Paikallisuuden ja osallisuuden painottaminen on tehnyt japanilaisen Kaijiman perustamasta Atelier Bow-Wow´sta esikuvan monelle nuorelle arkkitehdille. Kaijima vierailee toukokuussa Seinäjoella järjestettävillä Arkkitehtipäivillä pääpuhujana.
Atelier Bow-Wow on nykyisin kansainvälisesti tunnetuimpia japanilaisia arkkitehtitoimistoja, mutta sen perustajat, arkkitehtipariskunta Momoyo Kaijima ja Yoshiharu Tsukamoto, eivät istu perinteisen tähtiarkkitehdin muottiin. Toimisto ei ole tuottanut ikonisia kulttuurimonumentteja tai pilvenpiirtäjiä vaan on keskittynyt laadukkaisiin ja persoonallisiin arkirakennuksiin, kuten pientaloihin, päiväkoteihin ja asukastiloihin.
Suomessa Tsukamoton ajatuksia oli mahdollista kuulla kymmenisen vuotta sitten, kun hän toimi Guggenheim Helsinki -kilpailun tuomarina. Kaijima puolestaan saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen toukokuussa, kun hän pitää Seinäjoen Arkkitehtipäivillä toisen pääluennon.
Tapahtumassa on tarkoitus syventyä Safan tämänvuotiseen teemaan luonnon monimuotoisuus kaupunkiympäristössä. Kun kysyn Kaijimalta, miten hän ymmärtää asian, tulee selväksi, että Tokion tiiviisti rakennetuissa kortteleissa ratkaisut ovat kovin erilaisia kuin meillä Suomessa. Kaijima kertoo Atelier Bow-Wow’n pyrkivän tekemään luonnolle tilaa suunnittelemalla rakennusten yhteyteen pieniä istutettuja välitiloja, joista Japanin kielessä käytetään nimitystä sukima. Tällaisessa nurkkauksessa kasvava yksittäinenkin puu viilentää mikroilmastoa kuumina kesäpäivinä ja tekee vuodenaikojen vaihtelun näkyväksi kaupungissa.
”Puskurivyöhykkeet lisäävät myös elämän rikkautta ja nautintoa ympäristössämme”, Kaijima täydentää.
Atelier Bow-Wow’n suunnittelemiin taloihin kuuluu usein myös kattopuutarhoja, joista on iloa niin ihmisille kuin kaupungissa asustaville eläimille. Kaijima kertoo esimerkiksi naamaripalmunäätien vierailevan säännöllisesti heidän oman talonsa terassilla.
Atelier Bow-Wow´n vuonna 2005 valmistunut oma talo ja toimisto on sovitettu ahtaalle tontille Tokiossa.
Kaijima ja Tsukamoto perustivat Atelier Bow-Wow’n vuonna 1992 opiskellessaan vielä Tokion teknillisessä korkeakoulussa. Japanin 1980-luvun talouskupla oli hiljattain puhjennut, eikä arkkitehdeille riittänyt juurikaan töitä – tuttu tilanne monelle vastavalmistuneelle tälläkin hetkellä.
”Meillä oli paljon aikaa, eikä mitään tekemistä. Talouden laskukausilla on kuitenkin hyvätkin puolensa, sillä ne antavat aikaa ajattelemiselle ja omien ideoiden kehittämiselle,” Kaijima sanoo.
Kaijima ja Tsukamoto syventyivät 1990-luvulla kartoittamaan Tokion kaupunkiympäristön arkisia, unohdettuja ja yllättäviä puolia. Tutkimusten pohjalta syntyivät vuonna 2001 julkaistut kirjat Made in Tokyo ja Pet Architecture.
Pariskunnan ensimmäiset suunnittelutehtävät olivat yhden perheen taloja, kuten on ollut tavallista aloitteleville arkkitehdeille Japanissa. Rakennukset piti usein sovittaa ahtaille kaupunkitonteille, joten tutkimushankkeiden kautta hankitulle herkkyydelle havainnoida kaupunkiympäristöä tuli nyt käyttöä. Hankalat tontit kannustivat myös ennennäkemättömiin tilaratkaisuihin ja kehittämään sitä kautta omaa arkkitehtonista ilmaisua. Kaijima sanoo näiden kokemusten näkyvän heidän työssään edelleen.
”Se mitä ymmärrämme ihmisen suhteesta tilaan, tulee kokemuksista yhden perheen talojen suunnittelusta. Siinä mittakaavassa on helppo testata, miten ihmiset voivat elää. Monet asiakkaistamme ovat olleet hyvin kunnianhimoisia kehittämään uutta arkkitehtuuria ja ovat valinneet meidät tukemaan heitä ideoinnissa sekä sitten toteuttamaan rakennuksen.”
Japanin talouden toivuttua vuosituhannen vaihteessa Atelier Bow-Wow sai suunniteltavakseen myös suurempia julkisia hankkeita, kuten Hanamidori-kulttuurikeskuksen (2005) ja Miyashita-puiston (2011) Tokioon. Kaijima sanoo, että hankkeet opettivat paljon julkisen kaupunkitilan merkityksestä ja osallistavasta suunnittelusta, mistä on ollut hyötyä myöhemmissä projekteissa. Heidän arkkitehtuurinsa herättämä kansainvälinen kiinnostus toi puolestaan kutsuja suunnitella väliaikaisia installaatioita taidebiennaaleihin ja -triennaaleihin eri maissa.
Se mitä ymmärrämme ihmisen suhteesta tilaan, tulee kokemuksista yhden perheen talojen suunnittelusta.
Vuonna 2009 Atelier Bow-Wow suunnitteli taidegallerian Skriven kaupungissa Tanskassa sijaitsevalle kansanopistolle. Kuva: Seier+Seier
Käännekohdaksi Atelier Bow-Wow’n uralla muodostui vuonna 2011 tapahtunut Tōhokun maanjäristys ja sitä seurannut tsunami. Katastrofi aiheutti valtavaa tuhoa erityisesti harvaan asutuilla seuduilla, ja monien japanilaisten arkkitehtien tavoin Kaijima ja Tsukamoto käänsivät huomionsa näiden alueiden jälleenrakentamiseen. Vaikka miljoonakaupunki vaihtui syrjäisiin kalastajakyliin, Kaijima näkee selvän jatkumon heidän aiemman toimintansa kanssa.
”Meillä on hyvä silmä havainnoida kaupunkiympäristöä, mutta maaseutukin on suurimmaksi osaksi inhimillisen kulttuurin tulosta, siis eräänlainen artefakti”, hän selittää.
Arkkitehdit suunnittelivat jälleenrakennusta tiiviissä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja paikallisyhteisöjen kanssa. Samalla he joutuivat toteamaan, ettei kaikkia käsillä olleita ongelmia ollut mahdollista ratkaista esimerkiksi viranomaisnormien takia.
Kaijima kokee, että työskentely syrjäisillä paikkakunnilla valmensi heitä kohtaamaan ongelmat, jotka japanilaisella yhteiskunnalla on muutenkin edessään väestön ikääntyessä ja pienentyessä. Ympyrä on tietyllä tapaa sulkeutumassa.
”Aloitimme urbaanista ympäristöstä mutta päädyimme sitten maaseudulle, ja nyt nämä maaseudun ongelmat ovat tulossa takaisin kaupunkiin. Ehkä yhteiskunta tavallaan seuraa meitä.”
Paikallisuutta ja osallisuutta painottava lähestymistapa on tehnyt Atelier Bow-Wow’sta esikuvan monelle nuoremmalle arkkitehdille, joiden ura pääsi alkuun maanjäristyksen jälkeen. Sveitsin arkkitehtuurimuseo on koonnut tämän sukupolven tekemisistä hienon Make do with now -näyttelyn, joka on tänä keväänä esillä Tallinnan arkkitehtuurimuseossa. Kaijima sanoo jakavansa nuoren polven kanssa pitkälti samat arvot, kuten sosiaalisen kontekstin huomioimisen ja rakentamisen käytäntöjen painottamisen konseptien sijaan.
Atelier Bow-Wow´n talo ja toimisto, piirros.
Atelier Bow-Wow’n tavaramerkiksi ovat muodostuneet virtuoosimaiset perspektiivipiirrokset, jotka kuvaavat yksityiskohtaisesti niin rakennusten teknisiä ratkaisuja kuin kuviteltua elämää tiloissa. Piirroksista koottiin jo vuonna 2007 kirja Graphic Anatomy.
”Emme tee kovin paljon luonnoksia, vaan mieluummin kokoamme informaation yhteen piirrokseen rakennuksen ja tilojen merkitysten ymmärtämiseksi. Teoriakin on joskus hyödyllistä, mutta piirustus on suorempi keino hahmottaa muotoa. Keskustelemme aina piirrosten välityksellä”, Kaijima selittää.
Rakennetun ympäristön analysointi piirtämällä on ollut olennaisessa osassa myös Kaijiman opetustyössä. Oman toimiston pitämisen rinnalla pariskunta onkin opettanut käytännössä koko uransa ajan.
”Varsinkin Yoshiharulle opettaminen on osa elämää, mutta samalla myös käytännön suunnittelutyö on osa elämäämme. Jaamme opiskelun, elämisen, opettamisen ja praktiikan keskenämme.”
Siinä missä Tsukamoto on tehnyt koko akateemisen uransa Tokion teknillisessä korkeakoulussa, Kaijima on hyppinyt enemmän yliopistojen välillä. Nykyisin hän toimii professorina ETH-yliopistossa Zürichissä. Oppituolin nimi Architectural Behaviorology viittaa etnografiseen tapaan tarkastella rakennettua ympäristöä. Kursseilla on tutkittu esimerkiksi ikkunoiden käyttöä sveitsiläisessä arkkitehtuurissa.
”Vahvuutemme opettajina ovat tietämyksemme monista käytännön tapauksista. Opetusmenetelmämme on jakaa näitä esimerkkejä, mutta samalla olemme uteliaita, miten voimme ratkaista ongelmia yhdessä opiskelijoiden tai opetustiimin kanssa”, Kaijima kertoo.
Momoyo Kaijima pitää keynote-luennon Arkkitehtipäivillä Seinäjoella 17.–18.5. Ohjelmat ja lippukauppa Safan verkkosivuilla.