Kuka on oikea arkkitehti?

Mustiin vaatteisiin tai Marimekkoon pukeutunut arkkitehti näyttää kadonneen jonnekin. Tilalle on tullut leegio mitä erilaisimpia ihmisiä, joiden ammattikuva on monipuolistunut, sirpaloitunut ja kehittynyt sellaiseksi, ettei yhteistä identiteettiä ole enää helppo määritellä. Arkkitehteja ja -tehtejä vilisee mediassa mitä oudoimmissa yhteyksissä.
Sote-arkkitehti, IT-arkkitehti, järjestelmäarkkitehti, web-arkkitehti…
Kaiken aikaa lisääntyvät ammattinimikkeet, joihin liittyy arkkitehdin titteli, vaikka tehtävät eivät liittyisikään rakentamiseen. Arkkitehti on vakiintunut yleiskielessä kuvaamaan monen asian tai järjestelmän suunnittelijaa tai alullepanijaa. Uutena ilmiönä ovat vielä ihmiset, jotka ovat ryhtyneet arkkitehdeiksi tai kaupunkisuunnittelijoiksi harrastuspohjalta – jos ei muuten niin jatkuvasti laajenevassa virtuaalimaailmassa.

Corbukaan ei ollut arkkitehti
Arkkitehdin ammatti on ikivanha, vaikka alkujaan sitä tointa hoideltiinkin usein sivutoimisesti. Imhotepin (2600-luku eaa.) kerrotaan olleen eri jumaluuksien ylipappi sekä visiiri ja kaiken lisäksi vielä lääkäri ja insinööri muinaisessa Egyptissä. Hagia Sofian suunnittelija Isidoros Miletoslainen oli tiedemies ja matemaatikko, gotiikan luoja apotti Suger (1081 –1151) oli valtiomies ja historioitsija. Renessanssin mestariarkkitehdit Leonardo da Vinci ( 1452-1519) ja Michelangelo Buonnaroti (1475-1564), olivat moniosaajia, joille rakennusten suunnittelu oli vain yksi keino hankkia toimeentulonsa. Yksi kuuluisimmista barokin arkkitehdeista Balthasar Neumann (1687 –1753) oli alkujaan tykistöinsinööri.
Modernin ajan kuuluisin ja vaikutusvaltaisin arkkitehti Charles-Édouard Jeanneret-Gris l. Le Corbusier (1887–1965), toimi suunnittelijana koristemaalarin koulutuksella. Arkkitehtuurimaailman arvostetuimman Pritzker-palkinnon pokannut Tadao Andôkin (1941-) on itseoppinut arkkitehti. Arkkitehdeiksi ryhtyneet elokuvatähti Brad Pitt ja poppari Lauri Ylönen eivät ole huonossa seurassa.

Kaikki haluavat arkkitehdiksi
Arkkitehdin titteli tuntuu olevan halutumpi kuin koskaan, vaikka ammattitaitoisetkin suunnitelmat herättävät usein kovaa kritiikkiä somessa ja perinteisessä mediassa. Facebook-ryhmissä suunnitellaan kaupunkeja uusiksi tai vähintäänkin kerrotaan tiukkaan sävyyn ammattilaisille, miten kaupunkeja täytyy kaavoittaa ja rakennuksia suunnitella. Arkkitehtien suunnitelmat ovat milloin tylsiä, milloin liian värikkäitä. Rakennukset ovat joko liian korkeita tai matalia – yleensä toki vain huonosti suunniteltuja homeisia laatikoita, jos kommentteja on uskominen. Mikään suunnitelma ei voi tietenkään miellyttää kaikkia.
Arkkitehdin sirpaloituva ammattikuva
Medioiden tuputtama käsitys arkkitehdin roolista tuntuu vieraalta ja vanhanaikaiselta. Arkkitehdin ammattikuva on niin moninainen, ettei ole ihme, jos suurelle yleisölle jää epäselväksi mitä arkkitehdit tekevät. Arkkitehdin yliopistotasoinen koulutuskin on vain pohjana työuran kestävälle oppimiselle ja jatkokoulutukselle, joka pätevöittää ja valmistaa tekijänsä mitä erilaisimpiin tehtäviin.
Yllättävän suuri osa arkkitehdin tutkinnon suorittaneista päätyy tutkijoiksi, toimittajiksi, opettajiksi, rakennuttajiksi, vuorovaikutusasiantuntijoiksi, graafisiksi suunnittelijoiksi, lavastajiksi, tietomallintajiksi, rakennusvalvojiksi… On paljon ammatteja, joissa tarvitaan arkkitehdin asiantuntemusta. Erikoistuminen ja ammattikuvan sirpaloituminen jatkuvat rakennus- ja yhdyskuntasuunnittelussa. Erilaiset suunnittelutehtävät ja -vaiheet jakaantuvat eri tekijöille ja suunnittelutoimistoille. Jatkuvasti kehittyvä tietotekniikka ja ohjelmistot merkitsevät todennäköisesti dramaattisia muutoksia tulevaisuudessa arkkitehdin ammattiin. Korvaako keinoäly lopulta arkkitehditkin?
Kenellä on oikeus käyttää arkkitehdin titteliä?
Keskustelu siitä, kenellä on oikeus käyttää arkkitehdin titteliä, on pahasti myöhässä. Silti ilman asianmukaista pätevyyttä esiintyvien arkkitehtien toimintaan on syytä reagoida viimeistään silloin kun ammattikunnan maine on kyseessä. Otsikoihin päätynyt lahjuksilla toimeksiantonsa hankkiva ”arkkitehtitoimisto” ei ole hyvää mainosta ammattikunnalle.
Suunnittelijarekisterit ovat tärkeitä arkkitehtisuunnittelijan pätevyyden tarkistamiseksi. Arkkitehdin työn arvostus riippuu kuitenkin lopulta vain osaamisesta eikä titteleistä tai vaikeasti määriteltävästä pätevyydestä.
Kehittyvä ammattitaito ja osaaminen varmistavat sen, että arkkitehtien osaamista tarvitaan nopeasti muuttuvassa maailmassa. Itseoppinut arkkitehti Lauri Ylönenkin näyttää tarvinneen oikean arkkitehdin apua visioidensa toteuttamiseen.