Marraskuun lopussa päättyneen Venetsian arkkitehtuuribiennaalin Suomen paviljongin Huussi-näyttely esitti kuivakäymälän tulevaisuuden vaihtoehtona vesivessalle. Helposti lähestyttävä näyttely sai kävijät innostumaan silminnähden, kirjoittaa näyttelyssä oppaana toiminut arkkitehti Stella Vahteristo.
Syyskuun puolessa välissä lähdin Helsingistä Venetsiaan hoitaakseni Suomen paviljonkia Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa. Muutimme kahden muun harjoittelijan kanssa korkeakattoiseen huoneistoon parvekkeineen, ikkunaluukkuineen ja terrazzolattioineen ja aloimme kehitellä otollista arkielämää.
Ruokakauppaan päästäksemme opimme reitin läpi sokkelosta, jonka sivukujalle merkitsemätön ovi on piilotettu ylimääräisiltä turisteilta. Roskat on kannettava varhain autereisen laguunin rantaan, Louis Vuittonin liikkeen taakse, jossa pirteä roskaveneen kapteeni paiskoo pahvit ja pullot laareihinsa. Luksushotellien croissanttien ja viemäriveden tuoksut vuorottelevat kujilla nousuveden mukaan.
Kaupunkiin asetuttuamme käynnistyi työarki Suomen paviljongin Huussi-näyttelyn oppaina. Perehdyimme Huussin maailmaan, keskustelimme näyttelystä kävijöiden kanssa ja hankimme kavereita muista paviljongeista. Oli ihmeellistä päästä viettämään syksy vilisevässä Venetsiassa satojen innokkaiden arkkitehtien joukossa ja nähdä syystulvat nyt, kun kaupunki on vielä pinnan yläpuolella.
Vuoroveden korkeutta ennustamaan löytyi kännykkäsovellus, jonka lisäksi puskaradiosta selvisi, nostetaanko Mose-tulvaportit vuoksen esteeksi, eli onko työmatkalle puettava puolen säären muovikalossit. Vaikka syksyn tulvat tekevät tuhoa kivijalkojen liiketiloille ja kodeille, veden pitää antaa nousta metrin verran, jotta kanaaleihin viemäreistä valuva jätös saadaan huljuteltua Välimereen. Sinne se nimittäin päätyy, edelleen.
Venetsian viemärijärjestelmä lienee ollut lyömätön keskiaikaisten kaupunkien joukossa. Vessa tuli vedettyä merelle vuoroveden mukana kahdesti päivässä. Puhtautta ja hajuja oli helpompi hallita kuin kuivan maan kaupungeissa, joissa jätökset kertyivät kadulle. Roomalaisten vesiviemärien ohella Venetsia on saattanut olla innoittajana koko vesivessan kehittymiselle, olihan kaupunki vuosisatoja Euroopan kulttuurin ja sivistyksen esikuvia.
Venetsia on saattanut olla innoittajana koko vesivessan kehittymiselle.
Syksyn tulvat tekevät tuhoa kivijalkojen liiketiloille ja kodeille, mutta veden pitää antaa nousta, jotta viemäreistä valuva jätös huuhtoutuu kanaaleista Välimereen. Kuva: Barbara Motta
Nykyisin tiedetään, että ihmistoiminnan aiheuttama ravinnekuorma on vakava ympäristöongelma. Useimmissa Euroopan kaupungeissa vesiviemäri vie jätteemme pois silmistä jonnekin kauemmaksi. Venetsia lemuineen tuntuu siksi ensisilmäyksellä hiukan barbaariselta.
Huussin käyttö voi sekin tuntua barbaariselta ja vieraalta. Olisihan Suomessa vettä ja varaa kunnon vessaan. Marraskuun lopussa sulkeutuneen biennaalin Huussi-näyttely esitteli perinteisen kuivakäymälämme tulevaisuuden vaihtoehtona vesiviemäröinnille: miten oikein viitsimme paskantaa juomaveteen.
Alvar Aallon suunnittelemaan Suomen paviljonkiin oli tuotu vetoava ja tyylikäs CLT-huussi. Sen ympärillä ytimekkäät tietovideot kertoivat, miten vesiviemärijärjestelmä vääristää ravinteiden ja veden biokemiallista kiertoa luonnossa.
Maatalouden lannoitteina käytetään pääosin kemiallisesti louhittuja ja eroteltuja mineraaleja, typpeä ja fosforia.
Lannoitteina ne ovat vajavaisia, sillä niistä puuttuu eloperäinen hiili, jota maaperän mikrobiomi tarvitsee kasvattaakseen kasveja. Eläinperäisessä lannassa kaikki tämä on valmiiksi mukana kasveille ja mikrobeille otollisessa muodossa, mutta jää hyödyntämättä. Pellot köyhtyvät ja teollisia resursseja kuluu, turhaan.
Ankaran tietoiskun jälkeen näyttelyn velmu päävideo paljasti toiveikkaan lähitulevaisuuden huumorilla höystettynä. Vesivessat on hylätty uuden, urbaanin kuivakäymäläjärjestelmän tieltä. Viljelymaat ovat muuttuneet taas hedelmällisiksi vessojemme kompostilannoitteella. Myös huussitutkimuksen nykytila ja mahdollisuudet esiteltiin. Näyttely oli valmis tarttumapinta talotekniselle tuotekehitykselle.
Huussi-näyttely esitteli perinteisen kuivakäymälämme tulevaisuuden vaihtoehtona vesiviemäröinnille: miten oikein viitsimme paskantaa juomaveteen.
Työpäivien lomassa ehdimme käydä Giardinin paviljonkipuiston maanäyttelyt läpi moneen kertaan. Espanjan paviljongin Foodscapes-näyttely tarkasteli ruuantuotantoteollisuuden ja tehomaatalouden vaikutusta ympäristöön, maisemaan ja ymmärrykseemme ravinteiden kiertokulusta.
Ruuantuotannon globaali koneisto on häivyttänyt ravinteiden kiertokulun ihmisen maailmasta. Kun ruokaa siirrellään mantereelta toiselle ja mielikuvia siitä muokataan markkinoinnilla, ruuan hankkimisen käytäntö ja vaikutukset jäävät syöjältä pimentoon. Maaperästä ja vedestä on tullut meille tuntematon scifi-maailma.
Espanjan näyttely käsitteli aihetta viidessä lyhyessä taide-elokuvassa musiikkivideon ja runolaulun keinoin. Viimeisessä videossa maan mikrobipopulaatioiden elämä rinnastetaan ihmispopulaation elämään. Jotta maaperään ja maisemaan voisi taas tutustua ja samastua, pitäisi palata takaisin paskan lapiointiin. Muista: ”You are digested soil.”
Kaupunki- ja maisemantutkimuksen keinoja käyttäneellä Tanskan Coastal Imaginaries -näyttelyllä oli Espanjaa asteen käytännöllisempi lähestymistapa. Paviljongissa esiteltiin kartoin, miten käy Kööpenhaminalle, kun merenpinta nousee ilmastonmuutoksen myötä. Kaupunki muuttuu takaisin soiseksi saaristoalueeksi, jolloin lukuisat nykyisten mäkien väliset asuinalueet menetetään.
Venetsia ei siis ole ainoa kaupunki, jossa uppoamista on mietittävä. Pelottavana esimerkkinä on jaavalainen Semarang, jossa osa kaupungista on jo joutunut meren alle, ja jäljellä on enää hätäratkaisuja viimeisten henkien pitimiksi. Tanska suositti muille ennakoivia kaupunkistrategioita.
Tanskan näyttelyn mukaan emme enää osaa lukea maisemaa emmekä tunne maastonmuotojen ja veden liikkeen merkityksiä ja rakennamme siksi väärin. Mutta meri kyllä osoittaa, miten se menikään. Joudumme pian taas veden ja maan ehdoille, joten on parasta tutustua luonnonkiertoon uudelleen.
Tanskan Coastal Images -näyttelyssä esiteltiin, miten käy kaupungeille, kun merenpinta ilmastonmuutoksen myötä nousee. Kuva: Rasmus Hjortshoj
Huussi mielessäni huomautan, että muun kaupunkiinfran mukana myös nykyisten viemäriverkostojen toiminta loppuu, kun ne täyttyvät merivedellä. Sikäli kun Espoonkin rantoja jo vallitetaan ja kerrostalojen pohjaviemärit syytävät sadetulvilla väärään suuntaan, kuivakäymälä tulee kohta tarpeeseen monella.
Espanjan ja Tanskan näyttelyiden arkkitehtuurikäsitys oli laaja: ne käsittelivät ihmisen lajityypillisen pesänrakennuksen vaikutuksia ympäristöömme kokonaisuudessaan. Näyttelyt osoittivat kohdat, joissa luontosuhteemme katkeaminen saattaa meidät pulaan.
Sama näkökulma tuli esiin Suomen näyttelyssä, joka kuvasi, miten kierto pääpiirteissään toimii. Lopuksi se näytti, että meillä on tällainen huussi, joka auttaisi tuon ongelman ratkaisussa. Huussi voi osaltaan tiivistää luontoyhteyttämme ja auttaa tasapainottamaan veden ja ravinteiden kiertoa. Sitä saa soveltaa pidemmälle.
Huussi-näyttelyn näki noin 140 000 kävijää. Näyttelyn selkeä rajaus ja vitsikäs ote tekivät siitä helposti lähestyttävän. Huomattavan moni vieras vietti pikkuruisessa paviljongissamme pitkän aikaa ja innostui silminnähden. Moni kysyi, eikö kerrostaloihin vielä muka ole huussia, kun tämä on näin itsestään selvästi hyvä idea. Ohjasimme heidät Biolanin nettikauppaan.
Voisimmeko seuraavaksi kehittää kaupunkihuussin ja siitä eteenpäin suunnitella ja rakentaa kaiken luonnon ehdoilla? Älykkäänä ja sopeutuvaisena lajina se onnistuu meiltä, kunhan käytämme maalaisjärkeä.
Suomen paviljonkiin oli tuotu näytteille CLT:stä rakennettu huussi. Kuva: Ugo Carmeni
Venetsiaan tullaan ihmettelemään elämää veden ympäröimänä. Se näyttäytyy pitkässä viikonlopussa postikortin kultakiekuraisena ihmemaana. Turistitkin joutuvat sopeutumaan vellovaan veteen, mikä tuo lomaan jännitystä
Paikallisille Vaporetto-vesibussit, DHL-paatit ja ambulanssiveneet ovat kuitenkin arkista elämää. Syksyn harjoittelumme teki selväksi, että Venetsia on oikea ja toimiva kaupunki, jossa eurooppalaisen tarpeet hoidetaan, vaikka se on rakennettu erilaisilla ehdoilla kuin muut: Venetsiassa moderni kaupunki-infrastruktuuri ja mukavuudet sopeutetaan meren mukaisiksi, vain tätä kaupunkia varten.
Ne ovat täällä siis sittenkin aikaansa edellä, kuten ovat olleet puolitoista tuhatta vuotta.