Kun Arkkitehtipäivien gaalaillallinen julistetaan päättyneeksi, Telakan jatkotilan valot kirkastuvat. Illastajien järjestys vaihtuu kuhisevaksi joukoksi, joka velloo loungen ja jatkotilan välissä. Jatkojen esiintyjän Berlin Nunin sähisevä energia houkuttelee juhlijoita tanssimaan. Tanssilattialla pyörähtelevät niin juhlien järjestäjät, SAFAn uudet kunniajäsenet kuin me juhlissa töissä olevat opiskelijat. Baaritiski kutsuu juhlijoiden massasta esiin sormia, jotka kurottavat kohti uutta viinilasillista.
Telakan ovien edessä tupakat välähtelevät rytmikkäästi. Onnellinen puheensorina kaikuu kevään kirpeässä yössä. Näkökentän täyttää valtava ranskalainen sota-alus, joka on ankkuroitu viereiseen laituriin. Aluksen valot ovat sammuneet aikaa sitten, ja laivan miehistö on nukkumassa tai kadonnut kaupungin yöelämään. Massiivisen rungon liikkumattomuutta rikkoo vain keulan pieni kohteliaisuuslippu. Se heilahtelee laiskasti satunnaisissa yötuulen puuskissa.
Huomaamattomasti yö alkaa taittua aamuksi ja riffit vaihtuvat kiivasrytmiseen konemusiikkiin. Sisätilassa leijuu raskasta usvaa, jonka värivalot maalaavat punertavaksi. Juhlijat valuvat yksi toisensa jälkeen kohti ulko-oven pitkää taksijonoa. Työntekijät korjaavat tiskiltä viimeisiä nautittuja viinilaseja. Lähden yöhön metsästämään ensimmäistä aamubussia.