Mentorointipilotti: Uusia näköaloja arkkitehtina toimimiseen

SAFAn mentorointipilotti käynnistyi syksyllä 2020. Aktori ja mentori, Kaisa Karvinen ja Tommy Lindgren, kertovat ensikokemuksiaan mentoroinnista.

Kaisa Karvinen valmistui arkkitehdiksi kolme vuotta sitten, minkä jälkeen hän on työskennellyt muun muassa Helsingin kaupungin virkamiehenä ja tutkimushankeen kuraattorina Viron Narvassa. Tommy Lindgren toimii kaupunkisuunnittelun lehtorina Aalto-yliopistossa ja ulkopuolisena konsulttina suunnitteluprojekteissa. Molempia kiinnostaa arkkitehdin työn monimuotoisuus.

Mikä sai teidät lähtemään mukaan mentorointipilottiin?

Kaisa Karvinen: Näin mentorointiohjelmassa mahdollisuuden keskusteluyhteyden luomiseen. Olen pohtinut, miten navigoida arkkitehdin ammatissa ja mitä kaikkea arkkitehdin praktiikka voisi nykypäivänä olla. Kaipasin toisen arkkitehdin näkökulmaa esimerkiksi siihen, miten työhön voisi vaikuttaa niin, että se yhdistyisi omiin arvoihin ja kiinnostuksen kohteisiin.

Tommy Lindgren: Toimin tällä hetkellä pääasiassa opettajana, ja mentorointi avasi yhteyden käytännön työhön arkkitehtuurin kentällä. Meitä molempia kiinnostaa arkkitehdin työn monimuotoisuus. Mentoroinnin lähtökohdat ovat olleet todella hedelmälliset, koska kiinnostuksen kohteet osuivat niin hyvin yhteen.

Millaisia odotuksia teillä oli mentoroinnista?

KK: Yritin tietoisesti olla rakentamatta selkeitä ennakko-oletuksia, sillä mentoroinnin luonne määrittyy osallistuvien henkilöiden mukaan. Toivoin kuitenkin tutkimukseen suuntautunutta mentoria, jonka kanssa olisi mahdollisuus pohtia arkkitehdin praktiikkaa.

TL: Minulla oli sama tilanne. Lähdin mentorointipilottiin hyvin avoimin mielin. Mentorointi on ylipäätään uudenlainen ja kiinnostava tapa avata keskusteluyhteys.

Miten mentorointi lähti liikkeelle käytännössä?

TL: Ensin pohdimme yhdessä mielenkiinnon kohteita ja toiveita, minkä jälkeen pidimme ensimmäisen tapaamisen. Mentorointisopimuksesta oli suuri apu, sillä se antoi keskusteluille rakenteen sekä määritteli tavoitteet ja protokollan. Kirjasimme sopimukseen yleisiä aiheita, jotka ovat tarkentuneet kullakin keskustelukerralla.

Suunnittelimme aikataulun niin, että tapaamisten väliin jää tarpeeksi aikaa. Aikatauluun on vaikuttanut myös aktorin kiinnostus jatko-opiskeluun.

Millaisia uusia näkökulmia mentorointi on tuonut tähän mennessä?

KK: Tunnemme toisemme jo ennestään, mutta viime vuodet olemme työskennelleet eri ympyröissä. Näin ollen Tommylla on eri näkökulma kuin minulla, mikä on virkistävää. On ollut todella arvokasta päästä vaihtamaan esimerkiksi lähteitä ja referenssejä.

TL: Mentorointi on tarjonnut kokonaan uuden näköalan, ei pelkästään uutta näkökulmaa. Se avaa aivan erilaisen ikkunan arkkitehtina toimimiseen, sillä näin laaja-alaista keskustelumahdollisuutta ei löydy muualta. Yleensä keskitytään esimerkiksi tiettyyn projektiin.

KK: Totta. Tapaamiset eivät ole projektiin sidottuja, jolloin niille ei aseteta suorituspaineita. Keskustelu on arvokasta itsessään.

Mentorointi on tarjonnut kokonaan uuden näköalan, ei pelkästään uutta näkökulmaa.

Kaisa, millaisia tavoitteita olet aktorina asettanut mentoroinnille?

KK: Tavoitteena oli jo heti alussa saavuttaa luottamuksellinen ja vuorovaikutteinen tila, jossa reflektoida arkkitehtuurin alaa yhdessä toisen arkkitehdin kanssa. Toivoin myös uutta näkökulmaa siihen, miten määritellä omaa ammatti-identiteettiä.

Minua kiinnostaa pohtia, mitä tutkimus tai tutkiva ote voi olla. Yllättäen tosi kiinnostaviksi aiheiksi ovat nousseet kaupunki ja esitystekniikka. Mitä on oppiminen tai opettaminen arkkitehtuurin kentällä? On ollut hienoa pohtia näitä aiheita yhdessä.

Olen myös todella kiitollinen siitä, että Tommy on kertonut, miten väitöskirjan tekeminen etenee käytännössä. Tutkimuksen tekemisestä kuuli aika vähän arkkitehdin maisterikoulutuksessa.

Tommy, mitkä ovat vahvuutesi mentorina?

TL: Olen opetustoimen, praktiikan sekä alkavan tutkijanuran kautta saanut monipuolisesti kokemusta erityyppisestä toiminnasta arkkitehtuurin kentällä. On hyvä, että omat kokemukset eivät jää hiljaiseksi tiedoksi, vaan niitä voi välittää eteenpäin. Sanallistamalla omia ajatuksia ne selkeytyvät myös itselle.

On hyvä, että omat kokemukset eivät jää hiljaiseksi tiedoksi, vaan niitä voi välittää eteenpäin.

Mielestäni tärkeintä mentorina toimimisessa on halu olla mukana ja miettiä uudestaan omia lähtökohtia. Mentori saa tästä prosessista tosi paljon. Pedagogisesta näkökulmasta on esimerkiksi ollut valtavan mielenkiintoista kuulla Kaisan hankkeista, koska niissä on kokeiltu vaihtoehtoisia näkökulmia.

KK: Tommy on tosi taitava pedagogi, mikä ei varmasti ole itsestäänselvyys millään alalla. Mentorointisuhteessa se näkyy niin, että keskustelut ovat turvallisia ja mukavia sekä rakenteeltaan selkeitä.

Millaisia terveisiä lähettäisitte mentoroinnista kiinnostuneille?

KK: Kannattaa lähteä mukaan avoimin mielin. Jotta tästä saisi mahdollisimman paljon irti, osallistuminen vaatii itsereflektiota.

TL: Mentorointi avaa keskusteluyhteyden, jollaista on vaikea löytää mistään muualta. Kaikki lähtee oman osaamisen ja toiminnan pohtimisesta