Uusi yhteispohjoismainen arkkitehtuurilehti huomioi myös saamelaiset

Uusi pohjoismainen, arkkitehtuurin keskittynyt lehti Nordisk revy for arkitektur ilmestyi elokuun lopussa. Saamelainen arkkitehti Eveliina Sarapää kirjoitti julkaisun ensimmäiseen numeroon artikkelin arkkitehtuurin dekolonisaatiosta eli alkuperäiskansojen oikeudesta vaikuttaa mailleen rakennettavaan arkkitehtuuriin ja sen ­määrittelyyn.

Eveliina Sarapää: ”Lehdessä on kirjoi­tuksia kaikilla pohjoismaisilla kielillä: suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, tanskaksi ja islanniksi. Esimerkiksi kirjoittamani artikkeli on julkaistu suomeksi sekä käännettynä norjaksi. Toisen suomalaisen kirjoittajan, Kaisa Karvisen, artikkeli on suomen lisäksi luettavissa myös ruotsiksi. Myöhemmin kirjoitukset julkaistaan verkossa englanniksi. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Nordisk revy for arkitektur on ainoa aidosti pohjoismainen aikakauslehti, joka on omistettu arkkitehtuurikritiikille. Lehti kuvailee itseään ’kriittiseksi ystäväksi’, jota Norjan, Suomen ja Tanskan kansalliset arkkitehtuurilehdet ovat kaivanneet: Lehti haastaa kansalliset totuudet ja laajentaa keskustelun rakennetusta ympäristöstä pohjoismaiselle tasolle. Lehden päätoimittajat ovat arkkitehdit ja toimittajat Anders Rubing Norjasta ja Malin Zimm Ruotsista.

Tiedämme tosi vähän arkkitehtuurista naapurimaissamme ja siitä, millainen keskusteluilmapiiri siellä on. Esimerkiksi Suomessa tuntuu, että rakennusten purkaminen on yleisesti hyväksyttävää, ja on kiinnostavaa tietää, suhtaudutaanko muissa Pohjoismaissa asiaan kriittisemmin. Minusta tarvitsemme yhteistä keskustelua pohjoismaisella arkkitehtuurikentällä, kun koko rakennusala vaatii uudelleenajattelua.

Saamelaisesta näkökulmasta lehti on tosi tärkeä. Lehden kirjoitukset ovat kaikista Pohjoismaista ja mukana ovat myös yleensä sivuutetut alueet Saamenmaa ja Grönlanti.

Julkaisuun kirjoittamani Milloin arkki­tehtuuri dekolonisoidaan? -artikkeli käsittelee rakentamista saamelaisten kotiseutualueella. Alueelle rakennettaessa ei huomioida sitä, että ollaan alkuperäiskansan mailla. Mielestäni saamelaisen kulttuurin tulisi olla lähtökohta saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvien rakennushankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa.

Arkkitehtuuri ja rakentaminen ovat osa näkyvää kulttuuria ja ne määrittävät osaltaan, keitä me olemme tai haluamme olla. Siksi saamelaisten tulisi itse olla määrittelemässä niitä periaatteita, joiden mukaan saamelaisille ja Saamenmaalla rakennetaan. Nyt tilanne on se, että rakennuskulttuuriamme määritellään ulkopuolelta valtakulttuurin toimesta.

Alueelle rakennettaessa ei huomioida sitä, että ollaan alkuperäiskansan mailla.

Oman kirjoitukseni osalta kyseessä on keskustelunavaus. Suomessa saamelaisesta arkkitehtuurista puhutaan tosi vähän, toisin kuin esimerkiksi Norjassa, missä on enemmän saamelaisia. Siellä saamelaisarkkitehti ja -taiteilija Joar Nango on jo yli 15 vuotta puhunut näistä asioista.

Taidemaailmassa alkuperäiskansat kuten saamelaiset kiinnostavat tällä hetkellä. Tuntuu, että taiteen kentällä nähdään, että alkuperäiskansoilla on asioihin uusia näkökulmia. Mielestäni arkkitehtuurikeskustelu, jossa saamelaiset ovat itse mukana, voisi tuoda koko rakennusalaa kiinnostavia näkökulmia esille nyt kun suhtautumisemme materiaaleihin ja luontoon pitäisi kiireesti muuttua.

Saamelaisia arkkitehteja on Suomessa tiettävästi minun lisäkseni vain Jenni Hakovirta, mutta yhteensä meitä on Saamenmaalla reilusti yli kymmenen. Olemme suunnitelleet yhdessä saamelaisten arkkitehtien yhteenliittymän perustamista, jotta saisimme äänemme paremmin kuuluviin rakentamista koskevissa keskusteluissa Saamenmaalla.

Artikkelia kirjoittaessani pohdin, miksi keskustelua arkkitehtuurista on niin vähän ja miksi arkkitehdit ovat niin vähän äänessä? Alalle olisi hyödyksi, jos ihmiset tietäisivät paremmin, millaista arkkitehtien työ on ja millaisia asioita me teemme ja ratkaisemme.”

Eveliina Sarapää työskentelee Sarapää Oroza Hartiala Arkki­tehdit -toimistossa, joka on erikoistunut vaativaan korjausrakentamiseen ja käyttö­tarkoituksen muutoksiin. Toimisto on mukana ympäristö­ministeriön Ei turhaa purkamista -nimisessä tutkimus- ja kehitys­hankkeessa.

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 4/24.