Rakennusten hiilijalanjäljen laskennasta on tulossa pakollista ensi vuonna. Laskennan osaaminen on tulevaisuudessa tärkeää myös päästöjen vähentämisen kannalta, sanoo koulutuksen vetäjä, Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen.
Lokakuisena aamuna Clarion-hotellin kokoustilaan Helsingin Fredrikinkadulla on kokoontunut parisenkymmentä arkkitehtia ja rakennusinsinööriä. Alkamassa on toinen päivä Safan ja rakennusalan diplomi-insinööriliitto RIL:n nelipäiväisestä Suunnittelijan hiilijalanjälki- ja ilmastoselvitys -koulutuksesta.
Päivän aluksi koulutuksen toinen vetäjä, arkkitehti Havu Järvelä käy läpi ensimmäisen koulutuspäivän päätteeksi annettua kotitehtävää, jonka aiheena oli määräluettelon laatiminen asuinkerrostalon tietomallin pohjalta. Määräluettelossa luetellaan rakennuksen materiaalit ja tarvikkeet sekä niiden määrät, ja näitä tietoja tarvitaan rakennuksen hiilijalanjäljen laskemiseen.
Uuden rakentamislain myötä pakolliseksi tulee myös rakennustuoteluettelon laatiminen, mutta sen muodosta ei ole vielä tarkkaa tietoa. Niinpä koulutuksessa keskitytään vain ilmastoselvitykseen, jonka yksi osa hiilijalanjälkilaskelma on.
Ilmastoselvitystä vaaditaan Suomessa pian myös osana EU:ssa pakolliseksi tulevaa energiatodistusta, kertoo koulutuksen suunnittelija ja toinen vetäjä, Aalto-yliopiston kestävän rakentamisen professori Matti Kuittinen.
”EU:n vaatima ilmastoselvitys on paljon kattavampi kuin tämä Suomen malli. Olemme yrittäneet hivuttaa omaa malliamme hieman sen suuntaan, jotta muutos ei olisi niin suuri ja yhtäkkinen”, Kuittinen sanoo.
Suomen uusi rakentamislaki astui voimaan tammikuussa, mutta ilmastoselvityksen ja hiilijalanjälkilaskelman toimittaminen tulee pakolliseksi vasta vuoden 2026 alussa.
Kotitehtävän läpikäymisen jälkeen edessä on päivän varsinainen aihe, hiilijalanjälkilaskenta. Ensin ovat vuorossa Matti Kuittisen luennot hiilijalan- ja -kädenjäljestä sekä elinkaariarvioinnin perusteista ja laskentatyökalusta. Iltapäivällä opiskelijat pääsevät itse harjoittelemaan laskentaa.
Havu Järvelä opettaa hiilijalanjäljen laskentaa myös arkkitehtiopiskelijoille Aalto-yliopistossa. Kurssilla esimerkkikohteena käytettävän pientalon hiilijalanjäljen laskemiseen häneltä kuluu nykyään noin vartti, Järvelä kertoo luentotauolla.
Safan ja RIL:n koulutuksessa hiilijalanjälki lasketaan asuinkerrostalolle, mikä on jonkin verran työläämpää. Pienen harjoittelun jälkeen senkin pitäisi sujua arkkitehdilta noin puolessa päivässä, Järvelä arvelee.
Järvelä mielestä laskenta kannattaa ottaa haltuun nyt, koska pian siitä on tulossa lakisääteistä. Asiassa on hänen mielestään lisäksi ”moraalinen ja omatunnollinen puoli.”
”Vaikka hiilijalanjälki ei sisällä kaikkia kestävyyteen liittyviä ulottuvuuksia, suunnittelijan on tärkeää pystyä perustelemaan valintojaan konkreettisen datan valossa myös ympäristöasioiden osalta. Esimerkiksi kustannusdata on tällaista absoluuttisena pidettyä tietoa, joka voi saada projektissa yliotteen, mikäli ei ole näyttää muuta dataa.”
Luennoilla opimme muun muassa, että hiilijalanjäljellä tarkoitetaan rakennuksen elinkaaren aikana syntyvien kasvihuonekaasupäästöjen summaa, joka ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e). Ekvivalentti viittaa kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävään vaikutukseen hiilidioksidiksiyksiköiksi muutettuna.
Opimme myös, miksi rakennuksen elinkaaren aikaisista hiilipäästöistä huomioidaan vain viisikymmentä ensimmäistä vuotta. Mallin lähtöoletusten mukaan viidenkymmenen vuoden iässä rakennuksella on edessään peruskorjaus. Olisi kuitenkin liian vaikea luotettavasti arvioida, millaisia päästöjä niin kaukana tulevaisuudessa tapahtuvasta korjauksesta tai muustakaan toiminnasta aiheutuu.
Siksi uusien rakennusten laskennalliseksi elinkaareksi on sovittu viisikymmentä vuotta, vaikka ne käytännössä olisi suunniteltu – ja pitäisi suunnitella – kestämään pidempään.
Luennon aikana opimme myös erottelemaan toisistaan käyttösidonnaiset ja tuotesidonnaiset päästöt. Käytön aikaisista päästöistä keskeisin on energian kulutus, tuotesidonnaisiin kuuluvat muun muassa rakennustuotteiden valmistus, rakentaminen, korjaaminen sekä lopulta rakennuksen purkaminen.
Jos halutaan pienentää rakennetun ympäristön hiilijalanjälkeä, pitäisi keskittyä erityisesti tuotesidonnaisten eli käytännössä rakentamiseen liittyvien päästöjen vähentämiseen. Käytön aikaiset päästöt ovat pienentyneet samalla kun energiantuotanto on muuttunut vähäpäästöisemmäksi, mutta materiaalien hiilivaikutukset ovat ”valtavia” ja kasvavat edelleen, Kuittinen perustelee.
Suuria tuotesidonnaisia päästöjä ei voi hiilijalanjälkilaskennassa kuitata edes sillä, että rakennus suunnitellaan kestämään pidempään kuin elinkaarilaskennassa huomioitavat viisikymmentä vuotta. Hyvät aikeet eivät nimittäin takaa, että niin tulee todellisuudessa tapahtumaan.
”Vaikka rakennus olisi miten jykevä ja suunniteltu kestämään kaksisataa vuotta, se voidaan silti helposti purkaa. Harvoin rakennusten purkamiseen johtavat tekniset syyt, yleensä ne ovat toiminnallisia ja taloudellisia”, Kuittinen perustelee.
Meillä on Suomessa hyvä, osaava suunnittelun taso, joten miksi emme käyttäisi sitä koko maapalloa hyödyttävällä tavalla.
Ajatuksena on, että kurssin käytyään suunnittelija osaa itse laskea rakennuksen hiilijalanjäljen, Kuittinen kertoo luennon jälkeen.
”Arkkitehtitoimistot voivat sitten halutessaan ottaa laskennan omaan palvelutarjontaansa.”
Laskennan osaaminen on tulevaisuudessa tärkeää paitsi sen lakisääteisyyden vuoksi myös päästöjen vähentämisen kannalta, Kuittinen sanoo. Hiilijalanjälkilaskenta näyttää konkreettisesti, millaisia päästövaikutuksia milläkin suunnitteluratkaisulla on sekä tuottaa niistä helposti vertailtavassa muodossa olevaa tietoa.
”Rakennetun ympäristön päästöt muodostavat yli kolmanneksen Suomen päästöistä. Nyt kun meidän metsiemme hiilinielu on hiipunut hyvin pieneksi, tarvitaan enemmän päästövähennyksiä kaikilta muilta sektoreilta”, Kuittinen tähdentää.
Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan esitystä raja-arvoista, joita rakennuksen hiilijalanjälki ei jatkossa saa ylittää. Sen olisi tarkoitus tulla lausuntokierrokselle alkuvuodesta.
”Raja-arvon asettaminen tulee leikkaamaan rakentamisen päästöjä. Lisäksi sitä tullaan tulevaisuudessa jatkuvasti tiukentamaan.”
Kuittisesta on tärkeää tarkastella myös rakennusten hiilikädenjälkeä eli sitä, voisiko hyvän suunnittelun kautta tuottaa ilmastolle hyötyjä, joita ei ilman hanketta syntyisi.
”Ettei pelkästään tilitetä ilmastosyntejä, vaan voidaan laittaa listalle myös, mitä ilmastohyviä tekoja on tehty.”
Kuittinen näkee päästölaskennan myös laajempana ympäristöeettisenä kysymyksenä.
”Meillä on Suomessa hyvä, osaava suunnittelun taso, joten miksi emme käyttäisi sitä koko maapalloa hyödyttävällä tavalla”, Kuittinen toteaa.
Valtaosa koulutuksen osallistujista on arkkitehteja. Yksi heistä on Päivi Aaltio. Aaltio kertoo työskentelevänsä arkkitehtina JKMM arkkitehdeilla ja tulleensa kurssille saadakseen konkreettisia työkaluja suunnittelun tueksi.
”Jotta voimme vaikuttaa suunnitteluratkaisuihin haluamallamme tavalla, meidän pitää pystyä esittämään numeraalista dataa suunnitelmiemme tueksi”, Aaltio perustelee.
Aaltio uskoo, että hiilijalanjälkilaskennan osaaminen on tärkeää myös arkkitehtitoimistojen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Parempi olla kehityksessä edelläkävijänä kuin jälkijunassa, Aaltio pohtii.
Aaltiolla on lisäksi henkilökohtaisempi syy kurssille osallistumiseen, nimittäin ”koko ajan voimistuva ekologinen omatunto” ja halu vaikuttaa ilmastonmuutoksen ja kestävän kehityksen kaltaisiin asioihin.
Aaltio ei alunperin ollut ajatellut, että alkaisi välttämättä itse tehdä laskentaa. Koulutuksen myötä mieli on kuitenkin muuttunut.
”Kurssin käytännönläheisyys on jopa ylittänyt odotukseni. Tämä selvästi antaa eväät ja työkalut itse laskennan tekemiseen, joten pidän sitä ehdottomasti todennäköisenä vaihtoehtona.”
Vaikka lopullisen laskelman tekemisen ulkoistaisikin muille, kurssi antaa joka tapauksessa käytännön osaamisen siihen, mitä lähtötietoja arkkitehdeilla pitää olla ja missä muodossa ne tulee esittää, Aaltio sanoo.
”Arkkitehdin pitää tulevaisuudessa joka tapauksessa osata laskea rakennuksen hiilijalanjälki vähintään omaan käyttöön, jotta tietää mihin suuntaan suunnitteluratkaisut ovat lopputulosta viemässä.”
”Mielestäni tähän pätee sama kuin kaikkeen tietotekniikkaan: jos sillä voi vaikuttaa arkkitehtia kiinnostaviin asioihin, kuten suunnittelun laatuun, ilmastonmuutokseen ja kestävään kehitykseen, siitä kannattaa olla kiinnostunut.”
Seuraava Suunnittelijan hiilijalanjälki- ja ilmastoselvityskoulutus järjestetään 13.3.–15.5. Lue lisää koulutuksesta.