Meri Wiikinkoski
Aarti Ollila Ristola Arkkitehdit, arkkitehti SAFA
Toissapäivänä kysyin eräältä arkkitehtikollegaltani, oliko hän nuorempana haaveillut jostain toisesta ammatista.
Samalla jäin pohtimaan asiaa itsekin ja totesin arkkitehdin aina pitäneen ensimmäistä sijaa toiveammattien listallani. Ajatus oli hautunut yläasteen ja lukion ajan ja vain vahvistunut, kun en ensimmäisellä yrityksellä päässytkään sisään arkkitehtikouluun. Seuraavana vuonna, vain viikkoja yliopiston ovien aukeamisen jälkeen, olin jo täysin myyty.
Koulussa ei voi opettaa, saati oppia, kaikkea arkkitehtuurista. Työelämä onkin kuin toinen maailma – tai kenties pelin seuraava taso. Oikeat projektit antavat mahdollisuuden vaikuttaa ihmisten elinympäristöihin ja elämänlaatuun, kun taas suunnittelukilpailujen parissa pääsee kokeilemaan rajojaan ja ideoimaan uutta. Koulutus ei ehkä kykene antamaan valmiita vastauksia kaikkiin arkkitehdin työssä eteen tuleviin kysymyksiin, mutta se on tarjonnut tärkeimmän: tiedonjanon ja kyvyn valjastaa mielikuvitus hyvään käyttöön.
Pienen ammattikunnan kesken koen erityisen tärkeäksi pitää yhtä. SAFA on tähän luonteva yhteisö. Yhdessä meillä on suurempi voima synnyttää Suomeen laadukasta, tulevaisuuteen katsovaa arkkitehtuuria.