SAFA 125 -juhlavuoden kunniaksi Helsingin keskustan arkkitehtuurikilpailuista on koottu virtuaalinen näyttely, 100 Skabaa Stadissa. Näyttely yhdistää arkkitehtuurin ja kilpailut henkilökohtaisiin stadilaisiin tarinoihin. Toisen tarinan kertoo graffititaiteilija Jani Tolin.
”Kun olin nuori, Huopalahden aseman alla oli autio tunneli. Elokuussa 1984 sinne ilmestyi yksi Suomen ensimmäisistä graffiteista. Kun näin sen, samana päivänä myös mun ensigraffiti koristi tunnelia. ”Tyhjään ja hylättyyn tunneliin oli lähes luvallista maalata, ja paikasta tuli niin sanottu hall of fame, graffitikeskittymä, johon ihmiset matkustivat pidemmänkin matkan päästä. Pasilassa on myös toinen samanlainen junatunneli, jota kutsutaan Pasilan galleriaksi. Erään graffitilehden julkistamisbileissä me keski-ikäiset graffitimaalarit fiilistelimme tunnelia, jossa olemme käyneet jo lähes 30 vuotta. Oli huvittavaa huomata, että täällä ollaan taas, me keski-ikäiset miehet, joilla on tunneside tunneliin.”
Kaupunkisuunnittelua tägien mukaan
Tolin katsoo kaupunkia aina graffititaiteilijan silmin ja lukee paljon tägejä. Kaupungeissa, joissa niitä on paljon, hän voi jopa suunnistaa niiden mukaan. ”Minulla on jonkunlainen fetissi rapistuneeseen rappaukseen, mutta sitä ei Helsingistä juuri löydä. Eihän se tietenkään rakennuksen hyvinvoinnin kannalta toivottavaa ole, että rappaukset putoaa, mutta ajan jättämää jälkeä toivoisi kaupunkitilassa näkyvän. Sitä on hyvin vaikea hallita, ja yleensä tietenkin halutaan pitää paikat virheettömänä”, Tolin miettii. ”Toisaalta jossain vaiheessa, kun seinässä on tarpeeksi monta kerrosta tägejä ja maalauksia, se ei ole enää rumaa, vaan alkaa näyttää orgaaniselta.”
Arkkitehtuurikilpailun voittona toteutetuista töistä Tolin on valinnut itselleen läheisemmäksi Kiasman. Hänen töitään on ollut esillä sekä museon takaikkunaseinällä että teatterin puolella näytöksissä. ”Kun ympäristö muuttuu katutilasta museoon, töistä tulee vähän erilainen kokonaisuus. Samaa estetiikkaa voi yhtä hyvin esittää julkisessa tilassa kuin museossakin. ´Onko se enää aitoa` -keskustelut voi mun puolesta unohtaa, koska siinä tapauksessa voi tehdä vain laittomia graffiteja varastetuilla maaleilla. Se on yksi graffitin muoto. On mielenkiintoista, miten laaja-alainen ilmiö graffiti on: se sisältää sekä taiteen että toisaalta puhtaan vandalismin.”