Rakentamislain “korjaussarja” pyritään hyväksymään eduskunnassa joulukuussa, niin että uusi laki astuu muokattuna voimaan tammikuussa. Seuraava korjauskierros on edessä heti ensi vuonna.
Rakentamisen ja maankäytön sääntelyssä tapahtuu tällä hetkellä niin paljon, että perässä on vaikea pysyä. Uusi rakentamislaki astuu voimaan tammikuun ensimmäisenä päivänä, mutta tätä kirjoittaessa marraskuussa lakiin suunniteltuja muutoksia ei ole vielä edes hyväksytty eduskunnassa.
Tämä Petteri Orpon (kok.) hallituksen korjaussarjaksi kutsuma muutosehdotus on syksyllä ollut lausuntokierroksella, ja lausuntojen sekä marraskuulle asti jatkuneiden kuulemisten pohjalta tehty lakiesitys olisi tarkoitus saada eduskunnan suuren salin käsittelyyn joulukuun loppupuolella.
Samaan aikaan valmistellaan uutta alueidenkäyttölakia ja rakennusvalvontauudistusta. Alkuvuodesta pitäisi tulla lausunnoille asetus uusien rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvoista, ja valmisteilla on myös EU:n viime keväänä hyväksytyn energiatehokkuusdirektiivin sisällön tuominen suomalaiseen lainsäädäntöön.
Se merkitsee taas uusia muutoksia rakentamislakiin.
”Samalla voidaan keskustella muistakin korjaustarpeista rakentamislaissa”, Arkkitehtiliiton puheenjohtaja Asko Takala totesi Safan Ammattipäivässä marraskuun alussa pitämässään alustuksessa.
Tätä hallituksen ”paikkosarjaksi” kutsumaa uutta muutosten sarjaa on tarkoitus alkaa valmistella ympäristöministeriössä ensi vuoden alussa.
Korjaussarjan viime tippaan venynyt aikataulu on johtanut siihen, ettei muutoksiin valmistautumiseen ole jäänyt alalla käytännössä lainkaan aikaa, tai se on pitänyt tehdä arvailujen pohjalta.
Muutosten tekeminen on lisäksi vienyt lainvalmistelijoilta aikaa ja resursseja, minkä vuoksi lakia tarkentavia asetuksia ei ole ehditty tehdä ajoissa, Takala totesi Ammattipäivässä.
”Asetukset ovat myöhässä ja kiire on kova”, Takala sanoi.
Takala käsitteli esityksessään lain tuomia keskeisiä – tällä hetkellä todennäköisiltä näyttäviä – muutoksia.
Uuden lain myötä sekä rakennuksen että rakennuspaikan hiilijalanjäljen laskeminen tulee pakolliseksi, mutta raja-arvovaatimus koskee vain rakennusta. Myös hiilikädenjäljen laskeminen säilyy pakollisena, kuten lakiin alunperinkin oli kirjattu.
”Tästä oli kovaa vääntöä”, Takala sanoi.
Korjaus- ja muutostöitä sekä laajennuksia hiililaskenta sen sijaan ei koske, toisin kuin alunperin oli tarkoitus, mikä on monille ollut pettymys. Korjaamisen osuus on jo noin puolet kaikesta rakentamisesta, joten sen hiilijalanjäljellä on merkitystä.
Pelkona lisäksi on, että edessä on hankalaa rajanvetoa. Jos esimerkiksi rakennuksesta jätetään pystyyn vain runko ja kaikki muu puretaan, onko kyse korjauksesta vai uuden rakentamisesta? Tai jos vanhan rakennuksen yhteyteen rakennetaan uusi, missä kulkee laajennuksen ja uudisrakennuksen raja?
Ilmastoselvitys, jonka osa hiilijalanjälkilaskenta on, jää pois rakennusluvan liitteistä ja siirtyy toimitettavaksi vasta loppukatselmuksen yhteydessä. Materiaaliseloste muuttuu rakennustuoteluetteloksi, mutta pitää kuitenkin toimittaa jo rakennusluvan yhteydessä sekä päivittää loppukatselmukseen.
Rakennusluvan käsittely saa jatkossa kestää korkeintaan kolme kuukautta, paitsi poikkeuksellisen vaativissa kohteissa sekä uudessa puhtaan siirtymän sijoittamisluvassa, joissa käsittelyaika saa olla enintään kuusi kuukautta. Vielä ei tosin ole tietoa, mistä hetkestä lähtien määräaika alkaa juosta: esimerkiksi siitä kun lupaa haetaan vai vasta kun kaikki liitteet on toimitettu.
Ilmastoselvitys ja hiilijalanjäljen laskeminen sekä rakennusluvan käsittelyaikatakuu ovat saamassa vuoden siirtymäajan ja astuvat voimaan vasta tammikuussa 2026.
Olisimme halunneet, että laissa olisi säilynyt laajempi mahdollisuus vaikuttaa rakennettuun ympäristöön ja purkupäätöksiin.
Monet Safan toiveista näyttävät jäävän täyttymättä, Takala harmittelee. Esimerkiksi pääsuunnittelijan pätevyyttä ei ole määritelty asetuksessa, kun tähän asti sen on pitänyt olla vähintään yhtä korkea kuin hankkeen vaativimman vaativuusluokan pätevyys.
Huolena on, että vähemmän kokeneiden tilaajien ja rakennusvalvontojen osaaminen ei välttämättä aina riitä arvioimaan pääsuunnittelijan kykyä selviytyä tehtävästään, kun sille ei ole laissa asetettu vaatimuksia.
Ongelmallisena Takala pitää myös sitä, että uuden lain myötä rakennuksen käyttötarkoituksen muuttamiseksi asumiseen voidaan aina myöntää lupa riippumatta siitä, onko se kaavassa sallittua. Rakentamislaissa määrätään siis poikkeamisesta toisen lain piiriin kuuluvassa asiassa, sillä kaavoitusta säännellään alueidenkäyttölaissa.
Takala on pettynyt myös rakentamis- ja purkamislupien valitusoikeuksien kaventamiseen.
”Olisimme halunneet, että laissa olisi säilynyt laajempi mahdollisuus vaikutta rakennettuun ympäristöön ja purkupäätöksiin”, Takala sanoo.
Uuden lain myötä rakennusten purkamisesta ylipäätään tulee helpompaa, mikä Takalasta on valitettavaa. Hän pitää kuitenkin merkittävänä voittona sitä, että suojellun rakennuksen purkamisluvan edellytysten listassa tai-sana saatiin muutettua ja-sanaksi.
Se tarkoittaa, että lupaan ei riitä yhden ehdon täyttyminen, vaan kaikkien neljän edellytyksen on täytyttävä. Ehtoina on, että rakennus on ollut kunnan tai kuntaomisteisen yhtiön omistuksessa vähintään kymmenen vuotta; se ei ole teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti korjattavissa; purkaminen johtaa purkumateriaalin uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen ja rakennus ei ole valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävä.
Safan edustajana uudistusta valmistelevassa työryhmässä on arkkitehti, pääsuunnittelija Marja-Liisa Honkanen. Pohdinnassa on muun muassa, voisiko joitain palveluja yksityistää tai siirtää kunnalliselta tasolta alueelliselle, Honkanen kertoo.
Arkkitehti Marja-Liisa Honkanen on Safan edustaja rakennusvalvontauudistuksen työryhmässä. Kuva: ARCO
Ympäristöministeriö on aloittanut rakennusvalvontauudistuksen valmistelun, jota varten koottu työryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa lokakuun alussa.
Työryhmän toimikausi jatkuu vuoden 2026 loppuun asti. Ympäristöministeriön hankesivujen mukaan sen tehtävänä on antaa ehdotus rakennusvalvonnan järjestämisestä pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti sekä tukea uudistusta koskevaa säädösvalmistelua.
Myös Safalla on ryhmässä edustaja, arkkitehti, pääsuunnittelija ja arkkitehtitoimisto Arcon osakas Marja-Liisa Honkanen.
”Uudistuksen tavoitteena on rakennusvalvontojen hallinnollisen taakan keventäminen sekä kustannustehokkaiden ratkaisujen löytäminen rakennusvalvontatoimintaan”, Honkanen sanoo.
Konkreettisia tavoitteita uudistuksessa ovat muun muassa lupaprosessien nopeuttaminen sekä tulkintojen yhtenäistäminen.
”Nythän tulkinnat vaihtelevat eri kuntien välillä.”
Yhtenä keskustelun aiheena työryhmässä ovat lakimuutosten rakennusvalvonnoille tuomat uudet tehtävät ja niiden järjestäminen. Tällaisia ovat muun muassa rakennusten hiilijalanjälkilaskelmiin liittyvä päästövaikutusten seuranta ja tiedonkeruu.
Tulkinnat vaihtelevat eri kuntien välillä.
Keskustelua on herättänyt myös lakimuutos, joka vapauttaa alle kolmenkymmenen neliön rakennukset lupakäsittelystä. Se voi helpottaa rakennusvalvontojen työtaakkaa mutta tuoda mukanaan myös haasteita, Honkanen pohtii.
”Nämä rakennukset eivät tallennu mihinkään, niitä ei ikäänkuin ole olemassa. Jälkivalvonta ei ole mahdollista, kun ei lupaakaan ole haettu. Niille ei ole osoitteita, mikä voi esimerkiksi pelastuslaitoksen näkökulmasta olla hankalaa”, Honkanen luettelee mahdollisia haasteita.
Pohdinnassa on myös uuden rakentamislain myötä voimaan tuleva rakennusluvan kolmen kuukauden käsittelyaika, joka voi olla monille kunnille vaikea toteuttaa.
”Olemme keskustelleet muun muassa siitä, voiko se johtaa ei-toivottuihin lieveilmiöihin, kuten lisäselvityspyyntöihin, jotta määräaikaa saataisiin siirrettyä eteenpäin.”
Myös rakennusvalvontojen resursseista on ollut puhetta, Honkanen sanoo.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että rakennusvalvontaan ”ohjataan resursseja [–] prosessien nopeuttamiseksi.” Orpon hallituksen lainvalmistelu on tullut tunnetuksi siitä, että se nojaa harvinaisen tarkasti hallitusohjelman yksityiskohtaisiin kirjauksiin.
Honkasen mukaan resurssien lisääminen rakennusvalvontoihin ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole noussut keskusteluissa esiin.
Sen sijaan tullaan tarkastelemaan mahdollisia uusia tapoja järjestää rakennusvalvontojen toimintaa. Pohdinnassa on muun muassa ollut, voisivatko jotkut, esimerkiksi tiedonkeruuseen liittyvät tehtävät, siirtyä kunnalliselta valtakunnalliselle tai alueelliselle tasolle.
”Tai voisiko joitain palveluja jopa yksityistää. Kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tullaan varmasti tarkastelemaan.”
Työryhmässä Safa pyrkii tuomaan esille erityisesti pääsuunnittelijan näkökulmaa, Honkanen sanoo.
”Toivomme, että uudistukseen varataan riittävästi aikaa, niin että se voidaan tehdä huolella, ja että työryhmässä esiin nousevia näkökantoja aidosti kuunnellaan. Uudistus on meille arkkitehdeille tärkeä asia.”
Honkasen tukena valmistelutyössä on Safan luottamushenkilöistä koottu taustaryhmä sekä varajäsenenä Safan erityisasiantuntija Kasmir Jolma.
Safan jäsenistölle avoinna ollut verkkoaivoriihi rakennusvalvonnan uudistuksesa on sulkeutunut. Jos et ennättänyt osallistua, vielä voit vaikuttaa: näkemyksiä ja ehdotuksia voi laittaa Marja-Liisa Honkaselle, marja-liisa.honkanen@arco.fi tai Safan erityisasiantuntija Kasmir Jolmalle, kasmir.jolma@safa.fi.