Helsinkiläinen arkkitehti Ilkka Törmä vietti juhannuksen Vähä-Kiljavalla, Safan jäsenten yhteisellä kesänviettoalueella. Mieleen jäivät etenkin Kiljavan perinteiset juhannushuvit, jotka tekivät juhlasta hauskan ja yhteisöllisen.
Vietimme puolisoni ja ystävieni kanssa viime juhannuksen Vähä-Kiljavalla. Sijainti oli suurin syy siihen, miksi Kiljava valikoitui juhannuksen viettopaikaksi ja sen myötä tajusin uudestaan, miten mahtava paikka se on.
Alue on lähellä Helsinkiä, mutta silti omassa rauhassaan puhdasvetisen järven rannalla. Kesänviettopaikka pääkaupunkiseudun tuntumassa on luksusta. Pääsimme mukavasti perille yhdellä bussilla ja lyhyellä kävelyllä.
Olin ajatellut, että kesänvietto kollegoiden seurassa Vähä-Kiljavalla muistuttaisi liikaa työstä, mutta tämä osoittautui ennakkoluuloksi. Ilmapiiri oli mukavan yhteisöllinen, mutta paikka tarjoaa runsaasti rauhaa. Tuntui nimenomaan mukavalta nähdä juhannuksena pitkästä aikaa tuttuja esimerkiksi samalta vuosikurssilta perheineen.
Yövyimme sympaattisessa Mökki Aallossa, jossa on kuusi makuupaikkaa. Varsinaista majoitusosaa laajentaa niin kutsuttu ateljeetila, jossa on iso ikkuna. Se oli kätevää, sillä juhlimme myös syntymäpäiviä ja tila sopi hyvin isomman porukan ruokailupaikaksi. Lisäksi mökissä on pieni ulkoterassi, tupa ja majoituskammareita.
Yhteiset juhannushuvit tekivät juhlasta todella hauskan ja yhteisöllisen. En ennestään tiennyt Kiljavan juhannusperinteistä, joihin kuului esimerkiksi valtava kokko, juhannusleikkejä ja yhdessä oloa.
Vierailu Kiljavalla oli ensimmäiseni sitten opiskeluaikojen. Opintojen alussa meillä oli Kiljavalla lyhyt perehdytysjakso ja muistelen myös olleeni siellä opiskelijaillanvietossa.
Oli hienoa löytää paikka uudestaan. Mietimme parhaillaan, että viettäisimme myös tulevan juhannuksen siellä.
Ilkka Törmä