Agora arkkitehtuurille ja designille
Kaksi isoa uutista samalla viikolla! Alvar Aalto -säätiö ehti maanantaina julkistaa projektinsa Jyväskylän kaupungin kanssa. Tiedotteen mukaan ne haluavat ”edistää Suomen ensimmäisen kulttuuriperintöön, arkkitehtuuriin ja muotoiluun keskittyvän museokeskuksen rakentumista Jyväskylään. Keski-Suomen museo ja Alvar Aalto -museo toimisivat tulevassa museokeskuksessa yhdessä.” Valmista olisi vuonna 2022 ja vierailija näkisi ”kaksi laajaa perusnäyttelyä ja kolme jatkuvasti vaihtuvaa erikoisnäyttelyä”. Hieno hanke, ehkä turvallisen perinteinen.
Tiistaina julkistettiin Helsingin kaupungin ja valtion yhdessä tilaama selvitys, joka suosittaa uuden arkkitehtuuri- ja designmuseokokonaisuuden toteuttamista Helsinkiin, tavoitevuotena 2025. Selvityksen kattavuus, tarkkanäköisyys, kriittisyys, globaali näkökulma ja kunnianhimon taso yllättävät myönteisesti.
Millaisena selvitys hankkeen näkee, millaiseen kontekstiin sen sijoittaa? Näyteikkuna. No jaa. Suomalaisella arkkitehtuurilla ja designilla on vahva yhteys pohjoismaisen hyvinvointivaltion tavoitteisiin ja ihanteisiin. Tärkeä painotus! Olisi mahdollista olla kansainvälinen edelläkävijä tällä alalla. Juuri niin! Laajojen kokoelmiensa ansiosta museot toimivat ”muistiorganisaationa”. Kyllä! ”Uuden museon on kuitenkin määrätietoisesti kehitettävä yleisösuhdettaan ja avauduttava yhteiskuntaan.” Naulan kantaan!
Raportissa esitetään hyviä kysymyksiä arkkitehtuurin ja designin rooleista ja uuden museon tehtäväkentästä. Uutta museokonseptia tulee kehittää sisältö edellä, sanovat myös julkistamisen yhteydessä haastatellut museojohtajat. Oikein! Mutta samaan hengenvetoon he toteavat, että arkkitehtuurikilpailu on hyvä tapa aloittaa rakennuksen suunnittelu. Ei, nyt jäitä hattuun! Jos lähdetään talo edellä, unohdetaan keskeisin haaste ja horjahdetaan kansainväliseltä tavoitetasolta suoraan piirisarjaan.
Tässä ei olla pystyttämässä yhteistä wow-näyttelyrakennusta kahdelle museolle. Ensin on rakennettava perustukset yhden uuden instituution identiteetille: ymmärrys toiminnan tarkoituksesta ja näkemys yleisön ja yhteistyöverkostojen laajuudesta. On myös varmistuttava valtion ja kaupungin aidosta sitoutumisesta paitsi alkuinvestointeihin myös tulevien vuosien käyttötalouteen.
Jospa museot ensin opettelisivat toimimaan yhdessä ja häivyttämään organisaatioidensa rajat. Vaikka ne ovat vuosikymmeniä sijainneet samassa korttelissa, Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteistyön historia on yhtä ohut kuin englantilaisen gourmet-ruuan keittokirja. Hienotunteisin sanakääntein selvitys toteaakin, että arkkitehtuurimuseo on viime vuodet ollut koomassa. Selvityksessä siteeratut museoiden visiot, missiot ja arvot kertovat karua kieltä lähtötilanteen eroista.
Uusi instituutio voi olla unilukkari, ei korkkiruuvikokoelma, jota tullaan äimistelemään. Arkkitehtuurin ja designin agoran pitää olla valistuneen keskustelun paikka. Muuten se ei ole uudistava vaan pelkästään säilyttävä tila. Selvityksessä viitataan Gulbenkianin säätiön raporttiin, joka pohtii museoiden rooleja: Ne ovat oppimisen ja debatin paikkoja, kaikille avoimia julkisia tiloja, merkityksen luomisen paikkoja, temppeleitä, ja turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden paikkoja.