Luonnon monimuotoisuus jatkuu Safan teemana myös ensi vuonna. Aiheena se on vaativa ja herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia: olemme vaihtaneet asemamme valistajasta ja tekijästä ennakkoluulottomasti oppijaksi ja etsijäksi, kirjoittaa Asko Takala.
Safa on vuosittain valinnut toimintaa ohjaamaan ja terävöittämään ajankohtaisen tai sellaiseksi toivotun teeman. Parhaimmillaan teema kantaa vuottaan pidemmälle ja laajenee kauas Safan ulkopuolelle.
Asumisen teemavuonna 2020 kiihtynyt keskustelu asumisen laadusta jatkuu ja vaikuttaa edelleen, muun muassa Rakennustiedon juuri julkaisemassa asuntojen kestävän tilallisen laadun tavoitteiden asettelua ja arviointia tukevassa RT-kortissa. Vuoden 2021 teemana oli puolestaan korjaaminen. Rakennusten ja asenteiden korjaaminen jatkui saman teeman alla seuraavana vuonna, eikä keskustelu ole millään tavoin hiljenemässä, päinvastoin.
Vuoden 2023 teema on ollut luonnon monimuotoisuus. Teeman arvioinnin voi aloittaa loppupäätelmällä: tarvitsemme sille ehdottomasti toisen vuoden. Teeman valinta perustui ymmärrykseen siitä, että kestävän kehityksen edistäminen edellyttää merkittäviä muutoksia myös luontojärjestelmien kohteluun.
Teemana luonnon monimuotoisuus todettiin jo valittaessa erittäin vaativaksi: vaihdoimme asemamme valistajasta ja tekijästä ennakkoluulottomasti oppijaksi ja etsijäksi. Niinpä ei oikeastaan yllättänyt, että keväällä ja kesällä Safan muutoshankkeen tilannekartoituksen osana suoritetussa sidosryhmäkyselyssä teemaa ei oikein osattu liittää Safan toimintaan ja näkymiseen. Yhteyden osoittaminen olkoon eräs jatkotavoitteista.
Arkkitehtipäivillä Vantaalla näkyi hyvin, miten näkemys ihmisestä pyramidin huipulla on muuttumassa ymmärrykseksi ihmisestä osana verkostomaista kokonaisuutta. Tässä systeemiajattelussa luonnon ja ihmisen rakentamat ympäristöt limittyvät ja kerrostuvat monin tavoin. Luonnon elinvoimaisuus on ihmisyhteisön olemassaolon ekologinen edellytys.
Safan toimikuntien sekä ala- ja paikallisosastojen toiminnassa kuluva vuosi on ollut teeman asioihin perehtymistä, näkemysten ja mahdollisuuksien kartoittamista ja kirkastamista. Miten luonnon monimuotoisuutta tulisi lähestyä, mitkä ovat arkkitehtuurin kannalta tärkeimpiä asioita? Entä ketkä ovat luontevia yhteistyötahoja, kun pyrimme ymmärtämään oman toimintamme, maankäytön, rakennussuunnittelun ja arkkitehtuurin vaikutuksia muihin ihmisiin, luontoon ja yhteiskuntaan, niin teoriassa kuin arkisessa suunnittelutyössä?
Luonnon elinvoimaisuus on ihmisyhteisön olemassaolon ekologinen edellytys.
Tässä vaiheessa meillä on varmasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Miten arkkitehti voi perustella tilaajalle luonnon monimuotoisuuden turvaamista painottavia ratkaisuja? Millaista on luontoa säästävä rakentaminen, mitä materiaaleja ja rakenneratkaisuja tulisi suosia? Miten luonnon monimuotoisuutta voidaan tukea kaavoituksessa – entä jos kaavan ja rakentamislainsäädännön vaatimukset ovatkin ristiriidassa monimuotoisuuden säilyttämisen kanssa?
Entä miten varmistetaan luontoarvojen siirtyminen kaavoituksesta rakentamiseen?
Miten luonnon monimuotoisuus huomioidaan hyvässä asuin- ja kasvuympäristössä ja tiivistyvässä kaupunkiarkkitehtuurissa? Kuinka ylläpidetään luonnon monimuotoisuutta kulttuurimaisemissa ja eri aikakausien pihoilla? Miten kehitämme arkkitehtien luonnonlukutaitoa?
Tarvitsemme myös hyviä esimerkkejä, meiltä ja maailmalta. Ja tietysti erilaisia tilaisuuksia asioiden esittelyyn ja käsittelyyn. Maapallo asettaa rajat materiaaliselle kulutukselle, mutta ei henkiselle, sosiaaliselle eikä kulttuuriselle kasvulle.