Ajatuksia lakiuudistuksesta

Rakentamisen ohjaus tulee sisällyttää laissa osaksi lupamenettelyä nopeuttamaan sitä ja parantamaan rakentamisen kokonaislaatua.

Maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksen pitäisi olla valmis vuonna 2021. Tavoitteita on paljon: yksinkertaistaa alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää, kehittää rakentamisen ohjausta, tukea kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaa elinympäristöä koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon sekä varmistaa, että lakiteksti on selkeä ja johdonmukainen.

Mielestäni asemakaavojen kerrosalaan ja tehokkuuteen perustuvista tulkinnanvaraisista rakennusoikeusmäärittelyistä pitää luopua ja korvata ne määrittelemällä rakennusala ja rakennusten korkeus kaavassa.

Lupamenettelyt tulee yksinkertaistaa yhdeksi rakennuslupamenettelyksi luopumalla ilmoitus- ja toimenpideluvista. Rakennuslupa käsittäisi nykyiset tavanomaiset, vaativat ja poikkeuksellisen vaativat kohteet. Vähäiset kohteet jäisivät luvanvaraisuuden ulkopuolelle ja niiden vastuukysymykset määriteltäisiin erikseen. Aiemmin esitetty rakentamislupa-toteuttamislupa -ehdotus monimutkaistaa lupaprosessia, lisää työtä eikä siten palvele uudistuksen tavoitteita.

Oppia Oulun mallista

Rakentamisen ohjaus tulee sisällyttää laissa osaksi lupamenettelyä nopeuttamaan sitä ja parantamaan rakentamisen kokonaislaatua. Esimerkiksi Oulun malli perustuu nelivaiheiseen menettelyyn. Ensivaiheessa rakentamisen suunnittelu käynnistetään arkkitehtisuunnittelun aloituskokouksella hankkeeseen ryhtyvän, pääsuunnittelijan, rakennusvalvonnan ja kaavoituksen kesken hankkeeseen osallistuvien yhteisten tavoitteiden asettamiseksi. Toisessa vaiheessa järjestetään tekninen aloituskokous, johon osallistuvat edellä mainittujen lisäksi kaavoittajaa lukuun ottamatta vastaava rakennesuunnittelija, vastaavan talotekninen suunnittelija ja kosteudenhallintakoordinaattori. Kolmannessa vaiheessa muodostetaan vaativia ja erityisen vaativia hankkeita varten työryhmä rakennusvalvonnan ja kaavoituksen arkkitehdeistä, kaupungin tai kunnan teknisen toimialan insinööristä sekä viranomaistahon ulkopuolisesta arkkitehdista. Työryhmä ohjaa ympäristökuvaa ja hankkeen liittymistä ympäristöön ja työhön osallistuvat myös hankkeeseen ryhtyvä ja pääsuunnittelija. Työryhmätyön pitää perustua arkkitehtisuunnittelun aloituskokouksessa asetettuihin tavoitteisiin. Neljäs vaihe koskee teknistä lupavalmistelua ja työryhmään kuuluvat rakennusvalvonnan lisäksi palo- ja ympäristötarkastaja.

Mainitun mallinen menettely on ollut käytössä Oulussa asuntomessuista 2005 lähtien. Vuorovaikutteinen yhteistyö osallisten kesken on lyhentänyt lupavalmisteluajan kuukausista muutamaan viikkoon isommissakin hankkeissa. Menettelyn ovat kokeneet hyväksi niin rakentajat, suunnittelijat kuin viranomaisetkin.

Nykyvaatimusten mukaisten rakennusten käyttö on osoittautunut haastavaksi. Mielestäni kiinteistön haltijan tulee jatkossa suorittaa ”ajokortti” ainakin ilmanvaihdon ja lämpötilan säätöjen osalta. Käyttöä ja sen vaikutuksia tultaisiin seuraamaan ”katsastusten” avulla määrävälein.

Lakiuudistuksessa pitää kansalaiset ottaa huomioon vakavasti ja lakiteksti on kirjoitettava selkeästi. Ympäristöön ja rakentamiseen liittyvät perusasiat pitäisi opettaa jo peruskoulussa. Julkisella vallalla tulee olla velvoite jakaa yleissivistykseen kuuluvaa tietoa maankäytöstä, rakentamisesta ja kiinteistöjen kunnossapidosta sekä palo- ja henkilöturvallisuudesta.

Esa Kauppi

Kitjoittaja on SAFAn hallituksen jäsen, jolla on vuosikymmenten suunnittelu- arkkitehtuuriopetus- ja rakennusvalvontakokemus.