Kuudetta kertaa järjestettävän biennaalin teemana on arkkitehtuurin suhde ruuantuotantoon. Päänäyttelyn näkökulmat vaihtelevat teknoutopioista postapokapyptisiin visioihin.
Metabolismi-käsitettä on käytetty arkkitehtuurissa vertauskuvana rakennusten ja kaupunkien potentiaalille kasvaa ja muuttaa muotoaan luonnon organismien tavoin. Tunnetuin esimerkki tällaisesta lähestymistavasta on Japanissa 1960-luvulla vaikuttanut metabolistit-ryhmittymä.
Samaan käsitteeseen nojaa myös järjestyksessään kuudes Tallinnan arkkitehtuuribiennaali, jonka otsikkona on Edible; Or, The Architecture of Metabolism. Nyt sillä tarkoitetaan kuitenkin aineenvaihduntaa kirjaimellisemmassa merkityksessä.
Kreikkalaisten pääkuraattoreiden Lydia Kallipotin ja Arete Markopouloun yhdessä virolaisen Ivan Sergejevin kanssa kokoama biennaali tarkastelee arkkitehtuurin suhdetta ruuantuotantoon sekä omavaraisuutta ja kiertotaloutta yleisemmällä tasolla. Mittakaava ulottuu suolistosta kaupunkiseutuihin.
Mittakaava ulottuu suolistosta kaupunkiseutuihin.
Nykyisen teollisen ruuantuotannon ekologista ja eettistä kestämättömyyttä Kallipoti ja Markopoulou havainnollistavat kanojen keskipainon nelinkertaistumisella vuosina 1957–2005, mikä on aiheuttanut eläimille vakavia terveysongelmia. Ruuantuotanto on rakennetun ympäristön tavoin myös merkittävä ilmastopäästöjen aiheuttaja, mistä syystä onkin korkea aika pohtia, miten ne voisivat yhdessä rakentaa tietä kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Topotheque Design Research Studion Ytaloid on prototyyppi 3D-tulostetusta keinotekoisista riuttarakenteista. Kuva: Tõnu Tunnel
Viron arkkitehtuurimuseossa esillä olevan päänäyttelyn ytimenä on ”metabolinen koti”, jonka seitsemän installaatiota kuvaavat tulevaisuuden omavaraisen ja hiilineutraalin asumiskoneen eri puolia.
Näkökulmat vaihtelevat teknoutopioista postapokalyptisiin visioihin: Kodin ulkoseinät verhoutuvat kaupunkiviljelmiin sekä eläinten, kasvien ja muiden eliöiden kasvualustana ja pesäpaikkana toimivaan, riisistä valmistettuun eristekerrokseen. Autotalli on muurattu biohiiliharkoista ja keittiökalusteissa on hyödynnetty kiviteollisuuden ylijäämälohkareita. Tuoretta ruokaa saadaan robottien ylläpitämästä vertikaalipuutarhasta tai elintarviketuotannon ylijäämätuotteista, ja wc:n käyttövesi kierrätetään käytettyjä muovipulloja hyödyntäen.
Näiden rinnalla näyttelyssä on esillä biopohjaisia rakennusmateriaaleja, kierrätysratkaisuja sekä kaupunki- ja aluesuunnitelmia. Suomalais-virolainen Spin Unit tuo esiin, millaisia muutoksia Tallinnan maankäyttöön tarvittaisiin, jotta siellä kulutetut elintarvikkeet voitaisiin tuottaa kaupungin alueella.
Museon parvelle on ripustettu kymmenittäin ideasuunnitelmia ruuantuotannon uusista muodoista. Faktapitoinen kokonaisuus edellyttää kävijältä melkoista paneutumista ja olisi ollut lähestyttävämpi kirjana. Kärsimättömältä vieraalta saattaa esimerkiksi jäädä huomaamatta, että Molumba-ryhmän Supergreen-työ on parodia rakennusalalla yleisestä viherpesusta, jota tämäkään biennaali ei onnistu täysin välttämään.
Parvelle kiipeäminen kannattaa kaikesta huolimatta pääkuraattoreiden kokoaman ”arkkitehtuurin ja ruuan arkeologiaksi” nimetyn seinämän takia. Se tarjoaa kiehtovia välähdyksiä ruokakulttuurin ja arkkitehtuurin risteyskohdista eri vuosikymmeniltä.
Iheartblob-kollektiivin teos Fungible Non Fungible on saanut muotonsa ryhmärahoittajien valintojen ja suunnittelijoiden laatimien pelisääntöjen tuloksena. Kuva: Tõnu Tunnel
Tallinnan biennaalin ohjelmaan on perinteisesti kuulunut Viron arkkitehtuurimuseon edustalle pystytetty installaatio, jonka suunnittelusta on järjestetty kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu.
Tällä kertaa tehtävän sai Isossa-Britanniassa toimiva Iheartblob-kollektiivi. Heidän Fungible Non Fungible -teoksensa herättää kysymyksiä tekijyyden merkityksestä digitaalisessa maailmassa: pastellivärisistä puupalikoista koostuva rakennelma on saanut muotonsa ryhmärahoittajien valinnoista, mutta pelin säännöt ovat suunnittelijoiden käsialaa.
Syyskuun alussa pidetyn avajaisviikon ohjelmista riemastuttavin oli MSCTY-musiikkitapahtuma, jossa yhdeksän virolaisen nykysäveltäjän teoksia esitettiin niitä innoittaneissa rakennuksissa tai kaupunkitiloissa.
Taide ja kaupunkielämä kietoutuivat kierroksella hienosti yhteen, kun pakettiauton takaosasta esitetyt sävellykset sekoittuivat sattumanvaraisiin taustaääniin. Teokset ovat kuunneltavissa tapahtuman verkkosivuilla, ja vaikuttavimman elämyksen saa syventymällä niihin oikeilla paikoilla. Pienoiskonserteista muodostuu näin elämyksellinen kävelyreitti nopeasti kehittyvän Pohjois-Tallinnan halki.
Tallinnan arkkitehtuuribiennaalin päänäyttely Edible on esillä Viron arkkitehtuurimuseossa 20.11. saakka.