Suomen Arkkitehtiliiton näkemyksiä rakentamislain muuttamisesta
Rakentamislain muutosten aikataulu ja voimaantulon nopeus on kohtuuton. Se ei anna alan toimijoille aidosti aikaa varautua muutoksiin. Esimerkiksi suunnittelijoiden ja työnjohtajien ammatinharjoittaminen vaarantuu 1.1.2025, koska pätevyyksiä ei voida todeta ennen sitä. Rakennusvalvontaviranomaisella tulee olla mahdollisuus tehdä pätevyysarviointi osana kelpoisuusarviointia ainakin 30.6.2025 asti.
Hiilijalanjälkilaskennan tulee koskea myös korjaus- ja muutosrakentamista sekä laajennuksia
Rakennuksen vähähiilisyyteen ja elinkaariominaisuuksiin liittyvä sääntely ei ole riittävää ollakseen vaikuttavaa. Hiilijalanjälkilaskelma tulee ulottaa koskemaan myös korjaus- ja muutosrakentamista sekä kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä ja rakennuksen laajennusta, kun sen koko on vähintään 20 prosenttia alkuperäisestä rakennuksesta tai minimissään 500 m2.
Rakennuksen laajentaminen on uudisrakentamista, johon tulee soveltaa uudisrakentamista koskevia vaatimuksia ja raja-arvoja. Rakennuksen laajennus voi olla kooltaan suuri suhteessa alkuperäiseen rakennukseen. Koska laajentaminen vertautuu uudisrakentamiseen, sen hiilijalanjälki on laskettava vastaavasti.
Korjausrakentamisen osuus rakentamisesta on yli puolet ja sen tuottamat päästöt merkittäviä. On oleellista vaatia vähähiilisyyslaskelmat myös korjauskohteista niin, että ne koskevat korjattavaa osuutta rakennuksesta.
Korjaus- ja muutosrakentamisen jättäminen pois hiilijalanjälkilaskennasta ei edistä vähähiilisyyttä. Ilman laskelmia ei synny jatkossa EU-tasolla tarvittavaa tietoa korjausrakentamisen päästöistä ja niiden laskemisesta.
Museoviranomaisella ja ELY-keskuksella tulee olla mahdollisuus valittaa kaikkia suojelukohteita koskevista päätöksistä
Suomen rakennuskanta on nuorta. Rakennuksistamme 70 prosenttia on rakennettu 1960-luvun jälkeen. Huomattavaa osaa Suomen rakennushistoriallisesti merkittävästä rakennuskannasta ei ole suojeltu. Lailla suojeltuja kohteita on vain 4 prosenttia rakennuskannasta. Rakennussuojelun tärkein instrumentti on asemakaava, jonka kunta itse laatii ja josta kunnan luottamusmiehet päättävät. Yhteisen kulttuuriperinnön vaaliminen on jokaisen suomalaisen asia.
Rakentamislain muutosehdotuksessa valitusoikeuksia rakentamis-, toteuttamis- ja purkamisluvista ollaan rajoittamassa eri tavoin. Museoviranomaisilla ja ELY-keskuksella olisi valitusoikeus vain päätöksiin, jotka koskevat valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviä suojelukohteita. Museolain mukaan yksi alueellisten vastuumuseoiden tehtävä on vaalia kulttuuriympäristöä – myös ”vain” paikallisesti merkittävää. Jos valitusoikeus viedään pois, museoviranomaisen lainmukaisen tehtävän suorittaminen rajautuu merkittävästi.
Rakentamislakiin nyt esitettyihin viranomaisten valitusoikeuden supistuksiin ei tule ryhtyä. Erityisesti museoviranomaisten muutoksenhakuoikeuden säilyttäminen mahdollisimman laajana on perusteltua, kun samaan aikaan heikennetään rakennussuojelun edellytyksiä ja helpotetaan purkamista.
Nyt meneillä olevassa rakentamislain muutosehdotuksessa valitusoikeutta rakentamisluvasta ja purkamisluvasta ollaan poistamassa myös rekisteröidyltä yhteisöltä, jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen. Tämä rajaa pois muun muassa arkkitehtuurin alan järjestöt sekä kotiseutu- ja asukasyhdistykset. Tätä valitusoikeutta ei saa rajata pois. Esitetyn muutoksen jälkeen kunnan jäsenellä ei edes yhteisön kautta olisi valitusoikeutta purkamisluvasta, joka koskisi suojellun taikka muun historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen purkamista.
Lue Suomen Arkkitehtiliiton kannanotto kokonaisuudessaan: Suomen Arkkitehtiliiton näkemyksiä rakentamislain muuttamisesta