Suomen Arkkitehtiliitto pitää ehdotusta uudeksi Arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi kunnianhimoisena esityksenä, joka päivittää vuoden 1998 ohjelman nykypäivään. Kulttuuriperintö ja yhdyskuntasuunnittelu on nostettava ohjelmaan vahvemmin näkyviin. Ohjelmaehdotus kaipaa vielä kiteyttämistä ollakseen mahdollisimman tehokas ja vaikuttava.
Ohjelmassa tulee selventää, mitä kaikkea arkkitehtuurin käsitteellä ohjelmassa tarkoitetaan. Arkkitehtuuri tulee ymmärtää laajasti, kattaen rakennusten suunnittelun lisäksi kaupunkisuunnittelun, yhdyskuntasuunnittelun ja korjaussuunnittelun.
Kulttuuriympäristön säilyttäminen kuuluu kestävään kehitykseen
“Ohjelmaehdotuksen ilmastonmuutosta käsittelevässä luvussa keskitytään teknologisiin ja ekologisiin näkökulmiin. Rakennetun kulttuuriympäristön säilyttämisen teema puuttuu, vaikka se on olennainen osa kestävää kehitystä”, SAFAn puheenjohtaja Henna Helander sanoo.
“Kaupunkitiloihin, kylänraitteihin ja asuinalueisiin liittyy paikkoja, jotka ovat asukkaille merkityksellisiä ja identiteettiä luovia. Ohjelmaan tulee lisätä vahvemmin myös kaupunkikuvallinen ja kaupunkirakennustaiteen näkökulma. Esteettiset ja muut aineettomat arvot ovat osa arkkitehtuurin ja kaupunkikuvan kestävyyttä.”
Koulutuksen lisääminen edellyttää resursseja
Koulutuksen erityispiirteet pyritään nykyisessä rahoitusmallissa huomioimaan alakohtaisilla kertoimilla, mutta arkkitehtuurin osalta se ei riitä. Osaksi arkkitehtuurin opintoja on kuulunut perinteisesti työssäoppiminen, mikä pidentää opintoja ja pienentää yliopiston resursseja. Arkkitehtuurin opintojen pitäisi mahdollistaa yhteensä vuoden työskentely oman alan tehtävissä kahtena luvallisena poissaololukukautena ilman, että tämä lasketaan opintojen kokonaiskestoon.
Arkkitehtuurin ja laajemmin rakennetun ympäristön arvostus edellyttää käyttäjänsä ymmärrystä. Tämä pitäisi nähdä olennaisena ja välttämättömänä kansalaistaitona mediataitojen ja tietotekniikkaan liittyvien taitojen rinnalla.
Apolista jatkuva prosessi
Harvakseltaan päivitettävän strategian sijaan tarvitaan jatkuva prosessi, jossa ohjelmaa seurataan, arvioidaan, ylläpidetään ja päivitetään säännöllisesti. Apolin näkyväksi tekeminen, toimijoiden sitouttaminen ja toimenpiteiden jalkauttaminen ovat olennainen osa ohjelmatyötä. Valtion rooli esimerkillisenä toimijana on tässä työssä keskeistä. Valtakunnallisen ohjelman merkitys alueellisten ja paikallisten ohjelmien innoittajana on tärkeä.
Suomen Arkkitehtiliiton lausunto ehdotuksesta uudeksi Arkkitehtuuripoliittiseksi ohjelmaksi