Taistelu paremmasta tulevaisuudesta – haastattelussa Maya Færch

Tanskalainen Maya Lauridsen Færch puhui kiertotaloudesta marraskuussa Architecture for Common Good -tapahtumassa Helsingissä.

Maya Lauridsen Færch johtaa tanskalaisen Lendager Groupin kiertotaloustoimialaa. Lendager TCW (The Circular Way) kannustaa ja opastaa rakennusalaa kiertotalouteen ja painottaa suunnittelun ja innovoinnin merkitystä. Liiketoiminta ja ilmastoystävällinen rakentaminen, kiertotalous ja hiilineutraali rakentaminen eivät ole keskenään ristiriidassa. Kaunista, kestävää ja terveellistä ympäristöä voidaan suunnitella jopa rakennusjätteestä.

Viime vuosikymmenten rakennusmateriaalit ovat osoittautuneet kierrätyksen kannalta vaikeiksi, lähes mahdottomiksi. Onko ongelmaan ratkaisua?

– Tilanne on sama kaikissa Pohjoismaissa. 1960- ja 1970-luvuilla ei tiedetty tuolloisten rakennusmateriaalien ongelmia ja vaaroja. Mielestäni on aivan liian helppoa purkaa ongelmarakennukset. On oltava mahdollisuus valita.

Rakennusmateriaalit ja rakennusosat ovat todellinen resurssi, jota ei voi sivuuttaa. Rakenteisiin sitoutunut hiilidioksidi voidaan osittain hyödyntää silloinkin, kun poistetaan myrkkyjä sisältävät materiaalit ja hyödynnetään jäljelle jääneet, käyttökelpoiset materiaalit. Toisissa kohteissa ratkaisu on kohteen transformointi, toisissa taas materiaalien kierrättäminen uudiskohteissa. Molemmista on hyviä esimerkkejä.

Suomessa sisäilmaongelmat ja suuret korjauskustannukset ovat alkaneet sanella talojen kohtalon: halpoja korjaus­menetelmiä ei ole, joten purkamista ja uuden rakentamista pidetään järkevänä.

– Purkaminen on tosiaankin liian yksinkertaista verrattuna materiaalien ja rakennusosien kierrättämiseen. On tärkeää kyseenalaistaa perinteisiä ajattelu- ja toimintatapoja. Olemassa olevissa, käytöstä poistuneissa rakennuksissa on paljon mahdollisuuksia. Lopputuloskin on usein kiinnostavampi kuin uusi. Vanhoilla rakennuksilla ja paikoilla on historia ja tarina kerrottavanaan. Rakennusten transformointi on lisä rakennuksen identiteetille, uusi tarina.

Kiertotalous tarvitsee arkkitehtien luovuutta.

Mikä on arkkitehtien rooli rakentamisen kiertotaloudessa?

– Kiertotalous tarvitsee arkkitehtien luovuutta ja ymmärrystä materiaalien ominaisuuksista ja kierrätysmahdollisuuksista. Mutta myös arkkitehtien on muutettava lähestymistapaansa: liian usein arkkitehdit rakastuvat ideoihinsa, eikä materiaa­lin ja rakenteen merkitystä ajatella ennen kuin suunnittelu on jo edennyt pitkälle. Suunnittelun lähtökohtana pitäisi olla olemassa olevien resurssien kartoittaminen, materiaalien alkuperän tunteminen ja kierrättäminen.

Menestyminen alalla vaatii asenteiden muuttamista ja yhteistyötä. Rakentamisen eri alojen ja osaamisen siiloutumisen on loputtava. Kierrättäminen vaatii jokaisen rakentamisen osatekijän huomioimista. Taistelu paremmasta tulevaisuudesta käydään kaikilla kentillä, eikä vastuu ole yksin suunnittelijoiden.

Tähän asti tulevaisuudenkuva rakennuksista on perustunut pitkälti teknologisiin innovaatioihin, uusiin materiaaleihin.

– Teknologiaa tarvitaan, mutta asioista ei pitäisi tehdä liian monimutkaisia. Yllättävää on, että rakennussektori on toiseksi vähiten digitalisoitu teollisuudenala.

Oma vaikeutensa on tuotteiden laadun ja alkuperän varmistaminen: markkinat edellyttävät tuotteiden sertifiointia. Se myös tekee tuotteesta uskottavan. Kierrätysmateriaalien sertifiointi on hankalaa, puhumattakaan tuotteiden tunnistamisesta valmiissa rakennuksessa. Digitalisointi voisi tarjota tähän ratkaisun. Materiaalien myöhempi tunnistaminen ja kierrättäminen helpottuisivat.

Liian monimutkaiset tuotteet vievät uskottavuutta. Meidän pitäisi kuunnella markkinoita ja tehdä asiat ymmärrettäviksi ja yksinkertaisiksi.

Ennen rakentaminen oli paikallista, osaaminen pohjautui paikalliseen perinteeseen ja materiaalit saatiin läheltä. Eikö kiertotalous nojaa pitkälti samoihin lähtökohtiin?

– Kiertotalouden ratkaisut perustuvat paikallisiin oloihin ja resursseihin. Rakentaminen on aina aikaan ja paikkaan sitoutunutta.

Lendagerilla emme edes ajattele kierrättävämme. Mate­riaalien valinta siten, että niitä voidaan hyödyntää myös rakennuksen elinkaaren päätyttyä, on vakiintunut toiminta­tapamme. Itse asiassa kysymys on resurssiviisaudesta. Kun resurssit ovat niukat, ihmisten on pakko löytää uusia tapoja selviytyä. Esimerkiksi sota-aikana materiaalipulasta selvittiin kierrättämällä ja kehittämällä korvaavia ratkaisuja.

Rakentamisessa ongelmat ovat konkreettisia. Yksinkertaistettunahan kyse on rakennusosien tai materiaalin siirtämisestä uuteen rakennukseen. Ratkaisujen löytäminen vaatii kuitenkin ennakkoluulottomuutta, rohkeutta ja joskus myös epäonnistumisia.

Esimerkiksi tiilien kierrättäminen vaikutti aluksi lähes mahdottomalta, koska nykyaikaisissa muurauksissa saumalaasti on kovempaa kuin itse tiili. Asiantuntijoidenkin näkemys oli kielteinen. Yrityksen ja erehdyksen kautta onnistuimme kehittämään vanhoista muurauksista teknisesti, taloudellisesti ja esteettisesti onnistuneen seinärakenteen. Edellytys tuotteen hyödyntämiselle oli tietysti tuotantoprosessin ja kuljetuskustannusten kilpailukelpoisuus.

Lapsenomainen ennakkoluulottomuus, innostus ja uteliaisuus ovat selvästi voimavaranne.

– Joskus naiivin optimistisetkin ideat johtavat onnistumiseen. Tarvitaan avointa mieltä, uskoa ja rohkeutta. Ihminen on aina oppinut enemmän kokeilemalla kuin järkeilemällä. Liika optimointi, pohdiskelu ja epäonnistumisen pelko ovat este kehitykselle. Jos työ aloitetaan sukeltamalla lakipykäliin, se muuttuu liian monimutkaiseksi.

Kerrotte avoimesti toimintatavastanne ja innovaatioistanne. Eikö alalla ole kilpailua?

– Kilpailua on ainakin paikallisesti. Yhä useammat toimijat ottavat huomioon kiertotalouden. Me haluamme innostaa ja rohkaista ihmisiä ja yrityksiä kehittämään alan liiketoimintaa, innovointia ja designia. Kilpailua tarvitaan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Mitä enemmän alalle saadaan toimijoita, sitä enemmän työllämme on vaikutusta.

Perinteisten liiketoimintamallien pitää muuttua. Uuden ajattelutavan tulee ulottua suunnittelusta teollisuuden prosesseihin asti. Siinä me osaamme auttaa.

On järjetöntä, että betoni on toiseksi käytetyin aine maapallolla veden jälkeen.

Miltä kaupungit ja rakennettu ympäristö näyttävät 20 vuoden kuluttua?

– Tulevaisuudessa osaamme käyttää resursseja viisaasti. Rakentaminen perustuu resurssien kiertoon ja yksinkertaisiin, jopa helppoihin ja halpoihin suunnitteluratkaisuihin. Talot ja ympäristöt ovat kauniita ja siksi myös kestäviä. Kauniit ja toimivat rakennuksethan todistetusti säilyvät pitempään.

Tulevaisuudessa resurssioptimoinnin ansiosta talojen eri osien kierrättäminen on ennustettavaa. Koska tiedämme ikkunan elinkaaren, tiedämme myös ajankohdan, jolloin ikkuna vaihdetaan uuteen ja vanha ikkuna siirtyy uusille markkinoille. Taloja ei pureta, eivätkä ne toisaalta ole koskaan lopullisia vaan muutettavissa.

Mikä on saanut sinut kiinnostumaan vaikeista ja laajoista kysymyksistä?

– Työ Punaisessa Ristissä vaikeissa tilanteissa olevien ihmisten auttamiseksi herätti näkemään, miten ala voi hyödyntää bisnesajattelua. Haluan muuttaa toiminta- ja ajattelutapoja niin, että ihmiset ymmärtävät, minkälaisia vaikutuksia heidän toiminnallaan on. Investoidessaan esimerkiksi asuntoon ihminen voi saada paljon muutakin kuin kivan asunnon kivalta paikalta.

Olen huomannut, että rakennusalalla on kasvamassa halu muuttaa toimintatapoja. Muutos edellyttää kuitenkin kykyä oppia jakamaan osaamista ja tietoa.

Rakennuksissa olevien materiaalien pitää kiertää. On järjetöntä, että betoni on toiseksi käytetyin aine maapallolla veden jälkeen. Meidän on oltava rehellisiä ja myönnettävä tosiasiat. Vanhoihin rakennusosiin on sitoutunut hiilidioksidia. Olemassa olevien resurssien kierrättäminen on hiilidioksidipäästöjen suhteen parempi ratkaisu kuin uuden rakentaminen.