Vielä ehdit!
Jos rakennuksesta halutaan eroon, sisäilmaongelmat ovat mainio argumentti. Jos ongelmat ratkaistaan aina purkamalla, korjaustapoja ei tarvitse tutkia eikä korjauksia opita toteuttamaan.
Vielä ehdit käydä katsomassa Pekka Pitkäsen suunnittelemaa Pallivahan kirkkoa ja seurakuntakeskusta Turussa. Jos aikailet, tontilla saattaa olla kerrostaloja. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä haki pari vuotta sitten noin 50-vuotiaalle merkkirakennukselle purkulupaa, perusteena vakavat kosteusvauriot. Turun kaupunki ei myöntänyt lupaa, vaan päätti ratkaista asian kaavoituksella. Kirkon tontti on nyt mukana asemakaavan muutoksessa. Kaupunkiympäristölautakunnan enemmistö on vastikään äänestänyt jatkoon sen kaavaluonnosversion, jonka mukaan purkaminen käy päinsä. Turun yleiskaavassa 2020 (tullut voimaan 2001) rakennus on merkitty suojeltavaksi, samoin yleiskaavan 2029 luonnoksessa (2018).
Pekka Pitkänen sai Pallivahan kirkon suunnittelutyön kutsukilpailun pohjalta. Vuonna 1968 valmistunut rakennus kohoaa saaristomiljöötä muistuttavalla harjanteella tummana tiilikuutiona, jota itäsivulla kehystää seurakuntatilojen polveileva nauha. Tyynissä sisätiloissa hallitsevat tiili, betoni ja lasi. Viereisellä tontilla on alakoulu, kaupunginosan toinen yhteisöllinen rakennus. Molemmilla tonteilla on runsaasti siirtolohkareita (’pallivaha’, ’pallomainen iso kivi’).
Turun museokeskuksen mukaan Pallivahan kirkko on rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokas. Kirkko ei kuitenkaan ole juridisesti kirkko. Se on vihitty käyttöön, mutta rakennushistoriaselvityksen mukaan valtioneuvostolta ei silloisen käytännön mukaan haettu vahvistusta kirkkotilaksi. Tästä syystä omistaja nimittää rakennusta seurakuntakeskukseksi. Kansan suussa se on kirkko.
Rakennusta alettiin tutkia peruskorjausta varten vuonna 2014. Sisäilmaongelmien merkittäväksi syyksi paljastui alapohjaan jätetty muottilaudoitus. Myös ulkoseinien eristeissä havaittiin mikrobikasvustoa. Kaksi vuotta myöhemmin tutkimukset keskeytettiin ja rakennus jätettiin tyhjilleen. Teknisten selvitysten perusteella on arvioitu, että rakennus tulisi lähes uudisrakentaa, jos se halutaan palauttaa käyttökuntoon. 1960-luvulla yleinen rakennustapa ei ole tässä tapauksessa kestänyt aikaa. Keskeinen kysymys on, onko rakennus niin arvokas, että mittavaan uudisrakentamiseen tulisi ryhtyä.
Seurakuntayhtymän tavoitteena on päästä eroon tarpeettomaksi tuomitusta rakennuksesta, hankkia rahaa vuokraamalla tai myymällä tontti kerrostalokäyttöön ja toteuttaa uudet seurakuntatilat monitoimitaloon, joka rakennettaisiin isoon lähiöön valtakadun toiselle puolelle yhteistyössä muiden tahojen kanssa. Kirkon tontin käyttämisestä asuntorakentamiseen on jo käyty kutsukilpailu.
Arkkitehtuurin ammattilaisia on tässä hankalassa kysymyksessä monella puolella. Kaupunkisuunnittelijat valmistelevat asemakaavan muutosta, joka – kuten nyt näyttää – saattaa mahdollistaa yleiskaavan suojelukohteen purkamisen. Eräät paikalliset arkkitehtitoimistot ovat osallistuneet kutsukilpailuun, jossa kirkon tontille hahmoteltiin kerrostaloja. Osa seudun arkkitehdeista, jotka eivät ole kaava- tai kerrostalohankkeessa mukana, katsoo, että Pallivahan kirkko pitää säilyttää osana Pitkäsen merkkirakennusten kokonaisuutta. Osalla ei ehkä ole varmaa mielipidettä puoleen eikä toiseen. Osa katsonee, että tekniset selvitykset puoltavat omistajan näkemystä.
Korjaustarpeessa olevien rakennusten suojelukysymyksiä ratkotaan muuallakin kuin Turussa. Ongelmavyyhti käy yhä tutummaksi ympäri maata. Rakennettujen kulttuuriympäristöjen arvot tunnistetaan ja tunnustetaan ehkä herkemmin kuin ennen, mutta samaan aikaan erilaisiin häiriötekijöihin suhtaudutaan jyrkemmin. Sisäilman laadusta on tullut lyömäase. Jos rakennuksesta halutaan eroon, sisäilmaongelmat ovat mainio argumentti. Jos ongelmat ratkaistaan aina purkamalla, korjaustapoja ei tarvitse tutkia eikä korjauksia opita toteuttamaan. Silloin menetetään rakennetun ympäristön historiallisia kerroksia, jotka kertoisivat siitä, mitä ympäristön laadusta on eri aikoina ajateltu. Tikkurilan kirkon kohtalo on tuore esimerkki.
Jos Turun kaupunginvaltuusto hyväksyy asemakaavamuutoksen, joka mahdollistaa Pallivahan kirkon purkamisen, valitusmenettely on todennäköinen. Oikeusasteet joutuvat sitten ratkaisemaan, mikä näkökanta on perusteltu parhaiten. Onko purkamiselle riittävät perusteet vai painaako rakennustaiteellinen ja kulttuurihistoriallinen merkitys yleiskaavan suojelumerkinnän kanssa enemmän?
Maarit Kaipiainen
kirjoittaja on Suomen Arkkitehtiliiton liittovaltuuston puheenjohtaja