Puheenjohtaja Leena Rossi kirjoitti Arkkitehtiuutisissa (10/2017) kaupunkikuvatoimikuntien puolesta. Olen toiminut Tampereen kaupunkikuvatoimikunnan, tuttavallisemmin kaukun, jäsenenä puoli vuotta, ja useiden kokousten ja vielä useampien hankkeiden läpikäynnin jälkeen olen vakuuttunut toimikunnan merkityksestä.
Tampereen kaupungin arkkitehtuuriohjelman mukainen kaupunkikuvatoimikunta perustettiin kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 2010. Se on ohjaava asiantuntijaelin, joka antaa lausuntoja merkittävistä rakennus- ja kaavahankkeista sekä muista kaupunkitilaan vaikuttavista tärkeistä hankkeista, kuten nyt rakenteilla olevaan raitiotiehen liittyvistä rakenteista. Kaupunkikuvaa tarkastellaan siis laajasti eri mittakaavoissa.
Hankkeen katsotaan vaativan kaupunkikuvatoimikunnan lausunnon, kun se sijoittuu kaupunkikuvallisesti tärkeälle paikalle tai on muutoin esimerkiksi kokonsa vuoksi merkittävä. Kaupunkikuvatoimikunnan käsittelyyn vietävistä rakennushankkeista päättää rakennustarkastaja yhdessä kaupunkikuva-arkkitehdin kanssa.
Toimikunnan rooli painottuu suurilta osin valmistelun ja suunnittelun ohjaukseen. Toimikunnan jäsenet edustavat työhistoriansa perusteella erilaisia näkökulmia kaupunkiin ja rakennettuun ympäristöön, mikä tuo laaja-alaista ja pitkäjänteistä näkemystä muutoksen kourissa painivaan suunnittelukulttuuriin. Hankkeitaan esittelevien suunnittelijoiden ja rakennuttajien on mahdollista keskustella suunnitelmistaan monipuolisen ammattilaisjoukon kanssa. Meille hankkeita arvioiville toimikunnan jäsenille puolestaan tarjoutuu mielenkiintoinen näköalapaikka ja mahdollisuus vaikuttaa kaupungin kehitykseen.
Toimikunta on otettu Tampereella hyvin vastaan niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin suunnittelijoidenkin keskuudessa: kaupunkikuvatoimikuntaa pidetään avoimena keskustelufoorumina, joka tuo erilaista näkemystä tamperelaiseen rakentamiskulttuuriin ja motivoi myös suunnittelijoita ja kaavoittajia omassa työssään.
Tampereella kaupunkikuvatoimikuntaan kutsutaan suunnittelevan arkkitehdin lisäksi myös rakennuttaja, joka tuo kokoukseen paitsi oman näkemyksensä hankkeesta myös kuulee toimikunnan kommentit tuoreeltaan. Näin suunnittelija ei joudu hankalaan välikäteen viestin viejänä. Sekä rakennuttajien edustajat, että suunnittelijat ovat olleet tyytyväisiä toimintamalliin.
Leena Rossi nosti kirjoituksessaan esiin myös toiminnan kehittämistarpeet. Tätä aihetta olemme myös Tampereella pohtineet. On tärkeää määritellä, millaisille hankkeille kaupunkikuvatoimikunta on sopiva käsittelytaho. Mitä hankkeita toimikuntaan tulisi tuoda, missä vaiheessa ja minkälaisia aineistoja niistä on hyödyllistä arvioida? Samalla on tärkeää muistaa se pieni ero suunnittelemisen ja suunnittelun ohjauksen välillä. Kun joukko arkkitehteja ja muita rakennetun ympäristön asiantuntijoita istuu kiinnostavan hankkeen ympärillä, on toisinaan vaikea pitäytyä ryhtymästä suunnittelemaan.
Aina toimikunnan jäsenten mielipiteet eivät ole yhteneväisiä ja silloin lausunnoksi saattaa muotoutua jonkinlainen kompromissi esitetyistä mielipiteistä. Riskinä voikin olla, että lopullinen lausunto jää niin ympäripyöreäksi, ettei se sellaisenaan palvele jatkosuunnittelua.
Parhaimmillaan kaupunkikuvatoimikunta on toimielin, joka pystyy parantamaan kaupunkiympäristön laatua ja herättämään keskustelua sen merkityksestä. Jo toimikunnan olemassaolo vaikuttaa positiivisella tavalla kaupungin imagoon antamalla vaikutelman itseään arvostavasta ja kehitykseensä vakavasti suhtautuvasta urbaanista yhdyskunnasta. Kaupunkikuvatoimikunnan on pyrittävä olemaan yhtä aikaa keskusteleva ja määrätietoinen, eteenpäin katsova ja yhteiskunnallisesti aktiivinen.