Kun toimittaja Ruben Stiller puhui peloistaan Ylen sananvapausjupakan yhteydessä, se tuntui yllättäen tutulta. Olen itsekin pelännyt, varsinkin silloin kun virka-arkkitehtina jouduin Vantaan korruptiovyyhdin rikostutkinnan todistajaksi. Se oli hyppy outoihin kokemuksiin ja kysymyksiin.
Korruptio on piilotoimintaa, yleisimmin lahjontaa ja suosimista. Yhdyskuntasuunnittelu, rakennusala, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut ovat erityisen alttiita korruptiolle. Kun tämä tuhatpäinen lohikäärme luikertelee salakavalasti organisaatiosi rakenteisiin, saatat olla pulassa. Kerron siitä.
Vuosina 2007–11 lahjonnasta syytetyn toimiston suunnitelmia ilmestyi kiihtyvään tahtiin tiimimme työpöydille. Arkkitehdit olivat varuillaan. Mistä tämä työ taas tuli ja mihin se liittyi? Syystäkin tiimimme alkoi pikkuhiljaa ahdistua, enkä edes esimiehenä voinut auttaa tarpeeksi.
Vantaan yksityisillä maanomistajilla tai heidän edustajillaan oli usein konsulttina syytetyn toimisto, jonka suunnitelmilla ”tiedettiin” kaavojen menevän nopeasti läpi. Otsikoiden ”kaavakuningatar” oli kuitenkin tarua, sillä kaava-asiakirjat laadittiin arkisesti kaupungin omana työnä. Niiden valmistelu kesti vain keskimääräistä kauemmin.
Vielä rikostutkinnan aikana pulpahti pintaan rakentamisesitys, josta emme saaneet riittävän erilaisia vaihtoehtoja. Syy selvisi, kun rakennusliikkeen toimitusjohtaja kertoi rehellisesti hankkeensa alkuneuvotteluista syytetyn apulaiskaupunginjohtajan kanssa. Suunnitteluvarauksen lähtökohdilla olisi toteutunut väärän kokoinen asuntoalue arvokkaaseen kulttuuriympäristöön.
Vaikka kunnissa lait ja ohjeistukset tunnetaan, pitkäaikaisia ”talon tapoja” ei välttämättä pidetä epäeettisinä. Tähän liittyen väärän sopimisen liepeillä tapahtuvat asiat asettavat virka-arkkitehdit hankalaan välikäteen. Pitääkö yrittää tehdä sovitun sisällön pohjalta parhaansa vai uskaltaako asettua vastahankaan? Mm. tämän takia korruptioepäilyistä pitäisi pystyä ilmoittamaan turvallisesti.
Virka-arkkitehdit ja asiantuntijat ovat vastuullista väkeä. Ehkä juuri siksi työyhteisön oli vaikea ymmärtää rikosepäilyjä ja tutkintaa, joka välillisesti koski omaa työtä. Kukin suhtautui tilanteeseen tavallaan. Lehtijutut taas olivat oma lukunsa. Toimittajille oli parempi vastata kuin olla vastaamatta. Siilipuolustuksessa oli unohtua, että kunnilla kaikki on julkista. Onhan salailu muutenkin syvältä.
Keskusrikospoliisissa todistaminen pelkistyi vakavaan kysymykseen: Olenko tietämättäni lain mukaisella kaavaprosessilla ja allekirjoituksellani pesemässä puhtaaksi muiden tekemiä filunkeja ja tukemassa epäeettistä toimintaa? Ratkaisin kysymyksen omalta osaltani vaihtamalla työpaikkaa.
Viime syksynä olin monen muun kollegan tavoin todistajana käräjäoikeudessa. Sen jälkeen tuli kuitenkin vahva olo – tätä ei enää kenellekään.
Viime vuoden aikana lähes kaikki viranomaiset, joille asia kuuluu, ovat kirjanneet korruption torjunnan tavoitteekseen. Moni asia on korjaantunut myös Vantaalla, jossa on muutettu maapolitiikkaa, laadittu eettinen ohjeisto ja parannettu toimintakulttuurin läpinäkyvyyttä.
Toivoa siis on. Jokaisen korruptiotapauksen paljastuminen ja selvittäminen parantaa koko maankäyttö- ja rakennusalan toimintatapoja. Se antaa myös lujaa pohjaa arkkitehtien työlle luoda hyvää arkkitehtuuria ja rakennettua ympäristöä.