On ilo asua terveessä talossa
Olen valinnut omaksi asunnokseni yli 80 vuotta vanhan hirsitalon – tilavan maalaistalon, jossa ilma kiertää mukavasti ja ikkunat voi pitää auki lämpimällä säällä. Ilmanvaihtoa tehostaisi vielä kaakeliuunien käyttö, mutta viritän tulet nykyään vain tunnelman vuoksi tai kovimmilla pakkasilla. Maalämpö huolehtii vesikiertoisten pattereiden lämmityksestä huolettomasti ja edullisesti. Kun kertainvestointi maalämpöön on tehty jo aikoja sitten, onko enää niin merkityksellistä vaikka lämpöä hieman karkaisikin harakoille? Samalla seinärakenne pysyy kuivana.
Taloni on rakennettu loivaan rinteeseen, jolloin sadevedet valuvat pois rakennuksen viereltä. Edes vesikourujen puuttuminen ei ole saanut ryhdikästä rakennusta lahoamaan. Muutamilla hirrenvaihdoilla selvittäneen taas seuraavat 80 vuotta. Myös ikkunat ovat alkuperäiset ja omin käsin korjatut. Kauhtuneen pinnan alta löytyi kaunis ja kova sydänpuu.
Asunto ei ole vetoisa, koska seinien nurkat sekä ylä- ja alaliittymät välipohjiin on tiivistetty rakennuspaperilla ja ikkunat talvisin liimapaperilla.
Lämmin ja hengittävä seinärakenne koostuu talossani hirren sisäpuolella rakennuspaperista, huokolevystä, ja paperitapetista – ja ulkopuolella tervapaperista sekä suoraan hirteen kiinnitetystä julkisivuverhoilusta ilman ilmarakoa. Olen täydellisen tyytyväinen tällaiseen asuintilaan ja suunnittelisin vastaavilla periaatteilla asiakkaillenikin uusia taloja – mikäli se olisi mahdollista rakennusmääräysten puitteissa.
En tarkoita nyt sitä, että kaikkien pitäisi asua samalla tavalla, vaan että rakennuslainsäädännön tulisi mahdollistaa erilaisten asumisfilosofioiden valinta. Asukas saisi itse päättää rakennuttaako hän asuintalonsa terveellisyys vai energiansäästö ohjenuoranaan. Itse olen sitä mieltä, että yksinkertaisessa hirsitalossa asuminen on myös ekologista – eihän silloin tarvita monimutkaisia lvi-laitteistoja tai muita tietokoneistettuja elektronisia järjestelmiä ohjailemaan talon toimintaa. Myös materiaalit voivat olla yksinkertaisia lähimateriaaleja.
Kyse on virheensiedosta
Turku-SAFA pyysi viime joulukuussa rakennuskonservaattori, FM Kati Lahtista luennoimaan vanhojen rakenteiden lämpö- ja energiataloudesta. Hänen esityksessään tuli esiin termin ”hengittävä rakenne” olennainen merkitys: kyseessä on virheensieto-ominaisuus – jos kosteutta pääsee rakenteeseen, se ei petä fysikaalisesti vaan toipuu siitä joko itsestään tai kevyillä toimenpiteillä. Samalla se on aktiivinen, sisäilmaa tasapainottava ja höyrynsuluton rakenne.
Toinen eko-tapahtumamme viime vuonna käsitteli kotimaisia luonnonmateriaaleja. Sellainen olisi esimerkiksi savi, jota löytyy lounaissuomalaisesta maaperästä yllin kyllin. Kuka lähtisi kehittämään savesta, oljesta ja hevosenlannasta teollisen tuotteen, harkon, josta olisi helppo muurata yksiaineisia, hengittäviä ja terveellisiä rakenteita?
Vaihtoehtoja nollaenergiataloille
Viime arkkitehtipäivillä haastattelin hollantilaista tähtiarkkitehtia Oliver Thilliä. Hän totesi painokkaasti, että kestävän kehityksen mukainen rakennus on nimenomaan pitkäikäinen. Thillin mukaan kaikki tietävät, että passiivitalot eivät ole terveellisiä. Niitä haluaa rakennettavaksi lähinnä rakennusteollisuus.
Nollaenergiatalot ovat kiinnostava kehityskohde, mutta niiden rinnalla pitää olla muitakin vaihtoehtoja – sellaisia, jotka perustuvat kotimaisiin, yksinkertaisiin ja edullisiin materiaaleihin ja perinteisiin, testattuihin rakennustapoihin. Mitä iloa on energiansäästöstä, jos talossa asuu homeesta ja materiaalipäästöistä johtuen sairas perhe?
Tiltu Nurminen
Kirjoittaja toimii Turku-SAFA:n paikallisasiamiehenä sekä yrittäjänä Arkkitehtitoimisto Creative Turku -yrityksessään.