Arkkitehteja tarvitaan myös supistuvien seutujen suunnitteluun
Vapaa-ajan asuminen ja työelämän muutos ovat näkökulmia, jotka voivat tehdäkin supistuvista taajamista jälleen elinvoimaisia.
Suomessa on yli 200 kuntaa, joissa väestö vähenee. Nuoret aikuiset muuttavat opiskelupaikan tai työn perässä suurempiin kaupunkeihin. Muuttoliike johtaa työikäisen väestön vähenemiseen ja samalla myös kunnan taloudellisen tilan heikkenemiseen. Kouluja, liiketiloja ja palveluita joudutaan sulkemaan. Kaupat keskittyvät isojen teiden varsille. Kuntien keskustaajamat autioituvat.
Väestöltään pienenevien alueiden negatiivinen kierre vahvistaa itse itseään. Voidaanko tämä saada pysäytettyä? Mitkä ovat ne tekijät, jotka tekevät paikasta vetovoimaisen ja elinvoimaisen? Arkkitehteina meitä on opetettu, miten kasvualueita suunnitellaan. Mutta vain vähän on keskusteltu siitä, mitä voidaan tehdä alueilla, joissa resurssit ovat vähissä.
MDI:n tekemän ennusteen mukaan Suomessa on 20 vuoden kuluttua vain kolme kasvavaa kaupunkiseutua, Helsinki, Tampere ja Turku. Nyt käynnissä oleva muuttoliike lisää alueiden eriytymistä kasvaviin, supistuviin ja tyhjeneviin alueisiin. Mutta onko tilanne tosiaan näin toivoton?
Tilastot tehdään aina kalenterivuoden viimeisenä päivänä (31.12.), ja ne kertovat, missä väestö asuu juuri sillä hetkellä. Kun tarkastellaan, missä väestö on heinäkuussa, näyttää asia kuitenkin erilaiselta. Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Kaupungit hiljenevät kesällä. Luonto ja oma rauha ovat suomalaisille tärkeitä. Yhä useammin mökeistä on tullut ympärivuotisesti asuttavia. Väestön liikkuvuus on lisääntynyt, puhutaan monipaikkaisuudesta. Työelämä on muuttunut, työstä on tullut paikasta riippumatonta. Ihmiset hakeutuvat paikkoihin, joissa on hyvä tehdä työtä. Vapaa-ajan asuminen ja työelämän muutos ovat näkökulmia, jotka voivat tehdäkin pienenevistä taajamista jälleen elinvoimaisia.
Alueiden kehittämisessä voimavaroina ovatkin paikalliset asukkaat ja toimijat. Miten he kokevat alueen pienenemisen, ja mitä ideoita heillä on alueen kehittämisen suhteen? Harvoin lähtökohtana on ollut paikallisten päätöksentekijöiden, yrittäjien, yhteisöjen ja asukkaiden osallistuttaminen suunnitteluprosessiin, mutta pienenevien taajamien kohdalla kaikilla näillä osapuolilla on jotain annettavaa alueen kehittämiseen.
Pienenevien kuntien negatiivisen kehityssuunnan kääntäminen voitoksi edellyttää pitkäjänteistä strategista suunnittelua, jossa otetaan huomioon niin paikan kovat kuin myös pehmeät vetovoimatekijät.
Kovat vetovoimatekijät käsittävät rakennetun ympäristön. Haasteena väestöltään supistuvilla alueilla on ylimitoitettu infrastruktuuri. Aluekeskukset on aikoinaan suunniteltu paljon suuremmalle väestöpohjalle. Infrastruktuuri tulee sopeuttaa uuteen tilanteeseen.
Pehmeät vetovoimatekijät käsittävät puolestaan alueen sosiaalisen näkökulman, kohtaamispaikat, vapaa-ajan aktiviteetit ja erilaiset tapahtumat. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, miten alue edistää asukkaidensa hyvinvointia ja viihtyvyyttä. Alueen identiteetin vahvistaminen lisää yhteisöllisyyttä.
Kun palasin viime hiihtolomaltani takaisin Etelä-Suomeen, ajoimme autolla monien pienenevien kuntien läpi. Kutistuvia taajamia on Suomessa lukuisia. Näiden alueiden kehittäminen on arkkitehdeille vähintäänkin yhtä kiinnostava ja haastava tehtävä, kuin kasvavien alueiden suunnittelu. Pidetään yhdessä huolta myös väestöltään pienenevistä taajamista!
Jonna Taegen
Kirjoittaja on SAFAn hallituksen jäsen. Hän on erikoistunut sairaalasuunnitteluun ja tekee väitöskirjaansa Aalto-yliopiston Sotera-instituutissa.