Puhtia SAFAn paikallistoiminnasta
Taas on vuosi saatu taputeltua kasaan. Uudet projektit ja edellisten hännät ovat työpöydällä jonossa ja stressaava arki on alkanut lyhyiden lomien jälkeen. SAFAn jäsenmaksulapun kolahtaessa postiluukusta voi mieleen juolahtaa kysymys, tarvitsenko minä SAFAa elämääni tällä hetkellä, mitä minä siitä muka saan?
Kuulun itse Tampereen seudun paikallisosaston TamSAFAn toimintapiiriin. Työ toimistoarkkitehtina on usein uuvuttavaa, ja vaikutusmahdollisuuksia omaan suunnittelun lopputulokseen tuntuu olevan lopulta vähän. Kunnon keskustelu arkkitehtuurista ja sen laadusta tyrehtyy työpaikalla nopeasti realismin iskiessä päin kasvoja rakennusliikkeen tai muun tahon kämmenellä. Helposti tulee itsekin annettua periksi. Arkkitehtiminän antaa vähitellen kuihtua ja oma identiteetti katoaa kauas opiskeluaikojen idealismista – ainakin, jos kukaan tai mikään ei välillä herättele ajattelua.
Paikallistoiminnasta olen saanut puhtia ja intoa arkkitehtiminäni ylläpitoon. Säännöllinen osallistuminen paikallistoimintaan, arkkitehtien tapaaminen toimiston ulkopuolella ja arkkitehtuurikeskustelut kollegoiden kanssa antavat uutta näkökulmaa ja intoa ammattiin, ehkä myös lisää voimia taisteluun tuulimyllyjä vastaan suunnitteluprojekteissa. Osallistuminen tapahtumiin herättää aina ammatillisen kunnianhimon – minäkin haluan edelleen vaikuttaa ympäristöni laatuun niin kuin opiskeluaikoina selkeänä tavoitteena meillä kaikilla kai oli. Ja mikä parasta, paikallistoiminnan sisältöön on todella helppoa vaikuttaa itsekin.
Tampereella järjestetään vuosittain jo perinteeksi muodostunut Arkkitehtuuri-viikko, joka viime vuonna uudistui Tampereen design- ja arkkitehtuuriviikoksi Viikon aikana on tarjolla useita muotoilun ja arkkitehtuurin tapahtumia, jotka huipentuvat laadukkaaseen Architecture and Cities in Transition –seminaariin. SAFAnkin tukeman viikon järjestelyvastuu on vaihdellut vuosittain, mutta järjestäjinä ovat olleet paikalliset arkkitehtuurin ja muotoilun ammattilaiset. Arkkitehtuuriviikon tapahtumat, huippuseminaari mukaan lukien, ovat olleet pääsääntöisesti ilmaisia, mikä on ollut käsittämättömän arvokas kädenojennus paikallisille alan ammattilaisille.
Olen osallistunut myös paikallisosaston järjestämiin Neuvottelutaitoja arkkitehdille –koulutuksiin ja ollut todella tyytyväinen siihen, kuinka kurssi on aktivoinut minua ja haastanut toimimaan perinteisissä neuvottelutilanteissa toisin kuin aiemmin. Olen töissä seurannut neuvottelun muita osapuolia ja herkutellut mielessäni sillä, kuinka kurssilta saamillani keinoilla voin tehokkaasti vaikuttaa neuvottelun kulkuun ja saada yliotteen neuvottelutilanteesta. Kurssilla olen myös voinut analysoida omaa toimintaani, saada vertaistukea kollegoilta ja toimintaneuvoja ammattilaiselta –lähes ilmaiseksi! Paikallisosaston tuella kurssimaksut on voitu pitää muutaman kympin suuruisina ja jäsenistö on voinut näin kerryttää täydennyskoulutuspisteitä pätevyyshakemuksiakin varten.
Keväällä paikallisosastomme järjestää ekskursion Japaniin. Oppaaksi saamme kokeneen Japanin kävijän, arkkitehti Harri Haganin. Voin vain kuvitella, miten jo ammatillisen minän luonut ja sen ehkä vähän kuihtumaankin päästänyt toimistoarkkitehti saa ajattelunsa taas avattua uusille urille Katsuran keisallisen huvilan puutarhassa sadepisaroiden reittiä tarkastellessaan, tai katsellessaan Tokion valovilinää läpinäkyvien sateenvarjojen massan seassa kulkiessaan. Toivon mahdollisimman monen jaksavan arjesta huolimatta sallia itselleen tällaisen mahdollisuuden tempautua uudelleen arkkitehtuurin maailmaan!
Haastan jokaisen Safalaisen osallistumaan tänä vuonna oman paikallisosastonsa toimintaan ainakin kerran. Mikä saisi juuri sinut irrottamaan itsesi työpöydän ääreltä ja lähtemään kohtaamaan toisia arkkitehteja vapaa-ajallasi?