Suomen Arkkitehtiliiton kommentit MRLn rakentamisen lupajärjestelmää ja rakennusvalvonnan järjestämistä koskevista alustavista pykäläluonnoksista ja niiden perusteluista

Ympäristöministeriö on pyytänyt Suomen Arkkitehtiliitolta kommentteja rakentamisen lupajärjestelmää ja rakennusvalvonnan järjestämistä koskevista pykäläluonnoksista.  Kommenttimme koottuna ohessa.

Yleishuomioita:

Ympäristöministeriön valmistelemat pykälät eivät muodosta vielä loogista kokonaisuutta rakennuslupamenettelystä. Niissä ei ole käsitelty kaikkien keskeisten toimijoiden rooleja, tehtäviä eikä vastuita, kuten rakennushankkeeseen ryhtyvän huolehtimisvelvollisuus (nykyinen 119 §) ja suunnittelua ja suunnittelijoita koskevat osiot (nykyiset 120 §). Kokonaiskuvan luomiseen esitetyt pykälät eivät vielä riitä ja monia keskeisiä kysymyksiä jää auki.

Kommenteilla olevassa pykäläpaketissa rakentamisen ohjauksessa pääpaino on siirtynyt rakennusvalvontamenettelyn sääntelyksi. Rakentamiselle asetetut vaatimukset eivät ole yhtenä kokonaisuutena vaan ne on siroteltu erilaisten lupien edellytyksiin. Sijoittamisluvan edellytyksissä on ”rakennuskohde soveltuu rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset” ja toteuttamisluvan edellytyksissä ”rakennushanke täyttää x-xx §:ssä säädetyt ja niiden nojalla asetetut olennaiset tekniset vaatimukset.”

Ehdotus muuttaisi oleellisesti nykyistä käytäntöä samalla, kun se ilmeisesti poistaisi merkittäviä kohtia 117 §:n sisällöstä (117.2 §, 117.3 §, 117.4 §, 117.5 §). Rakentamiselle asetettavat vaatimukset (nykyinen 117 §) ja olennaiset tekniset vaatimukset (117 a-k §) muodostavat kokonaisuuden. Se toimii normipohjana suunnittelulle sekä suunnittelun ja rakentamisen ohjaukselle. Tämä kokonaisuus ohjaa kaikkea rakentamista eli 1) luvanvaraista, 2) sellaista, joka ei tarvitse lupaa, 3) asemakaava-alueelle rakennettavaa, 4) sellaiselle alueelle rakennettavaa, jolla ei ole asemakaavaa jne. Ehdotuksen mukaisesti vain lupaa tarvitsevien rakennusten tulisi soveltua maisemaan ja täyttää esimerkiksi paloturvallisuuden ja rakenteiden kantavuudelle asetetut vaatimukset, jos ne olisivat laissa vain luvan edellytyksinä.

Rakentamiselle asetettavat vaatimukset (117 § ja 117 a-k §) tulee säilyttää yhtenä kokonaisuutena. Siihen tulee sisällyttää myös rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaalimiseen liittyvät vaatimukset (118 §) asetuksenanto valtuuksineen sekä tonttia koskevat vaatimukset (116 §).

Vaikka nämä vaatimukset laissa esitetäisiin vain yhdessä pykälässä yhtenä kokonaisuutena, voidaan niiden tarkastaminen valvontatyössä jakaa erikseen sijoituslupavaiheessa, toteutuslupavaiheessa tai näiden yhdistelmälupavaiheessa tarkasteltaviin. Luvan ehtoja koskevissa pykälissä voidaan viitata kyseessä olevan pykälän asianomaiseen kohtaan. Lainhan pitäisi ensisijaisesti ohjata rakennushankkeeseen ryhtyvää ja muita aktiivisia toimijoita, jotka etsivät rakentamiselle lain asettamia vaatimuksia. Lain ensisijainen tehtävä ei ole pelkästään määrittää lupaviranomaisen roolia ja tehtäviä. Toisaalla pykäläehdotuksessa säädettäisiin, ettei rakennusvalvonnan tehtäviin enää kuuluisi olennaisten teknisten vaatimusten mukaisuuden tarkastaminen ja valvominen.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa maankäyttöä ja rakentamista vastaavassa lainsäädännössä rakentamiselle asetettavat vaatimukset, mukaan lukien maisemaan soveltuvuus sekä rakennusten käyttötarkoitukseen ja ulkonäköön liittyvät vaatimukset ovat teknisten vaatimusten kanssa samassa rakentamiselle asetettavien vaatimusten lakipykälässä ja muodostavat normiohjauksen raamit.

• Ruotsi: Krav på Byggnadsverk, byggprodukter, tomter och allmänna platser; soveltuvuus käyttötarkoitukseensa, hienovaraisen korjaamisen periaate, tekniset ominaisuudet, poikkeukset, tonttia koskevat, yleisiä alueita koskevat, ylläpitoa koskevat.
• Norja: Krav til tiltaket; Utforming av tiltak, visuella kvaliteter, krav til universell utforming og forsvarlighet, byggverkets plassering, hoyde og avstand fra nabogrense, teknisk krav, tekniske installasjoner og anlegg, krav till produkter til byggverk, avfallshåndtering
• Tanska: Byggningsreglementet BR10 säätelee tarkimmin rakennuksen suunnittelua ja sen soveltuvuutta ja kalustettavuutta erilaisiin tilanteisiin ja käyttötarkoituksiin. Esimerkiksi ikkunasta avautuva näkymä ja asunnon päivänvalon saanti on tärkeitä suunnittelun ja rakentamisen ohjauksen kohteita. Samaan yhteyteen on koottu kaikki esteettiset, toiminnalliset ja tekniset vaatimukset

Kaikissa pohjoismaissa on käytössä myös ilmoitusmenettely. Tanskassa ilmoitusmenettelyyn kuuluvat esim. autotallit, terassit, tuulivoimalat. Laissa on myös määritelty, minkälaiset kohteet eivät tarvitse rakennuslupaa eivätkä ilmoitusmenettelyä. Norjassa on käytössä rakennusten luokittelu kolmeen ryhmään. Rakennusliikkeiden toiminta on luvanvaraista ja toimintaluvat myönnetään rakennusten luokkien perusteella. Luokkia ei käytetä rakennusvalvontajärjestelmissä.

1. Säädöskohtaiset perustelut

3§ Määritelmiä

Hyvä pykälä lisäys, joka helpottaa lain tulkintaa. Erityisesti kun uusia termejä on tulossa lakiin useita.

Pykälässä tulisi olla määritelmä myös termille Rakentamislupa. Tämä termi vaatii erityisesti määrittelyn, koska se poikkeaa sisällöllisesti merkittävästi aikaisemmasta Rakennusluvasta (ja toimenpidelupa). Sekaannuksen mahdollisuus on ilmeinen. Pitäisikö vastaavasti ottaa käyttöön uusi termi rakentamislupamaksu nykyisen rakennuslupamaksun sijaan?

Myös rakentamisluvan sisältävät sijoittamislupa ja toteuttamislupa sekä toteumamalli ovat uusia termejä, jotka pitäisi jossain määritellä.

Rakentamisen luvanvaraisuus

1§ Rakentamislupa

On varmistettava, että nykyinen MRL 118 § Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaaliminen säilyy myös uudessa laissa.

On hyvä, että lupa tarvitaan myös sellaiseen korjaustyöhön, joka kohdistuu rakennuskohteen olennaisiin ominaispiirteisiin ja “vähäistä merkittävämmässä määrin” toimenpidealueessa todetun terveyshaitan poistamiseen. Tärkeää olisi saada näitä korjauksia suunnittelemaan ja toteuttamaan pätevät ammattilaiset. Vanhan rakennuksen laajennus rinnastuu uudisrakentamiseen ja siihen sovelletaan uudisrakentamisen sääntöjä.

Perustelutekstiin on vielä jäänyt sinne tänne vanha termi rakennuslupa. Esimerkiksi sivulla 9, kun puhutaan energiatehokkuuden parantamisesta ja sivulla 21 poikkeamisluvan hakemisesta. Kaikkialla olisi syytä käyttää termiä rakentamislupa.

2 § Rakentamislupaan kuuluva sijoittamislupa ja toteuttamislupa

Rakentamisluvan kaksivaiheisuus voi olla toimiva ratkaisu joissain tapauksissa, mutta vakiomenettelynä se ei kevennä prosessia. Sijoittamisluvan ja toteuttamisluvan raja ja lupien sisältö on epäselvä. Sijoittamisluvassa tulee olla suunniteltuna massa ja julkisivu sekä sijoittuminen rakennuspaikalle, ajoyhteyden järjestäminen jne. (s.12). Miten voi esittää massan ja julkisivut, ellei ole tietoa, mitä rakennuksen sisälle tulee ja miten se toimii? Käytännössä rakennus on suunniteltava hyvin pitkälle jo sijoittamislupaan mennessä. Uudistuksen ajatuksena on kuitenkin ollut, että vasta sijoittamisluvan jälkeen aletaan tutkia ja suunnitella kohdetta tarkemmin. Käytännössä erityissuunnittelijoiden työ on tekemättä, mutta arkkitehdin suunnitelmissa trimmausmahdollisuutta ei silloin ole juurikaan jäljellä. Jos suurempia muutoksia tehdään, valituslupa aukeaa uudestaan ja hanke voi mennä jäihin. Perusteluissa ja lakitekstissä ei missään kerrota tarkemmin, mitä asiakirjoja näihin kahteen lupaan sisältyy. Se olisi tuonut esille edellä mainitun tilanteen.

Rakentamiseen ryhtyvän lisäksi tulisi antaa myös kunnalle mahdollisuus vaatia kaksivaiheista rakentamislupaa. On myös huomioitava, että sijoittamisluvassa ja toteutusluvassa tulee käyttää samaa pääsuunnittelijaa, koska rakennushanke on kokonaisuus.

3 § Sijoittamisluvan edellytykset asemakaava-alueella

Pitäisikö edellytyksenä ottaa huomioon vedensaannin ja jätevesien lisäksi myös hulevedet?

Luvan edellytykset -pykälät pitäisi ehdottomasti kirjoittaa yhdessä tulevien rakentamisen vaatimuksia koskevien pykälien kanssa. Rakennuskohteen paikalle soveltumisen sijaan voisi tarkentaa, kuten Ruotsissa on tehty: rakennuksen tulee olla sopiva käyttötarkoitukseensa ja sen tulee muodoltaan, väriltään ja materiaaleiltaan olla sopiva paikalleen. Ja seuraavissa pykälissä esitettäisiin tästä pääsäännöstä poikkeukset (mm. kaava, rakennuksen käyttö jne)

Myös termit aiheuttavat pieniä ongelmia: pitääkö sijoitusluvassa katsoa, että rakennushanke on kaavan mukainen? Olisiko parempi termi rakennus tai rakennuskohde?

4 § Sijoittamisluvan edellytykset alueella, jolla ei ole asemakaavaa

1000 neliömetrin tontti asemakaava-alueen ulkopuolella on liian pieni muun muassa vesienkäsittelyn näkökulmasta.

Tämän pykälän perustelutekstistä (s.14) tulee vaikutelma, että nykyinen pykälä 136 on poistumassa laista ja sen sisältö siirrettäisiin tänne. Merkitys kaventuu silloin koskemaan vain tätä pykälää, mikä ei ole hyvä. Sama epäilys koskee myös 116 § ja 135 §. Jääkö 116 § pois, kun on nyt sisällytetty tähän pykälään? Tämä kaventaa sen tulkintaa. Pykälät tulee säilyttää laissa ominaan, jotta niiden tulkinta koskee kaikkea rakentamista.

7 § Rakennuksen purkamislupa

Purkamista koskevissa pykälissä ei ole minkäänlaista viittausta, kaavan suojelumerkintää lukuun ottamatta, kaupunkikuvan tai merkittävien rakennuskokonaisuuksien asemasta purkamisluvan edellytyksiä arvioitaessa. Rakentamisluvan osalta korjaus- ja muutostyötä koskien tämä oli huomioitu. Myöskään perustelumuistiosta ei löytynyt tästä huomioita tai linjausta. Asia pitää nostaa myös purkamisen yhteydessä esille. Esimerkiksi Kaapelitehdas ja Lasipalatsi olisi voitu purkaa aikoinaan tämän pykälän perusteella.

Milloin rakennusta olisi pidettävä historiallisesti merkittävänä? Perustelutekstissä on luettelo, jossa on mainittu kaavalla tai lailla suojeltujen lisäksi Museoviraston ja alueellisen vastuumuseon inventoinnit. Tähän listaan voisi lisätä valtakunnalliset vastuumuseot ja muut valtakunnallisiin verrattavat inventoinnit. Ja esimerkkinä voisi olla nyt mainitun Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY (Museovirasto 2009, www.rky.fi) lisäksi vaikkapa Rautatiesopimus 1998, Metsähallituksen inventoinnit ja maininta valtion asetuksella suojelluista ja varjelluista rakennuksista. Ne joutuvat yhä useammin uhan alle, kun suojelustatus muuttuu omistajan vaihdoksen yhteydessä. Tähän pykälään tarvitaan asetuksenantovaltuutus.

Pitäisi selvittää, miten voimakas merkitys inventoinneilla käytännössä on. Miten paljon on myönnetty purkamislupia kohteille, joilla on todettu olevan historiallista merkitystä? Mikä vaikutus inventoinneilla on ollut käytäntöön ja miten usein ne ovat estäneet purkamisen? Tästä tulisi tehdä taustaselvitys, jotta saadaan lisää perusteltua tietoa. Pitää miettiä keinoja, joilla purkamisluvan kautta on mahdollista vaikuttaa rakennetun ympäristön huomioon ottamiseen ja tarvittaessa suojeluun – nykyiset keinot ovat todella vähäiset. Voisiko etenkin arvokkailla alueilla velvoittaakin purkajaa perustelemaan, ettei rakennus ole rakennustaiteellisesti merkittävä?  Tukholmassa alueet on jaettu vyöhykkeittäin arvokkaisiin ja vähemmän arvokkaisiin ja arvokkailla alueilla käytetään tällaista menettelyä.

Hyvä uusi lisäys on se, että hankkeeseen ryhtyvän on tehtävä ilmoitus 30 päivää ennen rakennuksen purkamista rakennusvalvontaviranomaiselle, jotta se voi edellyttää rakentamisluvan hakemista. Mutta reagointiaika voi olla jossain tapauksissa suhteettoman lyhyt, jos kysymyksessä ovat rakennussuojelulliset syyt.

8 § Purkamisluvan edellytykset

Purkamisluvan edellytykset muuttuisivat nykyisestä 139 §stä. Purkamisluvan saisi myöntää (s.20 ja s. 44) ”tilanteessa, jossa rakennukselle ei olisi enää osoitettavissa käyttötarkoitusta ja purettavaksi aiottu rakennus olisi huonokuntoinen eikä sen korjaaminen olisi enää kustannustehokasta (s. 20 perusteluteksti).” Lakitekstissä muotoiltu vähän toinen (s.44): ”osoitettavissa käyttötarkoitusta ja rakennuksen kunto ja korjausmahdollisuudet ovat huonot …” Tällä on ajateltu tilanteita, joita on taantuvilla paikkakunnilla. Mutta tämänhän antaa ihan vapaan kortin purkaa lähes mitä vain! Kuinka laveasti/ahtaasti käyttötarkoitus määritellään? Kuka määrittelee kustannustehokkuuden ja arvioi korjauskustannukset? Ja mitä tehdään, jos selkeästi hoito on laiminlyöty, jotta korjausmahdollisuudet voidaan osoittaa huonoiksi?

Tähän pykälään tarvitaan asetuksenantovaltuutus ympäristöministeriölle purkamisen edellytyksistä.

Lainsäädännössä lähdetään siitä, että asemakaava-alueella ensisijainen suojelukeino on kaavamerkintä. Rakennuksen suojeleminen kaavoituksen keinoin ei aina käytännössä ole toiminut. On tapauksia, joissa on neuvoteltu kunnan kanssa ja suojelupäätökseen on sisällytetty ensisijaisesti kaavalla suojelu (esim. niin vanhentunut kaava, jossa suojelumerkintöjä ei vielä otettu huomioon). Täytäntöönpano jää kuitenkin aina kunnalle. Riippuu kunnan omasta tahtotilasta, jatketaanko suojelua kaavoituksen keinoin. Erilaisia muutospaineita voi tilanteiden muuttuessa ilmetä.

Tämäkin kysymys vaatisi vielä lisäselvityksiä muun muassa siitä, miten suojelu on kaavalla toteutunut tapauksissa, joissa suojelupäätöksessä on päädytty ensisijaisesti kaavasuojelun varaan.

9 § Poikkeamislupa

Perustelutekstissä voisi miettiä, milloin poikkeamislupa vaikeuttaa rakennetun ympäristön suojelemista koskevien tavoitteiden saavuttamista. Jos Helsingin ydinkeskustassa kaavalla (sr-1) suojellun kansallismonumentin, Kansallisteatterin, osa voidaan purkaa poikkeamisluvalla, missä tätä ei voitaisi tehdä? Tätä olisi syytä miettiä tarkemmin, jotta turhilta valituskierteiltä vältyttäisiin.

Toiseksi viimeinen momentti tuulivoimaa koskien tuntuu täysin irralliselta tässä yhteydessä, kun säädetään poikkeamisluvan yleisistä edellytyksistä. Vaikka tuulivoimasta säädetään erikseen alueidenkäytön pykälissäkin, voisiko tämän linjauksen siirtää viimeisessä momentissa asetuksenantovaltuuksin valtioneuvoston asetukseen.

10 § Alueellinen poikkeaminen

Hyvä lisäys aikaisempaan pykälään (172 §): Poikkeamisen on tällöin edistettävä olemassa olevien rakennusten käyttöä, kehittämistä ja ylläpitoa.

Esitetty pykälä on huomattavasti nykyistä käytäntöä laajempi ja käsittää aikaisemman asuinkäyttörajauksen lisäksi nyt myös toimitila- ja liikerakentamisen. Voiko tästä seurata paineita poiketa esimerkiksi 9 § todetuista rakennetun ympäristön suojelutavoitteista?

12 § Rakennuskohteen tietomalli

Tärkeä tarkennus perustelutekstissä, että mikäli pääpiirustus ja sitä kuvaava tietomalli poikkeaisivat toisistaan, pääpiirustusten tiedot ovat ensisijaisia. Käytännössä tiedämme, etteivät ne aina ole identtisiä. Pykäläluonnokseen pitäisi lisätä myös selventävä teksti, ettei tietomalli koske korjattavan kohteen koko vanhaa osaa vaan vain sen korjattavaa osaa.

Tekstissä on sekavaa tulkintaa siitä, onko kyse tietomallista vai tietomalleista. Esimerkiksi: ”Rakennuksen tietomalli on rakennuksen ja rakennusprosessin koko elinkaaren aikaisten tietojen kokonaisuus digitaalisessa muodossa.” (sivun 22 ensimmäinen lause) Tällä viitataan lopulliseen valtakunnalliseen rekisteriin tallennettavaan malliin. Mutta tietomalli se on sekin, joka suunnittelijan pöydältä lähtee sijoituslupavaiheessa. Ja tallennetaanko valtakunnalliseen rekisteriin todellakin koko rakennusprosessin elinkaari? Siis ensi luonnoksista lähtien? Pitäisi yksilöidä, mistä tietomallista kulloinkin puhutaan. Niitähän on prosessin aikana useita (suunnittelumalli ja toteumamalli ainakin), vaikka lopullinen onkin yksi, oli se sitten toteumamalli tai joku muu tietojen kokonaisuus. Vai onko kyseessä yksi malli, joka prosessin aikana täydentyy? (ss. 21-22) Toisaalta jos rakennuskohteesta on tietomalli (suunnittelumalli) niin miten kohteen rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat laaditaan vielä erikseen tietomalleina, kuten tekstissä todetaan? Käytännössä rakennussuunnittelija koostaa mallin “rungon”, johon erityissuunnittelijat täydentävät omat suunnitelmansa. Tässä mielessä kyseessä kaiketi on aina vain yksi tietomalli, vaikka siitä eri suunnittelualat voidaankin erottaa. Tietomalli käsitettä pitää todellakin vielä laissa kirkastaa.

Valtakunnalliseen rekisteriin tallennetaan toteumamalli tai paremminkin koneluettavia tietoja siitä. On edelleen epäselvää, mitä rekisteriin tallennetaan ja missä muodossa ne sinne pitää tallentaa. Joka tapauksessa tietomallien osalta tulee ottaa huomioon tekijänoikeudet ja niistä sopiminen. Voi olla lain tasolla ihan hyvä, että siitä voi myöhemmin tehdä asetuksen.

13 § Rakentamislupahakemus

Sijoittamisluvan ja toteuttamisluvan rajan veto on jäänyt tekemättä rakentamislupahakemuksessa. Se tulee esille tässä pykälässä, kun rakentamislupaa näytetään käsitteltävän yhtenä lupana. Tähän kaipaisi merkintää siitä, missä vaiheessa mitkäkin asiakirjat toimitetaan. Jos aiemmin on todettu, että pelkkä massa ja julkisivu riittää sijoittamislupaan, niin täällä puhutaan vain pääpiirustuksista (s.24). Eli siis yksivaiheisesta rakennusluvasta! Kaksivaiheisuuden pitää näkyä myös täällä, jos sitä ehdotetaan. Tämä koskee pykäliä 13 ja 14.

Rakentamisluvassa aina edellytettävien asioiden ja liitteiden määrä on kasvanut kahdesta kahdeksaan ja sen lisäksi on tapauskohtaisesti mahdollista pyytää vielä jokin muu tarvittava selvitys. Mitä nämä olisivat? Vaadittavien pakollisten selvitysten määrä on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Viranomaiset täydentävät omaa asiantuntemustaan vaatimalla lisäselvityksiä. Vaikka ne tarpeellisia ovatkin, ne vievät paljon suunnittelijan aikaa ja rakentamiseen ryhtyvän resursseja. Nykyisin ongelmana on ollut, että rakennuslupavaiheessa viranomainen on voinut edellyttää ennakoimattoman määrän lisäselvityksiä, joita ei ole huomioitu tarjouksessa ja suunnittelupalkkiossa. Tämä muutos toivottavasti konkretisoi tilaajalle ja rakennushankkeeseen ryhtyvälle tilanteen, ja se pystytään vastaavasti huomioimaan sopimuksessa ja suunnittelupalkkioissa nykyistä paremmin.

Viimeisen momentin/asetuksenanto valtuutuksen osalta olisi toivottavaa, että asetuksessa avattaisiin myös, missä tilanteissa rakennusvalvontaviranomaisella on mahdollisuus pyytää edellä mainitun 8 kohtaisen listan lisäksi muita selvityksiä. Riittääkö korjaus- ja muutostyön osalta pelkkä olemassa olevan rakennuskohteen kunto?

14 § Rakentamislupahakemuksen käsittely

Mihin pykälään/asetukseen tulee huomautus lykkäävästä päätöksestä? Perustelumuistion tekstissä todetaan: ”Asianosaisen niin vaatiessa tulee viranomaisen kuitenkin tehdä lykkäävästä ratkaisusta kirjallinen päätös.” Tuleeko tästä huomautus johonkin pykälään tai asetukseen vai onko kyse jonkin muun lain määrittämästä käytännöstä? 

15 § Erityissuunnitelman toimittaminen

Ensimmäinen lause pitäisi olla: Rakennushankkeeseen ryhtyvän tai pääsuunnittelijan edellisen valtuuttamana on huolehdittava siitä, että rakennuskohdetta koskeva erityissuunnitelma ja sitä vastaava suunnittelumalli tai koneluettavat tiedot toimitetaan rakennusvalvontaviranomaiselle ennen kuin ryhdytään työvaiheeseen, jota suunnitelma koskee.”

Suunnittelumalli on uusi termi, joka pitäisi avata.

17 § Rakennuskohteen toteumamalli

Kun rakennus on valmis, siitä on laadittava ajantasainen toteumamalli (as built). Päävastuullisella toteuttajalla (=urakoitsija) on huolehtimisvelvoite. Hänellä on velvollisuus ilmoittaa suunnittelijalle tehdyistä muutoksista, jotta suunnittelija voisi päivittää toteumamallin vastaamaan toteutettua. Suunnittelija vastaa suunnitelmanoikeellisuudesta (s.28). Hyvä asia, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan, että kukin suunnittelija vastaa oman suunnitelmansa päivittämisestä toteutetussa muodossa toteumamalliin. Suunnitelmahan on se, jonka perusteella rakennus rakennettiin, mutta tämä on jotain muuta eli toteumamalli.

Toteumamallin ylläpitovastuu on sitten säädetty rakennuskohteen omistajalle. Tämä voi olla aika hankalaa, kun maallikot päivittävät tai paremminkin päivityttävät valtakunnallisessa rekisterissä olevat koneluettavat tiedot myös niistä korjauksista, jotka eivät ole vaatineet rakennuslupaa.

Voiko laissa periaatteellisesti velvoittaa rakennuskohteen omistajaa ylläpitämää toteumamallia, etenkään jo tehdyistä muutoksista ei aiheudu kenellekään eikä ympäristölle haittaa? Jos asiaa ei valvota tai sanktioida, pelkkä omaisuuden jälleenmyyntiarvo ei saa omistajaa tietoja päivittämään. Tämän momentin perusteluja pitää vielä kehittää. Tavoitteenahan on saada valtakunnalliseen rekisteriin ajantasaiset tiedot kustakin kiinteistöstä. Sinänsä on hyvä tavoite kannustaa ja tukea kiinteistöjen järjestelmällistä ylläpitoa ja hoitoa, mutta onko toteutus parempi hoitaa käyttö- ja huolto-ohjeen kautta?

Määriteltävä uudet termit: päävastuullinen toteuttaja ja rakennuskohteen omistaja. Onko viimeksi mainittu termi perusteltua tuoda lakiin uutena lakisääteisenä uutena toimijana?

18 § Loppukatselmus

Sivun 29 viimeisessä kappaleessa todetaan, ettei käyttö- ja huolto-ohjetta ole tarkoitettu arkistoitavaksi viranomaisen toimesta. Tämä on ristiriidassa tuon edellisen toteumamallin ja sen päivityksen kanssa. Kun nimenomaan tähän käyttö- ja huolto-ohjeeseen on käyttäjän tai hänen edustajansa tarkoitus päivittää näitä tietoja. Pitääkö maallikon siis päivittää nämä kahteen paikkaan? Tosin tämän käyttö- ja huolto-ohjeen käsittely on vielä jaoksessa kesken, eikä pykälä ole tässä kommentoitavassa kokonaisuudessa.

20 § Rakennuskohteen tietojen saatavuus rakennetun ympäristön tietojärjestelmässä

Onko tämä ristiriidassa ehdotetun 17 § kanssa? Siellä toteumamallin ylläpitovastuu on säädetty rakennuskohteen omistajalle. Tässä pykälässä sen sijaan ”rakennuksen omistajan on toimitettava tiedot rakennetun ympäristön tietojärjestelmään sellaisista rakennuskohteen muutoksista, jotka eivät edellytä rakentamisluvan hakemista, mutta jotka edellytetään pidettävän ajantasaisina väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestöviraston varmennepalveluista annetun lain nojalla.” Toimittavatko he tiedot vai päivittävätkö tai päivityttävätkö he valtakunnallisessa rekisterissä olevat koneluettavat tiedot? Tavoitteenahan on saada valtakunnalliseen rekisteriin ajantasaiset tiedot kustakin kiinteistöstä.

Sinänsä on hyvä tavoite kerätä tiedot tarvittaessa saataville yhteiseen tietojärjestelmään, mutta riittäisikö digitaalinen yhteys kiinteistön käyttö- ja huolto-ohjeeseen, jota päivitetään? Perustelutekstissä voisi avata tätä enemmän.

Rakennusvalvonnan järjestäminen

1 § Kunnan rakennusvalvontaviranomainen

Pykäläluonnoksessa on perustelutekstin mukaan ollut ajatuksena, että kunta voi järjestää rakennusvalvontaviranomaisen toiminnan tavanomaisen tai vaativan tasoisena. Itse pykäläluonnoksen toisesta momentista on jäänyt sana “toiminnan” pois, jolloin syntyy vaikutelma, että “viranomainen järjestetään…”.

Kunta hoitaisi aina itse sijoittamisluvan, joten se olisi aina tavanomaisen tasoinen. On kuitenkin tilanteita, joissa vaativuus syntyy nimenomaan tontin olosuhteista, kaupunkikuvasta tai suojelullisista vaatimuksista. Tästä seuraa ongelmia, ellei kunta voi hankkia tarvittaessa tätä sijoitusluvan puolelle kuuluvaa osaamista ulkoa. Kyse ei siis aina ole vain teknisistä haasteista. Ehdotamme, että pykälän toiseen momenttiin lisätään: “Vaativan tasoista osaamista voi olla yhden tai useamman olennaisen teknisen vaatimuksen tai olennaisen ominaispiirteen osa-alueelta.”

Tätä pitää vielä tutkia tarkemmin ja lisätä perustelutekstiin enemmän ohjeistusta. Ehdotamme, että pykälään lisätään asetuksenantovaltuudet.

Sinänsä esitetty jako tavanomaisen ja vaativan tasoiseen palveluun voi toimia joissain tilanteissa hyvin ja tuoda joustavuutta ja apua sekä pienille että suuremmille kunnille.

2 § Rakennusvalvontaviranomaisen tehtävät

Rakennusvalvonnan tehtävistä on pudonnut pois kaavojen noudattamisen valvonta. Aiemmin niistä on säädetty asetuksen tasolla ja ne nostetaan nyt lain tasolle. Asiaa on selitetty sivulla 35 niin, että ”Sekä lupien käsittely että rakennetun ympäristön kunnossapidosta ja hoidosta huolehtiminen toteuttavat kaavojen noudattamisen valvontaa. Kaavasta ei voi pääsääntöisesti seurata taannehtivia velvoitteita.” Tästä huolimatta se pitäisi olla mainittuna rakennusvalvonnan tehtävissä. Kyse on kaavan tulkinnasta ja sen noudattamisen valvonnasta. Asemakaavahan koostuu kahdesta osasta kaavakartasta ja kaavaselostuksesta. Kaavakartta on se juridinen asiakirja, jonka mukaisuutta rakennusluvissa on syytä aina arvioida. Mutta isolla työmäärällä laaditut kaavaselostukset ovat kovin alihyödynnetty osa kaavaa. Tuntuu että sitä tutkitaan vain kaavan hyväksymisvaiheessa ja valitustapauksissa hallinto-oikeuksissa. Hyvin laadittu kaavaselostus sisältää kuitenkin paljon arvokasta informaatiota, mm. perustelut miksi tietynlaisia kaavamääräyksiä kaavakartalle on kirjattu.

Samoin tehtävistä on pudonnut kokonaan pois neuvonta, joka pitää ehdottomasti säilyttää (nyk. MRL 21 §). Se on kyllä mainittu perustelumuistiossa: “Oikea-aikainen ja asiantunteva ennakkoneuvonta on tässä suhteessa osoittautunut tehokkaaksi keinoksi.”

3 § Rakennushankkeen vaativuus

Rakentamislupa termin logiikkaa seuraten tämä tulisi varmaan olla “Rakentamishankkeen vaativuus”? Kirjaus on riittävä, jos asiasta annetaan asetus lain voimaantulon yhteydessä. Varmasti löytyy tekijöitä, jotka automaattisesti nostavat hankkeen vähintään tiettyyn vaativuusluokkaan. Esimerkiksi rakennussuojelulailla suojellun rakennuksen korjaus ei voi olla koskaan tavanomainen. Vastaava tilanne kuin rakentamisen suunnittelutehtävien vaativuusluokat, jotka ovat vasta tulossa käsittelyyn.

4 § Viranomaisvalvonnan laajuus

Nykyisten vaiheittaisten tarkastusten lisäksi voidaan tehdä pistokoemaisia tarkastuksia yllätyksenä urakoitsijalle (s. 37). Vanhasta tarkastusmenetelmästä ei luovuta kokonaan, mutta tarkastuksia vähennetään. Tällä pyritään nostamaan rakentamisen laatua.

Virhetilanteiden varalta tuodaan esille, ettei vastuu rakentamisen laadusta kuulu viranomaisille. Siitä tulee oma pykälänsä vastuukokonaisuuteen, joka ei ole nyt tässä vielä kommentoitavana. Viranomaisen on kuitenkin huolehdittava tarvittaessa ulkopuolisesta tarkastuksesta tai erityismenettelyn käytöstä. Mitä tapahtuu, jos ei huolehdi? (s.38)

5 § Rakennustarkastaja

Vaatimus osaamisen ylläpidosta on erittäin hyvä lisäys. Tämä liittyy myös myöhemmin säädettäviin rakennustarkastajan pätevyysvaatimuksiin. Täytyy huolehtia, että vastaava vaatimus koskee myös muita toimijoita, joiden kelpoisuudesta säädetään. Samoin tervetullut mahdollisuus on kahden tai useamman kunnan yhteinen rakennustarkastaja.

Pykälässä on varmaankin virhe, kun koulutusvaatimuksena on pelkkä rakennusalan tutkinto. Tällä hetkellä (MRL 4 §) rakennustarkastajan koulutusvaatimuksena on “tehtävään soveltuva rakennusalan korkeakoulututkinto” ja perustelumuistiossa todetaan, että vaatimus säilytetään. Varsinaisesta pykäläehdotuksesta korkeakoulututkinto vaatimus on tippunut pois. Tämän tulee näkyä jo laissa, vaikka kelpoisuudesta säädetään tarkemmin asetuksella. Toisen asteen rakennusalantutkinto ei ole riittävä, koska työhön liittyy huomattavia lisäpaineita niin rakentamisen laadun, kompleksisuuden kuin digitalisaation kautta.

Lopuksi

Vaikka kommenttikierroksella olevat pykälät ja perustelumuistio koskevat lähtökohtaisesti ehdotuksia rakentamisen lupajärjestelmän ja rakennusvalvonnan uudistamiseksi, sisältävät ne useita viitteitä ja jo muodostettuja kannanottoja muihin kokonaisuuksiin kuten alueidenkäytön suunnitteluun ja pätevyyksiin. Onko lupamenettelyn keventäminen ja yksinkertaistaminen nykyisestä mahdollista, kun siihen kohdistuu enenevässä määrin lisätehtäviä ja vaatimuksia? Jatkossa tulisi miettiä, kuinka lupamenettelyjä voidaan sujuvoittaa säätämällä toimijoiden pätevyydestä ja vastuusta niin suunnittelija-, toteutus- kuin viranomaispuolella?

On myös pohdittava, kuinka korjaamista ja käyttötarkoituksen muutosta tulisi lainsäädännöllä ja viranomaisvalvonnalla ohjata. Paikoin valtaosa rakennustoiminnasta kohdistuu olemassa olevan rakennuskannan korjaukseen ja käyttötarkoituksen muutokseen. Uudistettavassa maankäyttö- ja rakennuslaissa tulee näkyä se, että emme rakenna ja korjaa tyhjiössä. Olemassa oleva rakennuskanta on syntynyt eri aikakausien rakentamistapojen, tyylikausien ja erilaisten rakentamissäännösten vallitessa. Tämän moninaisuuden vuoksi korjausrakentamiselle on aina ollut mahdotonta antaa yhtä tarkkoja määräyksiä kuin uudisrakentamiselle. On myös muistettava, että uudisrakentamisellekin annettavat säännökset ovat vähimmäisvaatimuksia. Parempaa saa aina tehdä.

Eikö edelleenkin pitäisi olla itsestään selvää, että olennaisia teknisiä vaatimuksia sovelletaan joustavasti rakennuksen ehdoilla, kunkin korjattavan rakennuksen ominaisuuksia, erityispiirteitä, tulevaa käyttöä ja muita rajoituksia kunnioittaen. Tämän vuoksi nykyisen MRL:n 116§-119§ pykäliä vastaavat pykälät pitäisi kirjoittaa em. periaatetta kunnioittaen – uudella lakikielellä.

• 116§ Rakennuspaikkaa koskevat määräykset
• 117§ Rakentamiselle asetettavat vaatimukset
  • 1 Rakennuksen soveltuvuus rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä vaatimukset kauneudelle ja sopusuhtaisuudelle
  • 2 Olennaisten teknisten vaatimusten täyttyminen
  • 3 Rakennuksen soveltuvuus käyttötarkoitukseensa, korjattavuus, huollettavuus, muunneltavuus ja soveltuminen kaikkien käyttöön
  • 4 Korjaus- ja muutostyössä rakennuksen ominaisuuksien ja erityispiirteiden huomioon ottaminen sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön
  • 5 Rakentamisessa tulee lisäksi muutoinkin noudattaa hyvää rakennustapaa
• 118§ Rakennustaiteen ja kaupunkikuvan vaaliminen
• 119§ Huolehtimisvelvollisuus rakentamisessa

Minkälaiset pykälät ja niiden perustelut tukisivat olemassa olevan rakennuskannan pitkäikäisyyttä, maltillista ja hyvää korjaamista, uutta käyttöä, säilyttämistä ja hiilineutraaliutta?

Helsingissä 30.6.2020
Suomen Arkkitehtiliitto SAFA ry
SAFAn MRL-työryhmän puolesta,

Heini Korpelainen,
erityisasiantuntija
SAFAn MRL-työryhmän asiantuntija ja sihteeri