Suomen suurin arkkitehtitoimisto Arco tähtää kansainvälisille markkinoille – “Naapurimaissa kansainvälistyminen on Suomea pidemmällä”

Jos suomalaistoimistot eivät hae kasvua ulkomailta, uhkana on, että paikallinen arkkitehtisuunnittelu jää isojen kansainvälisten toimijoiden jalkoihin, sanoo Arkkitehtitoimistojen liiton toiminnanjohtaja Kalle Euro.

Teksti: Essi Oikarinen
Helsingissä Hakaniemien metroaseman päälle rakentuva Lyyra-palvelukeskus on yksi uuden Arco-arkkitehtitoimiston isoimmista hankkeista. Kuva: Arco Architecture Company

Syyskuussa 2021 Suomen arkkitehtuurikentällä kiersi uutinen: maahan oli syntynyt uusi arkkitehtitoimisto Arco Architecture Company, kun arkkitehtitoimistot Aihio, Soini & Horto ja Cederqvist & Jäntti yhdistyivät. 

Yhdistyminen ei ollut alalla ensimmäinen, mutta kiinnostavaa oli, että kolmen arkkitehtitoimiston yhdistymisessä oli mukana myös sijoittaja, Intera Partners. Lisäksi uutta oli koko: Arcossa työskentelee perustamishetkellä lähes kaksisataa arkki­tehtia, mikä tekee siitä Suomen suurimman arkkitehti­toimiston.

”Uskomme, että meillä on mahdollisuus aloittaa tasavertainen kilpailu isojen pohjoismaalaisten toimistojen kanssa”, sanoo arkkitehti Tom Cederqvist. Hän on toinen Cederqvist & Jäntin perustajaosakkaista ja uuden Arcon osakas.

Cederqvistin mukaan keskusteluja oli käyty pitkään ja ”rakennettu yhteistä visiota”.

”Nyt kun me perustajat olemme viisikymppisiä, on oikea hetki yhdistyä, kun jaksamme vielä olla mukana kehittämisessä. Eläkeiän kynnyksellä tilanne olisi kovin erilainen.”

Yhdistyvien toimistojen isoimmat käynnissä olevat hankkeet ovat aivan metrolinjan tai raiteiden kyljessä ja niissä limittyvät niin liikenne, liiketilat, hotellit, asunnot kuin toimistot. Helsingissä Hakaniemen metroaseman päälle rakentuu Lyyra-palvelukeskus, Tampereelle junaradan viereen Tampereen Kannen Areena (ent. Uros-Areena). Uusi toimisto haluaa keskittyä juuri tällaisiin monimuotoisiin ja -mutkaisiin projekteihin, jotka ovat Cederqvistin mielestä ”niitä mielenkiintoisimpia ja hauskimpia”.

”Isosta toimistosta löytyy tarpeeksi erikoistuneita osaajia hybridikohteiden suunnitteluun.”


Tom Cederqvist on uuden arkkitehtitoimisto Arcon osakas. Kuva: Ari Räsänen


Sijoittaja Intera Partners tuo mukaan osaamista kansain­välistymiseen.

”Tavoitteena on laajentua myös itse kansainvälisesti”, Cederqvist sanoo ja listaa suomalaisen arkkitehtitoiminnan piirteitä: ”Kestävä kehitys, rehellisyys, tietomalliosaaminen, tasa-arvoisuus. Uskomme, että näillä olisi hyvän arkkitehtuurin lisäksi kysyntää myös muualla maailmassa.”

Suomalainen arkkitehtuuri, katoava luonnonvara?

Juuri nyt suomalaisilla arkkitehtitoimistoilla menee liiankin hyvin suhteessa työvoiman määrään, sanoo Arkkitehtitoimistojen liiton (ATL) toiminnanjohtaja Kalle Euro. Hyvään työ­tilanteeseen ei voi kuitenkaan tuudittautua.

”Pienessä maassa suhdannevaihtelut ovat voimakkaita”, Euro sanoo. ”Kun rakentaminen hiljenee, arkkitehtitoimistoissa hiljenee.” 

Siksi Arco on tervetullut avaus. Euro näkee, että Suomessa tulisi suunnata katse Eurooppaan. Jos töitä tulisi myös muualta, Suomessa ei oltaisi riippuvaisia vain kotimaan markkinoista.

Paikallisten arkkitehtipalvelujen kasvu on nyt vasta lähdössä todella liikkeelle.

Euroopan laajuisesti toimimiselle luotiin pohja tammikuussa 1993, kun silloisten Euroopan Unionin jäsenmaiden sisärajat avautuivat ja eurooppalaisille luvattiin neljä vapautta: vapaa liikkuvuus pääomille, ihmisille, tuotteille ja palveluille. Vuonna 2006 astui voimaan palveludirektiivi, joka helpotti entisestään yritysten toimintaa kotimaan ulkopuolella muun muassa tiivistämällä viranomaisyhteistyötä. 

Esimerkiksi laki- ja viestintäaloilla useissa maissa toimivat suuryritykset ovat yleisempiä. Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa suunnittelualallakin tehdään töitä ristiin maiden välillä, sanoo Euro. Suomessa on jo pitkään toiminut monialaisia rakennusalan asiantuntijakonserneja, kuten Ramboll ja Sweco, joilla on juuret muissa Pohjoismaissa. Ne ovat ostaneet riveihinsä myös suomalaisia arkkitehtitoimistoja.

”Suomi ei ole enää pitkään aikaan ollut suljettu markkina-alue, mutta paikallisten arkkitehtipalvelujen kasvu on nyt vasta lähdössä todella liikkeelle.”


Arkkitehtitoimistojen liiton toiminnanjohtaja Kalle Euro. Kuva: Laura Mendelin


Euro korostaa, että toimistojen kasvu ei ole itseisarvo, mutta Euroopan sisämarkkinoiden kehitykseen tarvitaan mukaan myös suomalaislähtöisiä, kasvuhaluisia ja kansainvälisiä yrityksiä. Uhkana on, että suomalaisomisteista arkkitehtuurisuunnittelua ei enää saa, jos isot toimijat ehtivät Suomeen ensin muualta.

”Kilpailut ovat erittäin hyvä tapa kansainvälistyä ja edetä puhtaasti laadun kautta. Kilpailuvoitto ulkomailla ei kuitenkaan välttämättä tuo lisää töitä alueelta, ja kansainvälistyminen jää pistemäiseksi. Se on raskas ja riskialtis tapa kasvaa”, Euro näkee.

”Monet haluaisivat, että palattaisiin johonkin vanhaan pienten toimistojen aikaan. Yksi toimiala ei voi kuitenkaan jäädä syrjään kehityksestä. Meidän pitää hyväksyä se, että tänne tulee muualta arkkitehtitoimintaa ja samalla vahvistaa omaamme. Mahdollisimman laadukkaiden toimistojen pitää olla kehityksessä mukana.”

Erikoistumalla oma ekolokero

Kansainvälinen maine ja koko eivät aina kulje käsi kädessä. 

”Pienilläkin on mahdollisuus olla vaikka kuinka kansainvälisiä”, uskoo arkkitehti Sampsa Palva. Hän on toimitusjohtaja vuonna 2014 perustetussa Studio Puisto -arkkitehtitoimistossa. Kaikki viisi alkuperäistä osakasta olivat töissä alan huipputoimistoissa, mutta oma toimisto oli ollut pitkäaikainen haave. 

”Halusimme tuoda alalle uusia toimintamalleja ja yhdistää edellisistä työpaikoista parhaat palat”, Palva kertaa toimiston alkuvaiheita. Tällä hetkellä toimistossa työskentelee 18 henkilöä.

Studio Puisto suunnittelee erityisesti matkailualan rakennuksia. Päätös erikoistua syntyi viitisen vuotta sitten, kun toimistossa mietittiin, mikä projekteissa oli osakkaille tärkeää: tunnelma ja se, miltä rakennus tuntuu.

”Matkailualalla ollaan valmiita maksamaan tunnelmasta ja panostamaan enemmän arkkitehtuuriin ja ekologisuuteen kuin esimerkiksi asuntorakentamisessa”, sanoo Palva. 

”Elämyksellisessä hotellihuoneessa tai resortissa yöpymisestä maksetaan huimia summia.”

Matkailualan projektit eivät ole aina isoja, minkä vuoksi kansainvälinenkään projekti ei vaadi runsaasti työvoimaa. Trendinä on niin kutsuttu ”micro-hospitality” – matkailukäyttöön kaavailtu hieno paikka, johon ei kuitenkaan voi rakentaa isoa rakennusta.


Studio Puisto -arkkitehtitoimiston toimitusjohtaja Sampsa Palva. Kuva: Teemu Rytky

Jos tekee jotain erilaista, saa näkyvyyttä. Oma hanke pitää vain saada leviämään, näkee Palva. Yksi Studio Puiston menestyksistä on Arctic Treehouse -hotelli Rovaniemellä.

”Olemme onnistuneet tekemään massasta erottuvia pieniä rakennuksia ja tehneet valtavasti työtä niiden näkyvyyden eteen. Jalansijaa löytyy, kun näkyy säännöllisesti Dezeenissä, Archdailyssa ja muualla.”

Vahva erikoistuminen kääntyi heikkoudeksi pandemian alkaessa, kun matkailuala pysähtyi. Töiden loppuessa toimisto päätti suunnitella yhteistyössä huonekaluvalmistaja Protos Demoksen kanssa puurakenteisen Space of Mind -pienrakennuksen, jota myydään valmiina tuotteena. Se voidaan pystyttää lisähuoneeksi mihin tahansa, ja käyttötarkoituksia on loputtomasti työhuoneesta kuntosaliin tai saunaan.

”Tavanomaiseen rakennushankkeeseen tarvitaan useita tahoja, jotta se lähtee liikkeelle. Usein hyvien ideoiden kohdalla on suoraviivaisinta olla oma asiakkaansa ja tehdä ensimmäinen versio tuotteesta itse, jolloin pääsee testaamaan sen toimivuutta ja kysyntää.”

Toimisto sai vuonna 2020 Business Finlandin koronatukea. Se käytettiin kehityshankkeeseen, jotta tulevaisuudessa toiminta-alue olisi laajempi: Studio Puistossa uskotaan, että elämyksellisyyden ympärille kehitettyjä konsepteja voisi soveltaa esimerkiksi vanhusten palveluasumiseen, joka on tällä hetkellä hyvin käytännönläheistä.

Rahoitus luo vetovoimaa

ATL:n Kalle Euro näkee toimistokokojen erilaisuuden rikkautena. 

”Yrittäjät tietävät parhaiten, mikä on paras tapa edetä. En halua olla sanomassa, miten pitäisi tehdä.”

Hänen mukaansa sijoitusraha on kuitenkin tärkeää koko alalle. 

”Kun toimialalle tulee varoja ja resursseja, se kehittää alaa. Tämä voi parantaa palkkoja ja omistajien hyvinvointia, ja ala alkaa kiinnostaa yhä useampia. Vetovoiman kasvaminen lisää vetovoimaa joka suuntaan”, Euro luettelee. 

”Kun työmäärä lisääntyy ulkomailla ja nähdään, että suomalaiset arkkitehdit tekevät hienoa työtä, niin Suomessakin arkki­tehtipalvelujen ostaminen voi lisääntyä.” 

Euro näkee, että koko ja rahoittajien kiinnostus eivät kulje väistämättä käsi kädessä: sijoittajat voisivat kiinnostua myös pienemmistä, kilpailuissa menestyneistä, kansainvälistymisestä ja kasvusta kiinnostuneista toimistoista. 

Koko ja rahoittajien kiinnostus eivät kulje väistämättä käsi kädessä.

Studio Puiston Sampsa Palva suhtautuu sijoittajarahoitukseen varauksella.

”Olemme jutelleet ulkopuolisesta rahoituksesta, mutta harva olisi valmis sijoittamaan ilman omistusosuutta. Emme ole toistaiseksi kokeneet, että arkkitehtitoimiston määräysvallan luovuttaminen ulkopuolelle olisi meidän juttu. Sen sijaan olemme tarjonneet työntekijöillemme mahdollisuutta tulla mukaan osakkaiksi.”

Palvan mielestä toimiston sivuhaaroissa, kuten Space of Mind -konseptin kehittämisessä, ulkoinen rahoitus toimisi paremmin.


Kun korona pysäytti matkailualan suunnittelutyöt, Studio Puisto suunnitteli omana tuotteena myytävän puurakenteisen Space of Mind -pienrakennuksen, joka voidaan pystyttää lisähuoneeksi mihin tahansa. Kuva: Studio Puisto Architects

Yrityskulttuurin uudet askeleet

Kun kookkaan toimiston taustalla on kasvoton sijoittaja, jolla on odotuksia toiminnan tuotolle, muuttuuko suunnittelu kaupalliseksi ja anonyymiksi? Kalle Euro toppuuttelee: sijoittajan ei ole järkeä pyrkiä vähentämään laatua alalla, sillä silloin menettää rahansa. 

”Laadun ylläpito jatkossa vaatii kuitenkin huomiota toimiston porukalta. Että heillä on viimeinen sana siihen, mitä ja miten tehdään”, Euro sanoo.

Intera Partnersin hallinnoima rahasto omistaa yli 50 prosenttia Arco Architecture Companyn taustalle perustetusta Arco Holding II Oy:stä. Loput omistavat 14 osakasta ostetuista arkki­tehtitoimistoista. Onko se vaatinut toimistojen vetäjiltä ajatusmaailman muutosta, että omalla yrityksellä on nyt ulkopuolinen omistaja?

”Se ei sinänsä ole eri asia, sillä olemme kaikki edelleen isoja osakkaita”, sanoo Tom Cederqvist. “Ero on se, että kutsumme tähän jo nyt lisää osakkaita firmojen riveistä. Tavoitteena on rakentaa yhteisöllinen asiantuntijaverkosto.”

Cederqvistin mukaan uusi toimisto aikoo panostaa myös yrityskulttuurin kehittämiseen. Esimerkiksi etenemisen mahdollisuuksia isossa toimistossa on eri tavalla kuin pienissä.

”Täällä voi erikoistua haluamaansa asiaan, kuten kestävään kehitykseen tai puuarkkitehtuuriin. Tarjoamme selkeät polut ja menetelmät, miten yksittäinen työntekijä voi kehittyä.”

Aikomuksena on myös nostaa kunkin projektin yhteydessä esiin projektiryhmä – ei pelkästään toimiston pääosakkaita. 

”Arco on aito vaihtoehto sille, että perustaa oman toimiston”, uskoo Cederqvist. ”Meillä pääsee saman tien työskentelemään hyvillä työkaluilla ja omalla nimellä.”

Naapurimaissa toimistojen yrityskulttuuri ja kansainvälistyminen on Suomea pidemmällä. ATL on selvittänyt, miten Tanskan sisarliitto Danske Arkitektvirksomheder auttaa paikallisia toimistoja menestymään kansainvälisesti. Kalle Euron mukaan vastaus on lopulta melko yksinkertainen: yhteisöllisyys. 

”Tanskassa liitto pyrkii luomaan yhteisöllisyyttä toimistojen välille. Vaikka kotimaassa kilpaillaan, niin kansainvälisesti tuetaan toisia ja tehdään yhteistyötä”, Euro sanoo. Samanlaisia toimintamalleja on tarkoitus alkaa soveltaa Suomessakin.

Kirittäjiä riittää, ja rajat ovat auki.

Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 8/21.

Hae sivustolta: