Työskentelen arkkitehtuurin ja kuvataiteen rajapinnalla toisinaan arkkitehtina, toisinaan kuvataiteilijana, parhaimmillaan kuitenkin sekoituksena kumpaakin. Kaikissa rooleissani käytän tietotekniikkaa tarpeen mukaan, mutta mieluiten suunnittelen ja havainnoin piirtämällä kynällä paperille.
Piirtäminen on aivan omanlaisensa havainnointitapahtuma. Se vaatii keskittymistä ja aikaa. Piirtäessäni katseeni liikkuu, tarkentuu joihinkin kohtiin ja ohittaa jotkut muut. Ajatukseni liikkuu, vertailee, tekee huomioita. Usein liikun itsekin ja yhdistän samaan piirrokseen useita näkökulmia. Tällä erää piirrän kuvataiteilija/arkkitehti/tutkija- työryhmän jäsenenä. Ryhmä tutkii erään italialaiskaupungin historiallista keskustaa ja luo taiteen keinoin näyttelyn: ”Miltä keskiaika näyttää nyt”.
Tavoitteeni oli alusta asti kaupungin keskiaikaväritteisen tunnelman siirtäminen näyttelytilaan. Lähdin ensimmäiselle materiaalinkeruumatkalle ilman taustatutkimuksia, koska arvelin niiden häiritsevän tunnelman tavoittamista. Perillä kuljin turistin tavoin kaupunkia ihmetellen. Kun käsitykseni kaupungin rakenteesta selkiytyi, kaivoin esiin kynän ja luonnoskirjan ja ryhdyin piirtämään.
Aluksi piirsin vain varjoja hahmottaakseni rakennusmassojen perusmuodot, kuten muurit, korkeat nelikulmaiset tornit ja erilaiset holvit. Sitten löysin rakennuksia, joita halusin tarkastella pitempään. Niitä piirtäessä aikakerrostumat alkoivat erottua. Taloja oli vuosisatojen kuluessa korjattu, fasadeja muokattu muodinmukaisiksi, ja tiloja tehty käyttöön sopivimmiksi. Joitakin rakennuksia oli restauroitu ja toisia rakennettu kokonaan uudestaan keskiaikaiseen asuun. Aidosta ja alkuperäisestä keskiaikaisista arkkitehtuurista löytyi lopulta korjausten, muutosten ja restaurointien seasta vain fragmentteja: ikkunan kehyksiä, portaaleja, pylväitä ja kapiteeleja.
Tietenkin elävässä kaupungissa rakennuksia korjataan ja kuluneita osia vaihdetaan uusiin. Olin kuitenkin vähän pettynyt, ja kaupungin keskiaikainen tunnelma oli mielessäni huvennut melko ohueksi.
Kun myöhemmin Suomessa selasin luonnoskirjojani, mieleeni palautuivat piirtämistilanteet. Muistin miten istuin palellen pienen kirkon kylmällä kiviportaalla ja tutkin aukion toisella puolella kohoavaa rakennusta. Aamun kylmyys katosi vähitellen, ja varjot hälvenivät. Lehtiöön syntyi kuva toisensa jälkeen. Kyyhkyset kujersivat katoilla. Ohikulkijoita oli harvakseen. Muistin askelten äänen ja koiranulkoiluttajan, joka pysähtyi juttelemaan. Muistin keskipäivän kuumuuden, suihkukaivon virkistävän veden, ja sen, miten aamuin ja illoin autojonot täyttivät kapeat kadut.
Italialaiskaupungin äänet ja muut aistimukset olivat tallentuneet piirustuksiini. Niitä maistellessani oivalsin, että keskiajan tunnelma piili kaupungin infrastruktuurissa: kapeissa kivikaduissa, muureissa ja suihkukaivoissa. Kaupungin peruselementit olivat kivi ja vesi kuten keskiajallakin. Rakennukset oli muurattu kivistä. Kaupunkia ympäröi vanha kivimuuri, ja sitä halkoivat kapeat kivetyt kadut. Pienillä aukioilla vesi pulppusi yhä keskiajalta peräisin olevissa suihkukaivoissa.
Seuraavalle matkalle otin mukaan äänityslaitteet. Sain tallennettua kivikaupungin kaiut, suihkukaivojen solinan sekä kyyhkysten ääntelyn. Otin mukaan autojen hurinankin, koska se on olennainen osa keskiaikaisen kaupungin nykyisyyttä. Näyttelyssä piirustukseni ovat esillä niin, että niihin liittyvä äänimaisema on muidenkin kuin itseni kuultavissa.
P.S. Työryhmän muut jäsenet ovat kuvataiteilija Kaisu Koivisto ja arkkitehti/kuvataiteilija sekä arkkitehtuurin tutkija Anu Koponen. Näyttely avataan elokuussa Turussa Aboa Vetus & Ars Novan Omatilassa, ja joulukuussa Villa Lanten loggiassa Roomassa.