Pakarinen suunnitteli hautamuistomerkistä oliivinlehden muotoisen viittauksena rauhanlehvään. Kollegoiden mukaan Pakarinen on onnekas: hautamuistomerkki säilyy, kun taas rakennukset voidaan purkaa jo kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Arkkitehti Harri Pakarinen suunnitteli presidentti Martti Ahtisaaren hautamuistomerkin Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Kivenveistäjänä toimi Kari Laine Loimaan Kivi Oy:stä.
Harri Pakarinen: ”Hietaniemen hautausmaa on työmatkani varrella ja kävin siellä pian presidentti Martti Ahtisaaren hautajaisten jälkeen. Haudalla oli vielä väliaikainen järjestely ja tajusin, että hautamuistomerkin suunnittelusta tulee kilpailu. Sain idean sukkulamaisesta muodosta, joka sopi kaarevalle tontille. Kun kilpailu sitten julistettiin, minulla oli ehdotus melko valmiiksi mietittynä.
Perehdyin Ahtisaaren merkittävään rauhantyöhön ja pohdin, miten saisin sen liitettyä osaksi muistomerkkiä. Mieleeni tulivat Raamatun lause ’autuaita ovat rauhantekijät’ sekä ikoninen Picasson piirtämä rauhankyyhky, jolla on oliivinlehvä nokassaan. Suunnittelin hautamuistomerkistä oliivinlehden muotoisen viittauksena rauhanlehvään.
Kivimateriaalin valintaan liittyi valtavan onnekas yhteensattuma: Löysin työpaikkani Ark-House arkkitehtien varastoista pienen näytepalan Ylämaan vihreä -nimistä graniittia, joka sopi muistomerkkiin. Kilpailun tulosten julkistamisen jälkeen minuun otti yhteyttä toimittaja, joka kysyi, kuinka olin osannut valita niin hienon materiaalin. Sain tietää, että kiven louhintapaikka on Suomessa lähellä Lappeenrantaa, vain kivenheiton päässä Ahtisaaren synnyinkaupunki Viipurista. Hän lepää siis nyt tavallaan kotiseudun kallion alla.
Hautamuistomerkin pituus on 4,5 metriä ja paino noin 11 tonnia. Muistomerkkiä varten hautausmaalle rakennettiin erityisen järeät perustusrakenteet. Kahdeksan teräspaalua paalutettiin tukevasti kallioon asti. Kuva: Anne Paljakka
Työkiireiden vuoksi näytti aluksi siltä, että en lainkaan ehtisi osallistua kilpailuun, mutta muutosneuvotteluiden takia sain töistä viikon tauon, ja pystyin käyttämään ajan muistomerkin suunnitteluun. Tein kilpailuehdotuksen vain muutamassa päivässä, ja olin ensimmäinen ehdotuksensa valtioneuvoston kansliaan palauttanut henkilö.
Järkytyin ja melkein meni pupu pöksyyn, kun soitto kilpailuvoitosta tuli ja kuulin, että kiven pitäisi olla valmiina paikoillaan hautausmaalla alle puolen vuoden päästä, hautajaisten vuosipäivänä. Olin kuvitellut, että joku muu hoitaisi rakennuttamisen ja urakoinnin ja että aikataulu olisi joustavampi. Koska en ollut aiemmin toiminut pääurakoitsijana tai kuvanveistäjänä, olin todella hermostunut, kun allekirjoitin sopimuksen, jossa oli kovia sanktioita toteutuksen myöhästymisestä.
Pahin jännitys helpotti, kun sain aikataulutuksen ja kilpailutukset tehtyä. Löysin erinomaiset yhteistyökumppanit ja vaikka työ oli hektistä, kaikki sujui hyvin. Hautamuistomerkin suunnittelu ja toteutus etenivät rinnakkain: tein työpiirustuksia ja askartelin pienoismalleja samaan aikaan kun veistäjä alkoi jo veistää muotoa kiveen.
Kiven lisäksi pääsin suunnittelemaan sekä rakentamaan perustuksia ja esimerkiksi piirtämään paljastustilaisuuden kankaan kaavat. Perustuksiin liittyi ikävä yllätys: Huomasin pohjakuvasta sadevesiviemärilinjan, joka olisi estänyt paaluttamisen. Lopulta löytö aiheutti vain parin päivän viivästyksen, kun selvisi, että linja oli piirretty suunnitelmaan väärin.
Pakarisen suunnitelmassa sadevesi valuu rauhanlehvän muotoisen muistomerkin lehtijuonteita pitkin keskiuraan. ”Ostin kaupasta pienen oliivipuun ja tutkin sen lehtiä todella tarkasti. Jännittävä hetki oli, kun piirsin lehtijuonteet liidulla kiveen juuri ennen niiden veistämistä. Paljon olisi mennyt pieleen, jos urat olisivat epäonnistuneet”, Pakarinen kertoo. Kuva: Fanni Uusitalo
Työssä minulle tärkeintä oli, että omaiset hyväksyvät toteutuneen muistomerkin. Marko ja Eeva Ahtisaari näkivät kiven etukäteen ja he olivat hyvin tyytyväisiä. Se oli suuri helpotus. Muistomerkin julkistustilaisuus oli kerran elämässä -kokemus, kuten myös seurannut kahvitilaisuus, jossa sain esitellä hanketta arvovaltaiselle yleisölle.
Työssä minulle tärkeintä oli, että omaiset hyväksyvät toteutuneen muistomerkin.
On ollut etuoikeus saada olla mukana näin ainutlaatuisessa projektissa. Moni kollega on kommentoinut, että olen onnekas, koska tämä työ tulee säilymään, kun taas rakennukset, joita arkkitehdit yleensä suunnittelevat, saatetaan pahimmassa tapauksessa purkaa jo jopa kolmenkymmenen vuoden ikäisinä.
Kun Ahtisaari oli presidenttinä, suomalaisessa mediassa tehtiin enemmän satiiria ja pilkkaa poliitikoista kuin aiemmin. Oma muistikuvanikin Ahtisaaresta presidenttinä rakentui pitkälti vitsikkäiden ohjelmien kautta. Kun opin lisää hänen tekemästään rauhantyöstä, tuntui tosi tärkeältä, että hän saisi arvoisensa muistomerkin – ikään kuin hyvityksenä kaikesta liiallisuuksiin menneestä irvailusta presidenttikauden aikana.
Kilpailuvoitto poiki lisää muistomerkkityyppisiä töitä.”
Tällä hetkellä Harri Pakarinen työskentelee hautamuistomerkkiprojektin yhteydessä perustamassaan Autuas Monumental -toimistossa. Työn alla on muun muassa tahattomasti lapsettomille tarkoitetun muistelupaikan suunnittelu Hietaniemen hautausmaalle.