Pääkirjoitus: Suomalaisen arkkitehtuurin arvo?
Artikkeli on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 8/2020.
Suomen kansallisvarallisuudesta 45 prosenttia on rakennuksissa, noin 500 miljardia euroa. Suomi on leimallisesti modernin arkkitehtuurin maa, vain 5 prosenttia rakennuskannastamme on yli sata vuotta vanhaa. Meillä on vähemmän vanhoja rakennuksia kuin missään muussa Euroopan maassa. Suojeltujen rakennusten osuus rakennuskannastamme on vain noin 2 prosenttia. Se on vähän.
Arkkitehtuurilla on ollut valtava merkitys maamme historiassa. Vuonna 1899 Pariisin maailmannäyttelyssä Suomi esiintyi ensimmäistä kertaa erillisenä, autonomisena alueena. Kansallisromantiikasta tai jugendista tuli ensimmäinen suomalainen arkkitehtuurityylisuunta. Se sopi kasvavaan suomalaisuusaatteeseen; vaikutteita otettiin luonnosta, keskiaikaisista kirkoista, talonpoikaistyylistä. Julkisivut olivat epäsymmetrisiä, orgaanisia, materiaalit paikallisia, ja sisätilojen ja ulkokuoren sekä kalusteiden tarkoituksena oli luoda yhtenäistaideteoksia. Kansallisromanttista tyyliä sanotaan myös ensimmäiseksi ”moderniksi” tyylisuunnaksi, koska se ei perustunut antiikin klassiseen muotokieleen pilareineen ja tiukasti määriteltyine suhteineen.
Meillä on vähemmän vanhoja rakennuksia kuin missään muussa Euroopan maassa.
Suomen itsenäistyttyä arkkitehti Aino ja Alvar Aallon Paimion parantolasta tuli vuonna 1933 kansainvälinen merkkiteos. Uusi, menneestä riippumaton, puhtaan raikas modernistinen arkkitehtuuri kertoi demokraattisesta yhteiskunnasta, tiedeuskosta ja läheisestä suhteesta luontoon. Inhimillinen modernismi sai palstatilaa Britanniassa, USA:ssa ja Ranskassa. Kokonaisvaltainen ote taistelussa aikansa epidemiaa, tuberkuloosia, vastaan herätti laajaa kiinnostusta.
Sotien jälkeen arkkitehtuurin merkitys kansallisena voimavarana kasvoi jälleen. Arkkitehtien talkoilla suunnittelemat jälleenrakennustyyppitalojen mallit, lukuisat koulut, kirjastot, sairaalat ja asuinkerrostalot olivat hyvin suunniteltuja, niukkuuden arkkitehtuurista ja maisemasta voimaa ammentavia. Tapiolan puutarhakaupunki sai alkunsa, Lastenlinna rakennettiin. Yhdessä muotoilijoiden kanssa syntyivät käsitteet Finnish design ja Finnish architecture. Suuren ulkomaisen kysynnän takia Suomeen perustettiin vuonna 1956 maailman toiseksi vanhin arkkitehtuurille omistettu museo, Rakennustaiteen museo. Sen keskeisintä sisältöä oli moderni arkkitehtuuri ja arjen rakennukset.
Mikä on suomalaisen arkkitehtuurin arvo nyt, ja miten kohtelemme modernia kulttuuriperintöämme?
Purkubuumi on jo täällä. 1960- ja 1970-luvuilla purettiin juuri peruskorjausikään tulleita jugend-rakennuksia, nyt puretaan peruskorjausikään tulleita modernin arkkitehtuurin rakennuksia. Perustelut ovat identtiset: tehokkuus, korjaamisen kalleus, epäkäytännöllisyys, rakennustaiteellisen arvon vähäisyys. Miten voimme tässä tilanteessa taata kulttuuriympäristömme säilymisen tulevaisuuteen?
Perustuslain 20 § ”Vastuu ympäristöstä” kuuluu näin: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”
Nostakaamme taas esiin arkkitehtuurin kulttuurinen arvo. Arkkitehtuurin ei pidä olla taloudellinen kertakäyttötuote.
Henna Helander
SAFAn puheenjohtaja