Maankäyttö- ja rakennuslain muutokset – mihin suuntaan ollaan menossa?

Jos viranomaismääräyksiä ja asioiden virkamiesvalmistelua voidaan ohittaa oikopolkua pitkin, onko seurauksena villiä rakentamista?

Syyskuun puolivälissä Turku-SAFAn järjestämässä seminaarissa pohdittiin työn alla olevan maankäyttö- ja rakennuslain muutoksia. Paikalla oli runsaasti arkkitehteja ja muita aiheesta kiinnostuneita.

Uudistuksen tarkoituksena lienee yksinkertaistaa ja selkeyttää lakeja. Samalla ilmassa leijuu huoli, pystymmekö jatkossakin huolehtimaan yhteisestä hyvästä ympäristöstä ja yksilön mahdollisuuksista vaikuttaa ympäristöään koskeviin kysymyksiin?

Rakentamisen radikaalit kiertotaloustoimet

Seminaarissa pohdittiin mm. rakennusten elinkaarta ja materiaalien kestoa. Kestävään rakentamiseen kuuluu hillitty energiankäyttö, vähähiiliset ja kierrätettävät materiaalit ja rakennusten pitkä ikä, muuntojoustavuus, siirrettävyys ja käyttöasteen optimointi.

Mikäli kestävä rakentaminen koetaan kalliimmaksi kuin normirakentaminen, onko se pitkällä tähtäimellä kuitenkin järkevämpää kuin lähtöhinnaltaan halvempi tavallinen rakentaminen? Tämä riippuu vallitsevista arvoista. Voisiko rakennuksen tavoiteltava käyttöikä olla vaikkapa 100 vuotta, vai hyväksytäänkö rakennuksen osittainen uusiminen? Kenties vähähiilisen rakentamisen tueksi voitaisiin luoda myös taloudellisia kannustimia, kuten edullisempia lainoja pankeista.

Negatiivisen hiilijalanjäljen sijaan pohdittiin positiivisen hiilikädenjäljen vaikutuksia. Suomi voisi olla korkeasti koulutettuna maana synnyttämässä uusiutuvaa energiaa ja luomassa hiilivarastoa esimerkiksi puurakentamisen kautta. Suomessa olisi hyvät edellytykset viedä maailmalle osaamista kestävän rakentamisen menetelmistä.

Kaksivaiheiset rakennusluvat ja skaalautuvat kaavat

Rakennuslupakäytäntöihin on tulossa muutoksia. Parhaillaan pohditaan kaksivaiheisen lupaprosessin mahdollisuutta. Ensimmäisessä vaiheessa annettaisiin sijoituspäätös paikallisessa rakennusvalvonnassa ja toisessa vaiheessa tarkasteltaisiin rakennuksen teknisiä vaatimuksia alueellisessa valvonnassa. Tarkoitus lienee, että koko maassa olisi samantasoiset vaatimukset rakentamiselle sen sijaan, että ne nykyään poikkeavat kaupungista toiseen.

Yksityinen puoli tuntuu tavoittelevan tulevaisuudessa kevyempää kaavoitusta ja lupia. Kuntien kaavamonopolin kautta on kuitenkin saatu vakautta ja turvallisuutta: Kunta voi päättää mihin ja milloin rakennetaan, ja samalla sillä on vastuu yhdyskuntien toimivuudesta ja kuntalaisten palveluista. Jos viranomaismääräyksiä ja asioiden virkamiesvalmistelua voidaan ohittaa oikopolkua pitkin, onko seurauksena villiä rakentamista? Tämä jää lain valmistelijoiden pohdittavaksi.

Digitaalisuus tuo havainnollisuutta

Maankäytön suunnittelun työkalut ovat digitalisoitumassa. Silti on hyvä pitää mielessä, että digitaalisuus on vain renki, ei isäntä. Tärkeintä on asiakaslähtöinen prosessi. Myös seniori-ikäiset kansalaiset tulee ottaa huomioon siten, että jokaisella on jatkossakin mahdollisuus hoitaa asioitaan.

Digitaaliseen muotoon siirtyvät tai ovat siirtyneet jo jollain tasolla maankäytön suunnittelu ja valvonta, rakennusten elinkaariseuranta sekä alueiden tai rakennusten omistus ja hallinnointi.

Mietinnässä on, mitkä kaikki tiedot ovat vuorokauden ympäri avoimia kaikille, mitkä taas tietosuojalain sanelemana yksityisiä. Esimerkiksi sähköinen kaavaprosessi voi helpottaa ihmisten osallistumista kaavan laadintaan liittyvään keskusteluun.

Tavoitteena on kaavan kansallinen tietomalli ja sitä kautta ”älykäs yhdyskunta”. Toki sen valmistumiseen menee vielä aikaa, koska eri puolilla Suomea on erilaiset valmiudet tietomalliin siirtymiseen.

Ihmisen pitää olla lainsäädännön keskiössä

Lopulta seminaarissa todettiin, että vaikka rakentaminen ja omistaminen voi olla yksityistä, ympäristö on aina yhteinen. Tärkeää lain kehittämisessä on kokonaisvaltaisuus ja johdonmukaisuus. Yksittäiset säädösten tavoite on varmasti hyvä, mutta säädösten yhdistelmät voivat osoittautua vaikeiksi tulkita ja toteuttaa. Tavoitteena on rakentamisen ketteryys ja sujuvuus sekä hyvä laatu. Ehjää ei kuitenkaan pidä korjata: Nykyisen lain hyvin toimivia osia ei siis kannata väkisin muuttaa.

Tiltu Nurminen, paikallisasiamies, Turku-SAFA