Järjestöasioiden lisäksi tapaamisessa nousivat esiin ajankohtaiset arkkitehtuuriin liittyvät aiheet, kuten suhdanne. Ruotsissa vain puolet vastavalmistuneista työskentelee tällä hetkellä arkkitehteina, Färsaarilla matkailijoiden määrän kasvu vaikuttaa rakentamiseen ja luo paineita infralle.
Färsaarilla sijaitsevaan Gásadalurin kylään pääsee ainoastaan kapean solan kautta, jonka läpi kulkee lähes kaksi kilometriä pitkä, pimeä, yksikaistainen tunneli.
”Jos toinen auto tulee vastaan, on peruutettava levennykseen”, Safan pääsihteeri Arja Lukin kuvaa.
Tunnelin päässä avautuu häikäisevän kaunis luonnonmaisema ja sen keskellä meren ja vuorten ympäröimä, keskiajalta peräisin oleva kylä, jonka asukkaat elävät edelleen lähes yksinomaan kalastuksesta. Osan rakennuskannasta muodostavat perinteiseen tyyliin puusta rakennetut ja mustaksi tervatut turvekattoiset talot, jotka sulautuvat jylhään maisemaan.
Samaa vaatimatonta tyylikkyyttä ja ympäristöön sopivaa mittakaavaa näkyy uudemmassakin rakentamisessa pääkaupunki Tórshavnissa, Lukin kertoo.
Lukin kävi Färsaarilla syyskuussa pohjoismaisten arkkitehtiliittojen kokouksessa, johon osallistui Suomesta myös Safan puheenjohtajan Asko Takala. Ensi vuonna tapaaminen järjestetään Reykjavikissa ja vuonna 2026 Helsingissä.
Färsaarilla on oma arkkitehtiliitto, jossa on noin neljäkymmentä jäsentä. Arkkitehtitoimistoja saarilla on alle kymmenen.
Paikallisen arkkitehtuurin lisäksi Lukin kiinnitti huomiota paitsi kaikkialla laiduntaviin lampaisiin myös turisteihin, joiden määrä saarilla on kasvanut. Lukinista on selvää, ettei saarten haavoittuva luonnonympäristö, perinteinen elämäntapa tai rajallinen infra voi kestää kovin massiivista turismia.
Nykyinenkin matkailijamäärä vaikuttaa jo ympäristöön ja näkyy toisaalta myös rakentamisessa.
”Kiinnostava kysymys on, miten rakentamisessa päätäntävalta saataisiin säilymään saarelaisilla itsellään. Miten asukkaat voivat osallistua kaavoitukseen ja päätöksentekoon?” Lukin pohtii.
Kiinnostava kysymys on, miten rakentamisessa päätäntävalta saataisiin säilymään saarelaisilla itsellään.
Färsaarelaiseen Gásadalurin kylään pääsee vain yksikaistaista tunnelia pitkin. Edessä Múlafossurin putous. Kuva: Jukka Kautio
Pohjoismaisten arkkitehtiliittojen kokouksessa puhuttivat monet samat asiat kuin Suomessakin, Lukin kertoo.
”Tärkein liittoja yhdistävä tekijä on, että pyrimme toimimaan arkkitehtuurin alan vaikuttajina”, Lukin sanoo. Ruotsia lukuunottamatta työmarkkinaedunvalvonta ei ole suoraan osa liittojen toimenkuvaa, vaan ne keskittyvät aatteelliseen ja ammatilliseen vaikuttamiseen.
Kokouksessa ”yllättävän paljon” keskustelua herättivät eri liitoissa käynnissä olevat lehtiuudistukset, Lukin kertoo. Esimerkiksi Norjassa liiton kaksi lehteä yhdistettiin viime vuonna yhdeksi printttilehdeksi ja verkkouutissivustoksi.
Keskustelua käytiin myös arkkitehtien ammattikuvan muuttumisesta sekä rakennusalan suhdanteesta. Esimerkiksi Ruotsissa vastavalmistuneista arkkitehdeista ainoastaan puolet työskentelee tällä hetkellä arkkitehteina. Toisaalta Tanskan, Ruotsin ja Norjan välillä nuorten arkkitehtien liikkuvuus on suurta.
Ruotsissa ja Tanskassa alan eettisiä sääntöjä ollaan uudistamassa enemmän eettisten ohjeiden suuntaan. Taustalla ovat arkkitehtien ammatissaan kohtaamat uudenlaiset haasteet, kuten ilmastonmuutos ja tekoäly, tai suhtautuminen vaikkapa Saudi-Arabian kaltaisiin ihmisoikeuksia polkeviin maihin.
Färsaarilla haasteita tuo alan pienuus, minkä vuoksi hankalia kysymyksiä voi olla vaikea ratkoa. Tällä hetkellä ongelmana on tilaajien pyrkimys rikkoa tekijänoikeuksia vaatimalla niitä suunnittelijoilta itselleen.
”Me muut liitot lupasimme tukea heidän kannanottoaan tässä”, Lukin sanoo.
Pohjoismaiset liitot muodostavat yhteisen sektion arkkitehtien maailmanjärjestössä UIA:ssa. Se tarkoittaa, että kannat eri kysymyksiin päätetään yhdessä. Lukinin mukaan yhteistyö Pohjoismaiden kesken on sujuvaa, sillä liittojen tavoitteet ja toimintakulttuuri ovat hyvin samankaltaisia. UIA:ssa Pohjoismaat ajavat muun muassa päätöksenteon avoimuutta ja tehokkuutta.
Liittojen välisen yhteistyön ja hyvän keskustelukulttuurin ylläpitäminen on Lukinista erittäin tärkeää.
”Meidän jäsenistömme ja toimintakenttämme kansainvälistyvät. On päivänselvää, että liittojenkin täytyy tehdä yhteistyötä”, Lukin summaa.