Kiitoksia vielä kaikille, jotka olivat vaikuttamassa Meurman-valintaan! Olemme tästä yhä tohkeissamme. Jakoseremonian kiitospuheessa jäi muutamia asioita sanomatta Trevin innostuessa puhumaan vähän aiottua pidempään….
Viime aikoina on tullut tavaksi kiitospuheissa sanoa jotakin globaalisti merkittävää. Leonardo di Caprion harvinainen Oscar-puhe sisälsi aidon hätähuudon paremman maailman puolesta ja Laura Lindstedt peräänkuulutti Finlandia-puheessaan pahasti poissa muodista olevaa solidaarisuutta.
Turun orkesteriviikon avajaispuheessaan Kalevi Aho käsitteli meille tärkeitä asioita. Hän oli mm laskenut että hallituksen autoveron alentamisella ja makeisveron poistolla menetetyillä lähes 500 miljoonalla eurolla Lapin kamariorkesteri soittaisi 286,5 vuotta. Lukekaa hänen puheensa.
Ainoa vaihtoehto?
Tärkeä syy Trevin jäämiseksi Suomeen 80-luvun alussa oli Thatcherin valtaantulo joka romutti yli kolmen vuosikymmenen menestyksekkään työn oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. On masentavaa että nyt valtionvarainministerimme ”sydän huutaa Thatcherin linjalle” ja ulkoministerimme tunnustautuu ”republikaaniksi”, johtavien kokoomusnuorten haikaillessa suurempien tuloerojen perään.
Viimeisten vuosikymmenten aikana vahvistunut markkinafundamentalismi perustelee kaikkea ”ainoa vaihtoehto”- hokemilla. Niin kuin Ahokin toteaa, vaihtoehtoja antaa-mennä-vaan-kapitalismille löytyy vaikka kuinka paljon. Näistä voi lukea lukuisien Nobel-palkittujen taloustieteilijöiden kirjoista, jotka nykyinen talouseliittimme kokee itselleen uhkaaviksi ja jotka se haluaisi kaikessa hiljaisuudessa polttaa roviolla.
Yliopistolaki kumoon!
Kun olette lukeneet Ahon puheen siirtykää nettiin (http://yliopistokaanne.fi/) ja allekirjoittakaa 12 Helsingin yliopiston professorin adressi, jossa vaaditaan vuoden 2010 katastrofaalisen yliopistolain kumoamista. Lain mahdollistamat uudet tuulet loivat mm yrityksen nimeltä Yliopistokiinteistöt, joka on kunnostautunut mm myymällä maailman pohjoisimman arkkitehtikoulun ainutlaatuisen keskustakampuksen rakennukset paikalliselle pelifirmalle.
Jotkut osakkeenomistajat tästä neronleimauksesta ehkä hyötyvät mutta yliopistojemme kansainvälinen vetovoima ja maine, puhumattakaan Oulun ”lafkan” brändistä, keskustan toiminnallisesta monipuolisuudesta tai kaupunkikuvasta, tuskin. Onko tämä nyt sitä ”kilpailukykyloikkaa”? Olkaamme tästä lähtien kaikki yhtä mieltä siitä että sanaan ”kilpailukyky” liittyy valtavan paljon muutakin kuin simplistisen uusliberalistisen ajattelutavan mukaisia työnteon hintaan liittyviä numeroita.
12 professoria puhuu ”pelon ilmapiiristä” ja syystä. Yliopistojemme uusi hierarkinen rakenne on luonut ilmapiirin, josta puuttuu luottamus ja jossa elintärkeästä akateemisesta vapaudesta on jäljellä pelkät rippeet. Oulun arkkitehtuurin tiedekunnan sisäisiä suhteita ja työilmapiiriä tämäkään ei tosin vielä ole onnistunut tuhoamaan. Kaipaan ”lafkaa” lähes päivittäin.
Eli se siitä. Näistäkin oli silloin Tampereella tarkoitus puhua…….