Lomamatka herättää todellisuuteen
Olemme matkustaneet ilmastopakolaisiksi Toscanaan. Suomen epävakaisen kesäsään välttely on jo muodostunut tavaksi. Uhkaksi on noussut Etelä-Euroopan sietämätön kuumuus. Lämpötilan kohoaminen yli ruumiinlämmön aiheuttaa tukaluutta, jota on pakko paeta ilmastoituun autoon tai sisätiloihin.
Renessanssin syntypaikoilla massaturismi näkyy ja kuuluu katukuvassa. Meitä jäätelöä ja kylmiä juomia nauttivia turisteja on niin paljon, että lastenrattaiden työntäminen on paikoitellen vaikeaa ahtailla kujilla.
Shanghain yli 40 asteen lämpötilat ja ilmansaasteet saavat varakkaat kiinalaiset matkustamaan keskelle Etelä-Afrikan talvea jäähdyttelemään. Ne joilla on mahdollisuus paeta ilmastonmuutoksen aiheuttamia äärimmäisiä lämpötiloja, lentävät toiselle puolelle maapalloa niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Ne joilla ei ole, kärsivät tai kuolevat.
Väestöräjähdys on saavuttanut Afrikan
Lomamatka on herättänyt todellisuuteen aiemminkin. Pari vuotta sitten olimme keskellä afrikkalaista savannia matkalla safarille. Ihmettelin muovipulloista kasattuja valtavia kekoja tien varsilla. Kyse oli alkeellisesta jätehuollosta – paimenten on pakko kerätä turistien roskat, muuten karja syö rutikuivassa maastossa muovijätteen ja kuolee sisäisiin verenvuotoihin.
Harvaan asutun jättiläismaanosan kasvava väestö kerääntyy suurkaupunkeihin, joiden liikenne ja talous kasvavat hurjaa vauhtia. Dar es Salaamin keskustassa tonttimaa voi maksaa enemmän kuin Lontoossa. Suurkaupungin jätteet pumpataan puhdistamattomina valtavaa putkea pitkin turkoosin väreissä kimmeltävään Intian valtamereen. Väestönkasvun ja kasvaneen elintason myötä luonnonvaraiset alueet pienenevät Afrikassa kuten muuallakin. Muualta maailmasta jo vuosisatoja sitten sukupuuttoon tapetut lajit ovat kohta muisto vain Afrikassakin.
Kehittyneen yhteiskunnan haavoittuvuus
Muutama vuosi sitten Japanissa maanjäristyksen aiheuttama tsunami oli tuhonnut ydinvoimalan ja rannikkokaupunkeja. Vielä pari kuukautta onnettomuuden jälkeen sähkön säännöstely oli pimentänyt mainokset ja sammuttanut rullaportaat Tokion metroverkosta. Koimme myös jälkijäristyksiä, jotka keinuttivat uhkaavasti jättiläisjousien varaan rakennettuja pilvenpiirtäjiä.
Vuosi sitten olimme Nizzassa seuraamassa Ranskan kansallispäivän paraatia. Tunteja myöhemmin samalla paikalla tapahtui tuhoisa terrori-isku. Kaukaiselta tuntunut uhka muuttui konkreettiseksi.
Minneköhän matkustaisimme ensi kesänä?
Etelä-Italiassa voi törmätä oikeisiin pakolaisiin ja Kreikan pätseihin ei voi matkustaa kesäaikaan pienen lapsen kanssa. Barcelonassa aktivistit tuhoavat turistibusseja vastalauseena massaturismille ja jakamistaloudelle, joka nostaa vuokrat ja hinnat alkuasukkaiden tavoittamattomiin. Jakamistaloudessa asunnon omistaja voi tienata kuukausivuokran verran muutamassa päivässä kuten vastikään asunnostaan irtisanottu firenzeläinen taksikuskimme kertoi.
Takaisin arki- ja virtuaalitodellisuuteen
Olen taas töissä, jossa voin turvallisesti uppoutua suunnittelemaan parempaa tulevaisuutta. Ehkä teknologian kehittyminen sittenkin pelastaa maailman!
Aurinkokennoille mietitään sijoituspaikkoja rakennuksen katolta. Kuinka suuren osuuden nämä voivat korvata rakennuksen sähkönkulutuksesta? Sähkösuunnittelijan vastaukselle naureskellaan vaisusti suunnittelukokouksessa. Kaikkihan nyt tietävät, että kyse on vain symbolisesta eleestä. Ekologisuus tai kestävä kehitys ovat yhä useammin pelkkiä markkinointitermejä, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä.
Suunnittelen puista kerrostaloa arktisiin olosuhteisiin. Sellaisia halutaan nyt kaikkialle, koska laskennallisesti niiden aiheuttama hiilijalanjälki on vastaavia betonikerrostaloja pienempi. Yritän olla toiveikas, vaikka taustalla vaivaakin epäily, että metsien ja ilmastonmuutoksen kannalta sekin on kuin sammuttaisi metsäpaloa vesipistoolilla – pistoolilla, joka ruiskuttaa bensaa roihuaviin liekkeihin.