Alatalo on ollut vaihdossa Singaporessa, tehnyt lopputyötä Keniassa, suunnitellut ammattikoulua Gambiassa ja sairaaloita Nigeriassa ja Afganistanissa. Palkitsevinta on tietää, että työllä on merkitystä ja rakennuksista todellista hyötyä.
Arkkitehti Erika Alatalo osallistuu haastatteluun videoyhteydellä yli 4900 kilometrin päästä Kunduzista, Afganistanista, missä hän johtaa traumasairaalan rakentamista Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.
Tilanne Afganistanissa on vaikea. Taliban-ääriliike on hallinnut maata vuoden 2021 vallankaappauksesta lähtien. Edellinen Kunduzin sairaala, jota Lääkärit ilman rajoja ylläpiti, tuhoutui Yhdysvaltojen ilmaiskussa vuonna 2015.
Uusi sairaala on jo käytössä, vaikka kaikki rakennukset eivät ole valmiita. Traumasairaalassa hoidetaan väkivallan uhreja ja esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneita.
”Pari kuukautta sitten saimme valmiiksi yhden leikkaussalin, joka oli aika haastava projekti. En ole itse tekemisissä potilaiden kanssa, mutta kollegani ovat kertoneet, että sali toimii”, Alatalo sanoo.
”Kaikkein palkitsevinta on kuulla, että näistä rakennuksista on hyötyä ja että työlläni on merkitys. Joskus opiskellessa tuntui, että arkkitehtuuri on muita arkkitehteja varten, mutta tässä työssä ei ole yhtään sellainen olo.”
Arkkitehti Erika Alatalon mukaan paras tapa selvittää, sopisiko avustustyö itselle, on kokeilla vapaaehtoistyötä ulkomailla. Paikkoja löytyy paljon, jos vain käyttää aikaa niiden etsimiseen.. Kuva: Erika Alatalo
JYVÄSKYLÄSTÄ kotoisin oleva Alatalo valmistui arkkitehdiksi ja diplomi-insinööriksi vuonna 2016. Hän opiskeli Ruotsissa Chalmersin teknillisen korkeakoulun koulutusohjelmassa, jossa voi suorittaa samanaikaisesti arkkitehdin ja diplomi-insinöörin opintoja. Kiinnostus kestävään kehitykseen heräsi maisteriopintojen aikana, kun Alatalo oli vaihdossa Singaporessa.
”Siellä tutustuin erilaisiin projekteihin, joissa arkkitehtuurin päätavoitteena ei ollut rakennus vaan rakennuksen sosiaaliset vaikutukset. Samalla reissulla matkustelin paljon Aasiassa ja näin ensimmäistä kertaa todellista köyhyyttä.”
Ruotsiin palattuaan Alatalo osallistui kurssille, jossa mentiin kahdeksi kuukaudeksi Keniaan tekemään rakennusprojektia yhdessä paikallisten maanviljelijöiden kanssa.
”Se oli tosi antoisa ja opettavainen kokemus. Oikeastaan se oli se hetki, kun tajusin että tämä on sitä mitä haluaisin tehdä”, Alatalo muistelee. Gradutyö Pakistanissa vahvisti päätöstä.
”Valmistumisen jälkeen luovuin asunnostani ja kaikesta muusta. Tiesin, että halusin työskennellä kestävän kehityksen tai humanitäärisen työn parissa, mutta en tiennyt miten. Aluksi oli selvää vain se, että piti olla vapaa lähtemään minne vaan.”
Ensin Alatalo matkusti Väli-Amerikkaan puoleksitoista vuodeksi. Hän pysähtyi eri paikoissa ja teki vapaaehtoistyötä erilaisissa projekteissa. Hän eli säästöillä, mutta käytännössä menoja ei juuri ollut, koska hintataso oli niin alhainen.
Kertyneen kokemuksen pohjalta Alatalo sai pidemmän vapaaehtoispaikan Gambiasta paikallisen kylän ammattikoulun rakennusprojektissa ja sitten työn Tansaniasta pienessä sosiaaliseen arkkitehtuuriin erikoistuneessa avustusjärjestössä.
Alatalon ensimmäinen avustustyökeikka Lääkärit ilman rajoja -järjestölle suuntautui Nigeriaan, missä hän oli mukana Maidugurin uuden synnytyssairaalan suunnittelussa alkuvuodesta 2022. Pian sen jälkeen hän sai vuoden kestävän keikan Afganistanista.
Joskus opiskellessa tuntui, että arkkitehtuuri on muita arkkitehteja varten, mutta tässä työssä ei ole yhtään sellainen olo.
Työskentely naisena Afganistanissa ei ole aiheuttanut Erika Alatalolle ongelmia, sillä ulkomaalaisiin naisiin suhtaudutaan eri tavalla kuin paikallisiin, Alatalo kertoo. YK:n mukaan Talibanin hallitsema Afganistan on kaikkein eniten naisten oikeuksia sortava valtio maailmassa.
AVUSTUSTÖITÄ tehdään vaihtelevilla resursseilla ja hyvin erilaisissa paikoissa. Tärkeintä on Alatalon mukaan keskustella paikallisten kollegoiden kanssa ja kuulla heiltä, mikä tekee paikasta erityisen.
Tällä hetkellä Alatalon tiimissä Afganistanissa työskentelee viisi paikallista insinööriä ja kaksi ulkomaalaista kollegaa. Projektin alussa tiimi oli suurempi, sillä rakennustyöt olivat jo pitkällä Alatalon tullessa mukaan.
”Työssäni teen projektinhallintaa eli olen paljon tekemisissä urakoitsijoiden kanssa, hoidan sopimuksia ja aikatauluja. Jos jotain pitää muuttaa, teen uusia piirroksia ja laskelmia”, Alatalo sanoo.
Työ on todella monipuolista, sillä jokainen projekti ja tiimi on erilainen – työtehtävät voivat muuttua jopa saman projektin aikana. Käytännönläheisyys on Alatalon mukaan toinen työn parhaista puolista.
”Suunnitteluvaiheessa aika on vähissä ja ongelmia pitää ratkoa suoraan rakennuspaikalla. Tilanteet heijastuvat suunnittelutyöhön ja taidot karttuvat.”
Aika on yksi avustustyön suurimmista haasteista. Tavoitteena on päästä hoitamaan potilaita mahdollisimman nopeasti, mutta suunnittelun ja rakentamisen kanssa ei voi hätiköidä, sillä laadusta ei haluta tinkiä. Toisinaan rakentaminen pitää aloittaa kiireessä, mikä vaatii suunnittelijalta joustavuutta.
”Vietin Afrikassa monta vuotta ja huomasin, että siellä paikalliset suhtautuvat tulevaan tyyneydellä. He eivät stressaa, vaan luottavat siihen, että kaikki hoituu jotenkin. Samanlaista ajattelutapaa tarvitsee tällä alalla.”
Alatalo ei vielä tiedä, minne hän suuntaa seuraavaksi, eikä hänellä ole pysyvää asuntoa. Epävarmuudesta huolimatta Alatalo nauttii vapaudesta, joka näyttäytyy hänelle nykyään entistä vahvemmin etuoikeutena.
”Kun matkustaa paljon, huomaa että on itse tosi etuoikeutettu, kun voi tehdä tällaista. Voin työskennellä Afganistanissa koska haluan, mutta paikallisilla ei ole samaa valinnanvapautta.”