Pieksämäellä sijaitsevan Savonsolmun ohella moni muukin 1960–80-luvuilla rakennettu, laadukkaasti suunniteltu hotelli, motelli, lomakylä ja kurssikeskus on sulkenut ovensa tai purettu. Savonsolmun kohtaloksi koitui kiinteistökeinottelija, joka jätti hotellin tyhjilleen ilkivallan ja tuhopolttajien armoille.
Kun Hotelli Savonsolmu keväällä 1976 avattiin, se oli Pieksämäen ainoa hotelli, ja sen uima-allaskin oli ainoa kaupungissa.
Hotelliin tultiin viettämään lomaa ja pitämään kokouksia. Ravintolasta tuli suosittu tanssipaikka, jossa esiintyi maan tunnetuimpia laulajia ja yhtyeitä, ja sinne saavuttiin pitkienkin matkojen päästä. Vuoden 1979 Finland Travel Guide markkinoi Savonsolmua ulkomaisille turisteille neljän tähden hotellina, jossa oli ravintola kabinetteineen, yökerho, baari, uima-allasosasto, uimaranta ja televisiohuone.
Pieksämäen Osuuskauppa oli rakennuttanut Savonsolmun kaupungin parhaalle paikalle, puistomaiselle rantatontille, josta avautuvat näkymät Pieksänjärvelle. Hotellin suunnittelivat SOK:n rakennusosastolla arkkitehti Maunu Kitunen ja sisustusarkkitehti Harry Boström, ja vuoden 1982 laajennuksen suunnitteluun osallistui myös arkkitehti Pauli Lehtinen.
Savonsolmun kaksikerroksisessa sisääntuloaulassa oli suihkulähde, jonka veden läpi saattoi nähdä kellarikerroksen yökerhoon. Viuhkamaisessa osassa sijainneessa ravintolassa oli näyttävät alakatot, jotka oli koottu erikokoisista alumiinilieriöistä, ja suurissa ikkunoissa oli reijitetyistä alumiinilevyistä tehtyjä verhoja. Hotellihuoneet olivat kahdessa kerroksessa betonipilareiden päällä, ja niiden alla oli pysäköintipaikkoja.
Savonsolmu edusti aikansa arkkitehtuurin ihanteita paljaine betonipintoineen, alumiinirakenteineen ja isoine ikkunoineen. Kuten moniin tuon ajan hotelleihin, myös Savonsolmuun tehtiin laadukkaat ja yksilölliset sisustukset kestävillä kotimaisilla materiaaleilla, valaisimilla ja kalusteilla, muun muassa Yrjö Kukkapuron muotoilemilla huonekaluilla.
Vuonna 2020 hotellin toiminta loppui ja rakennus jäi tyhjilleen. Savonsolmun nykyään omistava kiinteistökeinottelija on sen jälkeen antanut rakennuksen päästä niin huonoon kuntoon, että sitä odottaa todennäköisesti enää purkaminen.
Savonsolmu edusti aikansa arkkitehtuurin ihanteita paljaine betonipintoineen.
Motelli Valtatie 1 Paimiossa 1970-luvun taitteessa. Rakennus purettiin vuonna 2013. Kuva Teuvo Kanerva, Museovirasto.
Savonsolmu oli yksi niistä lukemattomista hotelleista, motelleista, lomakylistä ja kurssikeskuksista, joita avattiin optimistisesti suuri määrä ympäri Suomea 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun puolivälin energiakriisiin asti – ja vielä sen jälkeenkin.
Rakentamista vauhditti vapaa-ajan lisääntyminen, autoilun ja matkailun kasvu sekä alkoholilainsäädännön vapautuminen. Osa hotelleista rakennettiin kaupunkien keskustoihin ja osa niiden ulkoreunamille tai maaseudulle, etenkin metsäisille rannoille, sillä Suomea markkinoitiin etupäässä luontomatkailun maana. Jälkimmäisiä alettiin kutsua korpihotelleiksi. Monia hankkeita edistettiin valtion ja kuntien tuella osana aluepolitiikkaa, sillä matkailusta odotettiin merkittävää tulonlähdettä.
Isoja hotelleja ei rakennettu vain vapaa-aikaa varten, sillä niissä järjestettiin kursseja, seminaareja ja yritysten edustustilaisuuksia. Esimerkiksi rakennustuoteteollisuus lennätti arkkitehteja Lapin hiihtohotelleihin, eikä omaa lompakkoa tarvinnut avata.
Nykyiseen työelämän tehostamiseen verrattuna 1970–1980-luvun kokous-, koulutus- ja edustusreissut olivat leppoisia ja rempseitä, ja matkalaisia odottivat perillä sauna- ja uima-allasosasto sekä tanssiravintola, baari ja yökerho diskolattioineen. Alkoholinkulutuksen rajulla kasvulla näyttää olleen suora yhteys hotellien tilaohjelmiin. Kylpylätilojen rakentamista edesauttoi osaltaan myös sotaveteraanien kuntouttaminen valtion tuella.
Monista länsimaista poiketen Suomen hotelli- ja ravintola-alan keskeisillä toimijoilla oli yleishyödyllinen tausta, mutta elinkeino oli jo yksityistymässä ja muuttumassa liiketoiminnaksi. Hotelliketjuja oli Alkon tytäryhtiöillä, Suomen Matkailuliiton omistamalla Matkaravinnolla sekä Keski-Suomen kuntien perustamalla Rantalomalla, myöhemmällä Rantasipillä.
Myös osuustoiminnalliset keskusliikkeet SOK ja E-liike kasvattivat hotelli- ja ravintolatoimintaansa suuriksi valtakunnallisiksi ketjuiksi. Hotelleja rakennuttivat myös kunnat, ammattijärjestöt ja Lomaliitto.
Hotelleja, motelleja ja lomakyliä suunnittelivat 1960–1970-luvuilla usein vielä arkkitehdit. Hankkeista järjestettiin arkkitehtuurikilpailuja ja kohteita esiteltiin Arkkitehti-lehdessä. Korkea laatu ulottui maakuntiinkin, kuten Hotelli Savonsolmuun.
Hotelleja, motelleja ja lomakyliä suunnittelivat 1960–1970-luvuilla usein vielä arkkitehdit.
Motorest-ketjun motelli valmistui Saimaan rannalle Lappeenrantaan 1967, ja vuonna 1973 se liitettiin Alkon Polar-hotellien ketjuun. Myöhemmin hotellin nimi ja omistajat vaihtuivat, kunnes rakennus purettiin. Kuva 1970-luvun alusta, Hotelli- ja ravintolamuseo.
SOK myi Savonsolmun 1980-luvun puolivälissä. Myöhemmin hotelli joutui kamppailemaan taloudellisen kannattavuuden kanssa, kuten monet muutkin pikkukaupunkeihin ja maaseudulle rakennetut majoitustoimipaikat.
Viime vuosikymmenellä Savonsolmua alettiin markkinoida 1970-luvun design-hotellina. Kyseessä olikin harvinaisuus, sillä tuon ajan sisustuksia on säilynyt Suomessa vain vähän.
Pieksämäen kaupunki teetti vuosina 2015–2016 keskusta-alueen kulttuuriympäristön ja rakennusten inventointeja. Niissä luetellaan seikkaperäisesti Savonsolmun arvokkaimpia ominaispiirteitä ja suositellaan rakennuksen suojelemista asemakaavalla arkkitehtonisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen perusteella.
Kun Savonsolmu jäi konkurssin myötä tyhjilleen vuonna 2020, oli rakennus vielä suhteellisen hyvässä kunnossa ja sisustukset alkuperäisiä. Sitten sen osti Ruotsista käsin toimiva kiinteistökeinottelija, joka on hankkinut Suomesta ja Virosta lukuisia vanhoja kiinteistöjä pilkkahintaan ja jättänyt ne vaille hoitoa ja laskut maksamatta.
Siinä vaiheessa Pieksämäellä vielä toivottiin, että Savonsolmu avattaisiin uudelleen. Pian kuitenkin valtakunnallisissakin uutisissa alettiin kertoa autioksi jätetystä hotellista ja siihen kohdistuvasta ilkivallasta ja tuhopoltosta.
Lopulta Pieksämäen kaupunki purki tontin vuokrasopimuksen maksamattomien vuokrien takia, ja seuraavaksi odotetaan käräjäoikeuden häätöpäätöstä, jolla omistaja velvoitettaisiin purkamaan rakennus. Noin miljoona euroa maksava purkutyö päätynee käytännössä Pieksämäen kaupungin maksettavaksi. Modernista arkkitehtuurista on tullut täälläkin katoavaista, sillä viime vuonna viereiseltä tontilta purettiin sisäilmaongelmien vuoksi Arto Sipisen ja Mane Hetzerin suunnittelema kaupungintalo vuodelta 1973.
Savonsolmu oli aikoinaan yksi Suomen maakuntien maineikkaista hotelleista, ja se tarjosi korkeatasoisia majoitus- ja ravintolapalveluja. Niiden tilalle ei ole tullut mitään läheskään yhtä laadukasta, ja tuskin tuleekaan, sillä monien maakuntataajamien tapaan myös Pieksämäki on nykyisin kutistuva kaupunki.
Savonsolmu oli aikoinaan yksi Suomen maineikkaista hotelleista, ja se tarjosi korkeatasoisia majoitus- ja ravintolapalveluita. Kuva vuodelta 1993. Kuva: Leena Muoniovaara
Savonsolmun ohella moni muukin 1960–1980-luvun buumissa rakennettu hotelli, motelli, lomakylä ja kurssikeskus on sulkenut ovensa, osa kituuttaa ja omistajat vaihtuvat. Useita kiinteistöjä on käytetty pakolaisten vastaanottokeskuksina, osa on jätetty tyhjilleen ja osa purettu.
Hotelleista esimerkiksi Lappeenrannan Polar ja Viikinkihovi, Mikkelin Rantasipi Varsavuori ja Viitasaaren Rantasipi Ruuponsaari lomamökkeineen elävät enää muistoissa ja vanhoissa postikorteissa. Purkujätteeksi on jauhettu myös Loma-Kolin matkailukeskus ja muun muassa Varkauden Motelli Taipale, Paimion Motelli Valtatie 1 ja Kokkolan Motelli Hickarö.
Valtateiden varsien moottorihotellien eli motellien syvintä rappiota on saanut julkisuudessa edustaa Suomusjärven Motelli Syvälampi. Aikoinaan sen tanssiravintolaan jonotettiin, mutta lopulta nuhjuisesta paikasta tuli hämärämiesten pyörittämä bordelli, ja rakennuksen jäätyä tyhjilleen saapui pyromaani.
Vuosikymmenten myötä Suomen hotelli- ja matkailuala on muuttunut, hankkeiden koko on kasvanut ja mukaan on tullut ulkomaisia ketjuja ja sijoittajia. 1960–1980-luvun yleishyödyllisistä hotelli- ja ravintola-alan toimijoista on jäljellä enää S-ryhmä.
Aikoinaan osuusliikkeet toivat eri puolille maata arkkitehtuurin laatua, mutta nykyinen S-ryhmä toimii jopa päinvastoin pyörittämällä useiden kaupunkien kaavoitusta haluamallaan tavalla ja purkamalla arvokkaitakin kiinteistöjään. Onko yleishyödyllisyys muuttunut yleishaitallisuudeksi?
Kiistoja aiheuttavat etenkin massiiviset tornihotellit, joita Suomeen on rakennuttanut eniten S-ryhmä. Esimerkiksi Rovaniemelle se on suunnitellut 18-kerroksisen tornihotellin, joka varjostaisi aukiota ja kävelykatua keskellä Alvar Aallon johdolla suunniteltua asemakaavaa, ja ”käyttöikänsä päähän tullut” 1990-luvun Vaakuna-hotelli hylättäisiin. Oulussa S-ryhmä on mukana 20-kerroksisen Terwa Tower -hotellin hankkeessa.
Kaupunkilomien suosion myötä hotellirakentaminen on keskittynyt kasvukeskuksiin, etenkin Helsinkiin. Uutta on se, että useita keskustahotelleja on toteutettu onnistuneesti vanhoihin suojeltuihin rakennuksiin, jopa teollisuuskiinteistöihin ja vankiloihin. Uutta on myös kerrostaloasuntojen lyhytvuokraus turisteille etenkin Airbnb:n kautta, mikä on muuttanut jo Rovaniemen keskustan asukas- ja palvelurakennetta.
Kirjoittaja on arkkitehti SAFA ja TkT, jonka tutkimusaiheisiin kuuluu muun muassa Suomen arkkitehtuurin ja matkailun historia.
Tiedot Savonsolmun historiasta ja nykytilasta Pieksämäen kaupungilta sekä sen teettämistä selvityksistä.