Asukkaan asialla?
Parhaillaan yleistyvä kikkailu, jossa taloyhtiö omistaa rakennuksen ja sijoittaja tontin, ilahduttaa rahan haltijoita, mutta vaikeuttaa vakavasti mahdollisuutta arvioida asumisen kustannuksia.
Kuka edustaa tulevan asukkaan näkökulmaa asuntorakennushankkeissa? Joskus edustajuus on selvä: asuntoa tarvitseva käynnistää oman hankkeensa tai osallistuu ryhmärakennuttamiseen. Joskus taas käytössä on eräänlainen sijaisedustajuus: jokin taho rakennuttaa omaan omistukseensa (pitkäaikaiset vuokra-asunnot tai asumisoikeustalot) tai muuten toimii todellisena rakennuttajana, vaikka asunnot tulisivatkin myyntiin. Rakennuttajan vastuulla on tehdä pitkälle ulottuvia oletuksia siitä, millaisia asuntoja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.
Asukkaan näkökulmasta ongelmallisin hanketyyppi on Suomessa yleinen menettely, jossa urakointiyritys perustaa nimellisen taloyhtiön ja rakentaa sen nimiin. Tavoitteena on tuote, joka pitää saada mahdollisimman ripeästi kaupaksi, jotta raha kiertää ja investointi poikii. Myyjäyrityksellä on kaupan jälkeen joidenkin vuosien vastuu teknisten ratkaisujen kelpoisuudesta, mutta ei vastuuta siitä, ovatko asunnot kurantteja vielä kahden tai useamman sukupolven päästä.
Erikokoisten asuntojen tilaratkaisut väljentyivät 1960- ja 1970-luvuilla reaktiona sodanjälkeisen asuntotuotannon niukkaan mitoitukseen. Moni pitää näiden vuosikymmenten asuintaloja ulkohahmoltaan tylsinä, mutta asunnot ovat yleensä selkeitä ja tiloja voi kalustaa eri tavoin. Teknisiä kunnostuksia joudutaan toki tekemään.
Viime vuosikymmeninä on taas harjoitettu kutistamista. Neljä huonetta aiemman kolmen pinta-alaan, kolme huonetta kahden pinta-alaan jne. Pikkuyksiöstä liki puolet on esteettömäksi mitoitettua suihkuhuonetta, avatun vuodesohvan mahtuu ohittamaan juuri ja juuri sivuttain. Erilliset keittiöt ovat likimain kadonneet. Asuntomainosten teksteissä sanaa vielä tapaa, mutta yleensä on kyse kalusteryhmästä olohuoneen päädyssä. Viihdytään siis tupakeittiössä, jota sulostuttaa jääkaapin urahtelu ja astianpesukoneen louskutus.
Asunnot ovat sen verran kalliita, ettei minkään yrityksen tai yhteisön kannata valmistaa tai valmistuttaa niitä suuria määriä varastoon. Koska tuleva asukas etsii sekä mieluisaa asuntoa että mieluisaa sijaintia, tarjolla oleva valikoima ei voi olla rajaton. Tontti- ja tuotantokustannuksilla ei juuri ole tekemistä myyntihintojen kanssa korostuneen kysynnän alueilla. Korkealle vedetyt hinnat hyödyttävät perustajaurakoitsijoita, mutta haittaavat kaikkia muita osapuolia. Parhaillaan yleistyvä kikkailu, jossa taloyhtiö omistaa rakennuksen ja sijoittaja tontin, ilahduttaa rahan haltijoita, mutta vaikeuttaa vakavasti mahdollisuutta arvioida asumisen kustannuksia. Tällaisessa käytännössä ei asukas ole todellakaan saanut etuaan kuuluviin. Mikä on omistuksen pirstaloimisen seuraava askel: sijoittaja omistaa kerrostalon hissit ja porraskäytävät, ja vastikkeeseen sisältyy niiden käyttöoikeuden hinta vesimaksun tapaan?
On vuokratonteille rakennettu ennenkin, mutta aiemmin lähinnä julkisyhteisöjen kuten kuntien ja seurakuntien omistamille. Sopimukset ovat olleet pitkiä eikä niihin ole sisältynyt sellaista ahneusmomenttia, joka on yleistymässä suurimmissa kaupungeissa. Julkisyhteisöillä on lisäksi mahdollisuus asettaa hyvän rakennetun ympäristön tavoitteita osana vuokrasopimusta.
Mikä neuvoksi? Asunto-osakeyhtiöiden pitäisi minusta syntyä rakennuttajayhteisöjen hankkeina. Rakennuttaja hankkisi tontit, määrittelisi tavoitteet, suunnitteluttaisi kohteet, kilpailuttaisi urakat ja päättäisi hinnat ilman äärimmilleen kiristettyä tuottotavoitetta. Keskeistä olisi todellinen urakkakilpailu. Perustajaurakointiin nojaava toimintamalli on omiaan kiihdyttämään korkeasuhdannetta, kun kaikki yritykset pyrkivät kiihkeän markkinan parhaisiin asemiin. Rakennuttajayhteisöt voisivat tasoittaa tilannetta tilaamalla urakoita rauhallisempaan aikaan.
Kaiken rakentamisen tavoitteena pitäisi olla ihmisten hyvää elämää tukeva ympäristö, ei pikavoitot.
Maarit Kaipiainen
Kirjoittaja on SAFA:n liittovaltuuston puheenjohtaja, jonka asumisurasta 47 % sijoittuu omakotitaloihin, 27 % kerrostaloihin ja 26 % rivitaloon.