Ilmastonmuutos ja regionalismi
Ilmasto-ongelmat ovat globaaleja, mutta ratkaisut paikallisia.
Tarkoituksena on ollut syksyllä 2020 järjestää Kolarissa kansainvälinen arkkitehtuuriseminaari työnimeltään ”Regionalismi ja ilmastonmuutos”. Korona-rajoitusten vuoksi seminaari jouduttiin siirtämään, uutena ajankohtana on ajateltu kesää tai syksyä 2021. Asia sinänsä ei vanhene.
Hanke sai virikettä siitä, että vuonna 2020 tulee kuluneeksi 40 vuotta ns. Oulun Koulun ensimmäisen rakennuksen, Kolarin kunnantalon ja toimintakeskuksen, valmistumisesta. Oulun Koulussa kyseessä oli paikallisesta elämäntavasta, kulttuurista, ympäristöstä, ilmastosta ja materiaaleista lähtevään regionalistiseen arkkitehtuuriin pyrkivä suunnittelu. Vuosien mittaan arkkitehtuurina sen post-modernismi menetti ajankohtaisuutensa. Sen sijaan kestävänä tuloksena alkoi 1990-luvulla suomalaisen puukaupungin renessanssi. Allekirjoittaneen osalta ympäristön ja ilmasto-olosuhteiden tutkiminen johti tiettävästi maailman ensimmäiseen ilmastonmuutosta ja arkkitehtuuria käsittelevään väitöskirjaan vuonna 2008, Climate-Conscious Architecture — Design and Wind Testing Method for Climates in Change. Siis 30-vuoden projekti!
Ilmastotietoinen regionalismi
Kaupunkisuunnittelun, arkkitehtuurin ja rakennustavan kehittäminen ovat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa ja myös siihen sopeutumisessa.Jo 1970-luvulla alkoivat arkkitehtuurikeskustelut, jotka haastoivat kaikkivoivan teknologiaan ja halpaan energiaan nojaavan modernismin. Ne johtivat aikanaan ympäristön huomioivaan regionalismiin ja lopulta moderniin puukaupunkiin.
Yhteisöllinen ja ekologinen suunnittelu muodostuu kaikista tasoista, kuten seututaso, kaavataso, korttelitaso, rakennukset (ARK + LVISA), vihertyöt ja hulevesien hallinta. Tärkeimmät päätökset tehdään jo yhdyskunta- ja liikenneverkon rakennetta suunniteltaessa. Ilmastotietoisen yhdyskunnan suunnittelu ja toteuttaminen on monialainen hanke, johon myös asukkaat ja muut käyttäjät on otettava mukaan.
Omaa aikaamme luonnehtii toisaalta muutoksen ja toisaalta pysyvyyden urbaani kompositio. Liian nopea muutos (future shock) voi aiheuttaa reaktiona muutosvastarintaa, joka on erotettava ”normaalista” jatkuvuudesta ja kollektiivisesta muistista. Ekologista on vanhan korjaaminen, ei purkaminen, ja siksi pitäisi enemmän rakentaa olevaan ympäristöön, tehdä kollaasia, jossa uutta istutetaan ja muokataan olevaan kontekstiin. Tällainen deformaatio voi onnistuessaan tuottaa todella jotain uutta ja jännittävää. Tässä prosessissa ideaali valiomuotoinen säännöllinen geometria muokataan paikan henkeen, jolloin lopputulos toimii sekä objektina/dominanttina että osana kaupungin eleetöntä perusmassaa.
Usein kaupunkien rakentaminen ei etene yhtenäisenä tasaisesti jyräävänä mattona, vaan eri aikakausien rakennukset ovat kaupunkikuvassa limittyneet enemmän tai vähemmän onnistuneessa sopusoinnussa. Modernismin puhdasoppisuuden jälkeen on vakiintunut käsitys, että elävässä kaupunkikuvassa eri aikojen rakennukset, tyylit ja mittakaavat voivat elää sopusoinnussa. Robert Venturi käytti tällaisessa tilanteessa käsitteitä kuten difficult whole sekä complexity and contradiction.
Regionalismi 2100
Maapallo on suljettu järjestelmä, joka kykenee käsittelemään tietyn määrän hiilidioksidia ja muita päästöjä, siksi meidän tulee saavuttaa tasapaino kulutuksen ja luonnon kestävyyden välille. Ekologisempi rakentaminen, lähimateriaalit ja puhtaampi liikenne eivät yksin riitä. Myös asukkaiden on tehtävä osuutensa. Onko esimerkiksi tarpeen, että Euroopassa asuntojen sisälämpötila on noussut 1980-luvulta 20 asteesta yli 22 asteeseen? Yhtä lailla on tuotannon, elinkeinotoiminnan ja julkisten toimijoiden korjattava toimintatapojaan. Esimerkiksi tarjouskilpailuissa on elinkaariominaisuudet ja paikallisuus asetettava selkeästi hintaa tärkeämmiksi valintakriteereiksi.
Ennusteen mukaan vuoteen 2100 mennessä jopa sadat miljoonat asukkaat menettävät kotinsa aavikoitumisen ja valtamerien pinnannousun vuoksi. Vaikka oltaisiin miten optimistisia tahansa, vähintään toistasataa miljoonaa ihmistä lähtee hakeutumaan uusille asuinsijoille, ja näistä vauraan Suomen osuudeksi saattaisi tulla vaikkapa miljoona. Silloin myös kaavoitus ja arkkitehtuuri on kovassa paikassa asuttaessaan tulijat. Paikan henkeä kunnioittaen, slummiutumatta!
Oulussa 14.12.2020
Kimmo Kuismanen
TkT, arkkitehti-SAFA
Tietokirjailija