimiaikoineen, jotka voisivat olla esimerkiksi rakennusvalvonnan säätämiä.

Pykäläluonnoksissa on terminologista epätarkkuutta mm. samaa asiaa koskien käytetään seuraavaa kolmea muotoa: vaatimusten mukaisuus – säännösten mukaisuus – säännösten ja määräysten mukaisuus.

Vaihtoehdot 1 ja 2
Perustelumuistio:
s. 2 / Pääsuunnittelija
Vaatimus suunnittelutyölle varattavasta riittävästä ajasta ja riittävistä resursseista on perusteltu ja tärkeä. Asiaa on kuitenkin vaikea/mahdotonta kirjata lakiin vrt. nyt pykäläehdotuksessa oleva vaatimus riittävästä ajasta rakentamisen toteutukseen. Mutta ennen kaikkea pääsuunnittelija ei voi vastata tästä, koska rakennushankkeeseen ryhtyvä määrittää hankkeen resurssit.

1. 3 /Erityissuunnittelija
   Positiivista, että perustelutekstissä nostetaan piha- ja maisemasuunnittelu esimerkkinä erityissuunnittelualoista. Hyvä käytäntö, että MRL:ssä ei vielä luetella kaikkia mahdollisia erityissuunnittelualoja. Tämä voidaan hoitaa asetus-/ohjetasolla.

Pykäläluonnokset

Pääsuunnittelija-pykälä oli vanhana pykälänä parempi. Säilytettävä se!

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuuksia käsittelevässä pykälässä ei ole mainittu työnjohtajaa.  Se pitäisi sinne lisätä, koska myös heillä on MRL:ssä kelpoisuusvaatimukset.
Samassa pykälässä todetaan, että rakennushankkeeseen ryhtyvän tulee huolehtia rakennusaikataulun sopimisesta. Tekstiin pitää lisätä myös suunnittelu, sillä yhtä lailla tulee huolehtia myös siitä, että suunnittelulle varataan riittävästi aikaa. Tosin tässä muodossa määräys on vain kehotus – kuka määrittäisi ja/tai valvoisi mikä on riittävä aika?

Pääsuunnittelija-pykäläluonnoksessa luetellaan hänen vastuitaan. Tässä versiossa on tiivistetty jo olennainenkin ulos pykälästä. Pääsuunnittelija ei voi kuitenkaan vastata hyvästä rakentamistavasta vaan lähinnä siitä, ”että rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset täyttyvät”, kuten vastaavassa pykälässä aiemmin todettiin. Teksti pitää korjata nykyistä pykälää vastaavaksi: “Pääsuunnittelijan on rakennushankkeen ajan huolehdittava, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden siten, että rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset täyttyvät”

Rakennussuunnittelijaa käsittelevä pykälä on turha tässä kohtaa. Lain tulee sisältää oma pykälänsä suunnitelmia koskien.  vrt. nykyinen 120 § Rakentamista koskeva suunnitelma. Vastaava pykälä tulee sisällyttää uuteen lakiin kaavailtujen tietomalli/koneluettavien suunnitelmien vaatimuksen vuoksi. Sama kommentti koskee x § Erityissuunnittelija.

Vaihtoehto 1

Perustelumuistiossa (s.7) todetaan päävastuullisesta toteuttajasta, että sen on rekisteröidyttävä valtion lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään rekisteriin. Tämän edellytyksenä on vastuuvakuutus. Tästä säädettäisiin erikseen varmaankin valtion lupa- ja valvontaviraston rekisteriä koskevassa lainsäädännössä?

Rakennusaikataulun riittävyyttä ei ole mahdollista valvoa. Rakennustarkastuksella ei ole mahdollisuutta puuttua aikatauluun. Aikataulu on sopimus, joten onko mahdollista määritellä siitä laissa. Toki huomautus aikataulun riittävyydestä voi olla hyvä mahdollisia oikeustapauksia varten. joissa ”riittävyys” ilmeisesti viime kädessä punnitaan. Tällä hetkellähän virheet voi vakuuttaa, mutta aikataulusta myöhästymistä ei voi. Niinpä on kannattavampaa suorittaa sovittu rakennustyö mieluummin aikataulussa pysyen ja kiireessä virheitä tehden kuin virheettömästi, mutta myöhässä. Vakuutus korvaa virheet.

Rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuuksissa olisi hyvä mainita myös työnjohtajat, kuten aiemmin.

Lain säätämisessä olisi otettava huomioon myös nykyiset erilaiset toteuttamismallit, jotka johtavat myös uudenlaisiin käytäntöihin. Toteuttaminen ei enää seuraa omana vaiheenaan suunnittelun jälkeen vaan ne limittyvät eri tavoin. Toteutus ei käynnisty useinkaan valmiiden ja yhteensovitettujen suunnitelmien perusteella, vaan entistä useammin suunnitelma-aihioiden ja joustavien ratkaisumahdollisuuslupausten pohjalta (”tutkitaan osatoteutuksen suunnittelussa tarkemmin”). Näiden myöhemmin ratkaistavaksi siirrettyjen kysymysten hiomiseen ja yhteensovittamiseen ei ole eikä anneta aikaa.

Vaihtoehto 2

Päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuu: Myös päävastuullisella toteuttajalla tulee olla velvollisuus säännösten, määräysten ja lupaehtojen mukaiseen suoritukseen kuten muillakin hankkeen lakisääteisillä toimijoilla. Lisättävä päävastuullisen toteuttajan toteutusvastuutekstiin:” Rakennushankkeen päävastuullinen toteuttaja vastaa rakennuskohteen toteuttamisesta sopimuksen, säännösten, määräysten ja lupaehtojen,…”

Vaihtoehto 3

Tämä vaihtoehto edellyttää kaikilta toimijoilta vastuuvakuutusta. Se on edellytys toimia.

Perustelumuistio
Perustelumuistiossa (s.11) todetaan, että ”rakennushankkeeseen ryhtyvällä ei ole velvollisuutta valvojan nimeämiseen.” Miksi kirjata tämä lakiin, jos valvojan ottaminen hankkeeseen on vapaaehtoista.

Perustelumuistiossa (s. 8) on tuotu lakiin uutena asiana yhteensovittamisvastuu sekä päätoteuttajalle rakennustyön toteuttamistyön osalta että pääsuunnittelupalvelun tarjoajalle suunnittelutyön osalta. Kannatettavaa, että päätoteuttaja vastaa rakennustyön toteuttamisen osalta yhteensovituksesta! Pääsuunnittelija on vastannut kuitenkin aina yhteensovituksesta suunnittelutyön osalta ja vaikka lakisääteinen vastuu siirtyisi pääsuusuunnittelupalvelun tarjoajalle ei tämä käytännössä ole uusi asia.

Pykäläluonnokset

Pääsuunnittelupalvelun tarjoaja ja pääsuunnittelija: ei tarvita omaa pykäläänsä pääsuunnittelupalvelunpalvelun tarjoajalle. Pääsuunnittelua koskien on yleisesti vain muutamia oikeustapauksia, mutta missään näistä muutamista tapauksista vastuu ei ole realisoitunut henkilökohtaisesti pääsuunnittelijalle vaan vastuun on kantanut työnantaja/yritys vastuuvakuutuksellaan. Käytännössä epäluottamus käräjäoikeuksien kykyyn käsitellä em. riitoja on tarkoittanut, sitä että riitatilanteet pääsääntöisesti hoidetaan vakuutuslaitosten kanssa, jotka neuvottelevat korvaussumman ja ehdot. Pääsuunnittelupalvelun tarjoajaa käsittelevässä pykäläluonnoksessa viitataan työnantajaan. Onko ”työnantaja” lainsäädännöllisesti tarpeeksi kattava termi tässä yhteydessä? Rajaako termi työnantaja tässä pääsuunnittelijan henkilökohtaisen vastuun siirtymistä vain palkansaaja-asemassa olevien suunnittelijoiden kohdalta vrt. yrittäjä? Mitenkä kommandiittiyhtiö? Myös tämän pykälän tulisi sisältää mahdollisen asetuksenantovaltuutus.

Samassa pykälässä todetaan, että pääsuunnittelupalvelun tarjoajan on ilmoitettava havaitsemistaan ristiriitaisuuksista suunnittelupalvelujen toteuttajien välillä. Ehkä kuitenkin on tarkoitus viitata suunnitelmiin eikä palvelujen tarjoajiin? Joka tapauksessa olisi hyvä, että kaikille suunnittelun ja rakentamisen osapuolille säädettäisiin yhteensovittamisessa myötävaikuttamisvelvoite, eli aktiivinen velvoite tuoda esille tekemänsä muutokset niin, että pääsuunnittelijan ei tarvitse käyttää tolkuttomasti aikaa eri osapuolien tekemisten vahtimiseen. (vrt: työmaiden työturvallisuutta koskevat velvoitteet)

Vastustamme valvojan tuomista lakiin.  Ei ole syytä tuoda uusia lakisääteisiä toimijoita alalle. Valvoja on suunnittelijalle ja rakentamiseen ryhtyvälle kullanarvoinen yhteistyökumppani. Mutta tästä ei tarvitse lailla säätää. Vaikuttaa siltä, että lainsäätäjä pyrkii tuomaan hankkeisiin uuden osapuolen, jonka kustantaa tilaaja. Tehtäväsisällöltään valvojan tehtävänä vaikuttaa olevan aikaisemmin, ennen Maankäyttö- ja rakennuslain säätämistä rakennusvalvonnalla ollut yleisen edun ja lainmukaisuuden sekä hyvän rakentamistavan valvonta. Hyvä valvoja on rakennushankkeeseen ryhtyvälle tavattoman hyödyllinen yhteistyökumppani, mutta huono valvoja vain lisätyö ja -kustannus.

Helsingissä 18.8.2020
Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry
SAFAn MRL-työryhmän puolesta,

Heini Korpelainen,
erityisasiantuntija
SAFAn MRL-työryhmän asiantuntija ja sihteeri