Arkkitehtuurin historia suunnitteluaineena
Opetan yhdessä professori Olli-Paavo Koposen kanssa arkkitehtuurin historiaa Tampereen teknillisessä yliopistossa. Pyrimme myös aktiivisesti kehittämään opetustamme ja kurssien sisältöä vastaamaan mm. työelämän tarpeisiin. TTY:llä arkkitehtuurin historia on jo pitkään ollut suunnitteluaine, jossa olemassa oleva ympäristö on lähtökohta rakennetun ympäristön kehittämiselle mm. restauroinnin, korjausrakentamisen ja täydennysrakentamisen keinoin.
Arkkitehtuurin historia ei ole tukiaine vaan kaiken perusta. Jotta voimme ymmärtää tulevaisuutta, meidän on ymmärrettävä myös menneisyyttä. Käytännön opetustyössä toteutamme visiotamme siten, että lähes jokaiseen arkkitehtuurin historian kurssiin liittyy tärkeänä osana suunnittelullinen harjoitustyö. Ensimmäisen vuoden peruskurssilla harjoitustyöt ovat nopeita viikkoharjoituksia, joissa opetellaan tulkitsemaan historiallista ympäristöä oman suunnittelutyön lähtökohtana. Toisella vuosikurssilla laajan pakollisen ammattikurssin harjoitustöiden pääpaino on korjaamisessa, dokumentoinnissa ja arvottamisessa, kun tutustumme perinteiseen suomalaiseen rakennusperintöön esimerkiksi Vanhassa Raumassa.
Neljännellä vuosikurssilla, ja samalla viimeisellä pakollisella arkkitehtuurin historian kurssilla, perehdytään rakennusten uudiskäyttöihin ja täydennysrakentamiseen Vanhaa Raumaa moniulotteisemmassa historiallisessa ympäristössä, jossa opiskelijat haastetaan itse etsimään ja määrittämään ympäristön vahvuuksia ja kehittämään suunnitelmiaan havaintoihin perustuen.
Pakollisten arkkitehtuurin historian kurssien jälkeen opiskelijan tulisi kyetä tulkitsemaan eri-ikäistä rakennettua ympäristöä ja huomioimaan se suunnittelutyön lähtökohtana, oli kyse sitten korjaus-, uudiskäyttö- tai täydennysrakentamistehtävä. Jokaiselta valmistuvalta arkkitehdilta tulisi mielestämme löytyä tällaista ymmärrystä ja herkkyyttä rakennettua ympäristöä kohtaan, sillä tukeutuvathan lähes kaikki suunnittelutehtävämme tavalla tai toisella jo rakennettuun ympäristöön. Valinnaisella jatkokurssilla opiskelijat syventävät perusosaamistaan kehittyäkseen rakennusperinnön asiantuntijoina.
Arkkitehtuurin historia on tärkeää jokaiselle arkkitehdille. Kaikki se, mitä nyt rakennamme saattaa parhaassa tapauksessa muodostua huomisen rakennusperinnöksi. Ja toisaalta se, mikä nyt on muodikasta ja kokeilevaa, ei välttämättä kestä aikaa. Nykyään parjataan mielellään 1960- ja 1970-lukujen riskirakenteita, joita ei kuitenkaan tietoisesti rakennettu sellaisiksi. Vasta myöhemmin nämä kokeelliset rakenneratkaisut ovat osoittautuneet ongelmallisiksi. Tällaisia virhearviointeja tulisi tietenkin pyrkiä välttämään, mutten ole lainkaan varma, onko nykyrakentaminen oikealla tiellä. Historiaa tunteva suunnittelija kuitenkin ymmärtää roolinsa osana rakennetun ympäristön jatkumoa ja pyrkii toimimaan vastuullisesti niin nykyisen kuin tulevankin rakennusperinnön näkökulmasta.