Puinen Arbo-rakennus on suunniteltu poikkeusoloja varten ja tarkoitettu väliaikaiseen asumiseen esimerkiksi pakolaisleireille tai kriisitilanteisiin, mutta siitä voi myös muokata pysyvän kodin.
Tampereen yliopiston Kestävää rakentamista kehittyviin maihin (KERAKE) -hankkeessa suunniteltiin puurakenteinen ja joustava asuinkonsepti esimerkiksi pakolaisleirejä tai jälleenrakennusalueita varten. Arkkitehti Mari-Sohvi Miettinen oli hankkeessa tutkijana.
”Lähdin mukaan hankkeeseen puhkuen intoa maailman pelastamisesta, mutta nopeasti kävi ilmi, että vaikka rakennus on yksinkertainen, pakolaisuuden teemat ovat tosi kompleksisia ja niihin liittyy risteäviä arvoja ja näkökulmia. Ongelman monitahoisuus oli yllätys.
Kaikki tietysti toivovat, että pakolaisleirit olisivat mahdollisimman väliaikaisia, mutta vaikeat tilanteet voivat pitkittyä ja kestää jopa vuosia. Leiriä ylläpitävällä taholla taas voi olla vahva poliittinen paine saada leiri näyttämään väliaikaiselta esimerkiksi omien kansalaisten silmissä. Ristiriita syntyy, kun samaan aikaan leirin asukkaat haluavat pitää kiinni normaalista elämästään.
Voidaanko yhdellä rakennuksella vastata molempiin vaatimuksiin? Ostava taho voisi mieltää sen väliaikaiseksi materiaalipankiksi, jonka elementit voi siirtää tai kierrättää, mutta jos tilanne jatkuu vuosia, asukkailla olisi mahdollisuus muokata asuntoja pysyviksi. Tästä kysymyksestä muodostui suunnittelun keskeinen lähtökohta.
Arbo-rakennuksessa eri toiminnoille on omat paikkansa ja asukkaat voivat vetäytyä omaan rauhaansa esimerkiksi alkoviin. Kuva: Mari-Sohvi Miettinen
VÄHÄHIILISYYDEN TAKIA puurakenteisuus oli projektissa mukana alusta asti, mutta hankkeen myötä paljastui, että puu tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia pakolaisrakentamiseen myös esimerkiksi taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta.
Muunneltavuus luo toimijuutta, kun asukkailla on mahdollisuus ottaa oma elämä haltuun ja muokata kotiaan. Hyvä esimerkki puutalojen tuunattavuudesta ovat maailmalta löytyvät Puutalo Oy:n elementtitalot.
On myös taloudellisempaa käyttää siirrettäviä ja purettavia elementtejä kuin panostaa väliaikaisen asumisen ratkaisuihin, kuten kontteihin, ja ostaa sitten uutta tilalle, jos tarvitaankin pysyvä ratkaisu.
Hankkeen projektipäällikkö Virpi Palomäellä ja professori Ari Hynysellä oli entuudestaan yhteistyöyrityksiä Etelä-Pohjanmaan alueella. Mukaan hankkeeseen lähti kuusi yritystä, joilta saamamme käytännönläheinen palaute oli projektissa keskeisessä roolissa.
Pandemiaan liittyvän ahdistuksen myötä aloin pohtia, mitä kaikkea tilalta vaaditaan, jotta se vastaa turvan kaipuuseen.
Projekti alkoi tammikuussa kaksi vuotta sitten, ja pandemialla oli vaikutuksensa työskentelyyn. Aluksi lähestyin suunnittelua tosi rakennusteknisesti, mutta pandemiaan liittyvän ahdistuksen myötä aloin myös pohtia, mitä kaikkea tilalta vaaditaan, jotta se vastaa turvan kaipuuseen. Aiemmissa ratkaisuissa on ymmärrettävästi painotettu hintaa ja logistiikkaa, mutta myös inhimillisyydellä ja eläytymisellä on sijansa suunnittelussa.
Vaikka Arbo-rakennus on napakka, siinä on toiminnoille omat paikkansa. On tärkeää, että asukkaat voivat vetäytyä omaan rauhaansa esimerkiksi alkoviin. Rakennuksessa on pieni ulkotila, joka mahdollistaa sen, että voi istua omalla kuistilla ja jutella muiden kanssa. Maailmalla toteutetuissa ratkaisuissa ei yleensä ole huomioitu ulkotiloja, vaan ihmiset itse virittelevät pressuja suojiksi. Ekologisuutensa lisäksi puu on myös materiaalina miellyttävämpi ja kodikkaampi kuin konttiasumuksissa usein käytetty metalli.
Suurin haaste projektissa liittyi siihen, että erilaisia konflikteja voi yllättäen ilmestyä minne päin maailmaa tahansa, eikä ole olemassa universaalia ratkaisua, joka sopisi kaikkiin mahdollisiin ympäristöihin. Esimerkiksi käymälät ovat vahvasti sidoksissa eri kulttuureihin ja ne pitäisi aina räätälöidä kuhunkin kohteeseen.
Arbo Shelter -asuinyksikön pienoismalli. Jatkokehittelyssä tasakatto muutettiin harjakatoksi. Kuva: Mari-Sohvi Miettinen
HANKE TULI PÄÄTÖKSEEN juuri ennen kuin Venäjän hyökkäsi Ukrainaan. Ihmiset ovat jo ehtineet iloita, että tästä ratkaisusta saadaan apua tilanteeseen, mutta sinne asti pääseminen vaatii monenlaista yhteistyötä ja päättäväisyyttä.
Ensimmäisistä luonnoksista saimme palautetta, että rakennuksesta syntyvä mielikuva on liian kallis, joten lähdimme tietoisesti viemään ulkoasua vaatimattomampaan suuntaan. Pienensimme esimerkiksi ikkunoita, mikä oli perusteltua myös turvallisuusnäkökulmasta.
Työskentely projektissa on tehnyt näkyväksi asioita, joita suomalaisessa yhteiskunnassa toimiessa helposti pitää itsestäänselvyyksinä. Yksi näistä on korkea suomalainen laatutaso.
Tasapainottelu laadun ja hinnan välillä herättää suunnittelijassa ristiriitaisia tunteita, mutta todellisuudessa tasoa voi joutua laskemaan, jotta mahdollisimman moni saa poikkeusoloissa itselleen kodin.
Tällä hetkellä työryhmällämme on työn alla artikkeli aiheesta. Toivottavasti löydämme oikean kanavan, jotta saamme hankkeen tulokset kansainvälisen tiedeyhteisön tietoisuuteen.”
Mari-Sohvi Miettinen työskentelee yliopisto-opettajana Tampereen yliopistolla, minkä lisäksi hänellä on oma arkkitehtitoimisto, Studio Patio.