Arkkitehtikunnassa huolta on herättänyt, että lakimuutosten myötä jopa suojellut rakennukset voisi tietyissä tapauksissa purkaa, kirjoittaa Kristo Vesikansa pääkirjoituksessaan.
Kesäkuussa nimitetty Petteri Orpon hallitus on alkanut uudistaa vauhdikkaasti rakentamisen ja alueidenkäytön lainsäädäntöä. Uudistukset tulevat toteutuessaan määrittämään merkittävällä tavalla eri tehtävissä toimivien arkkitehtien työtä, joten ammattikuntamme on syytä olla hereillä ja pyrkiä vaikuttamaan niiden valmisteluun niin Safan ja muiden järjestöjen kautta kuin yksityisinä kansalaisina. Muutamia puheenvuoroja aiheesta onkin jo ehditty kuulla. Myös Arkkitehtiuutiset tulee seuraamaan valmistelutyön etenemistä valppaasti koko vuoden ajan.
Tähän numeroon olemme haastatelleet Vantaan entistä kaupunkisuunnittelujohtajaa Tarja Lainetta, joka toimii uutta alueidenkäyttölakia valmistelevan työryhmän pysyvänä asiantuntijana. Tämän lain valmistelu on vasta alkumetreillä, ja Laine toivoo, ettei esimerkiksi hallitusohjelman edellyttämää kumppanuuskaavoitusta katsottaisi vain kiinteistönomistajien kannalta, vaan että muutkin toimijat nähtäisiin mahdollisina kumppaneina.
Paljon pidemmällä ollaan rakentamislain osittaisuudistuksen eli niin sanotun ”korjaussarjan” kanssa. Sen tarkoituksena on muuttaa eduskunnan viime vuonna hyväksymää lakia selkeämmäksi ja vähemmän byrokratiaa aiheuttavaksi.
Rakentamislakiin jäikin puutteita, jotka kaipaavat korjaamista ja täsmentämistä, ja moni arkkitehtikin varmasti ilahtuisi sujuvammista lupaprosesseista. Kuten useammasta tämän numeron kirjoituksesta käy ilmi, sisältää esitys myös ongelmallisempia muutoksia, jotka uhkaavat vesittää sen alkuperäisiä tavoitteita, esimerkiksi rakentamisen vähähiilisyyttä.
Kun lukee ministeriön perusteluita esitykselle, monessa kohtaa tulee mieleen, etteivät valmistelevat virkamiehet edes yritä peitellä sitä, että ehdotetut muutokset ovat selkeitä heikennyksiä jo kertaalleen hyväksyttyyn lakiin. Esimerkiksi uusien pientalojen ja laajamittaisten korjaushankkeiden vapauttaminen ilmastoselvityksen ja materiaaliselosteen laatimisesta tuottaa vain marginaalisia säästöjä, mutta saattaa hidastaa vähähiilisten innovaatioiden käyttöönottoa, vaikka niiden edistämisen pitäisi kuulua hallituksen pääprioriteetteihin.
Korjaussarja esittää ely-keskusten ja museoviranomaisten valitusoikeuden rajoittamista ja sen poistamista kokonaan rekisteröidyiltä yhteisöiltä.
ARKKITEHTIKUNNASSA ”korjaussarjassa” huolta ovat herättäneet erityisesti purkamisen edellytysten höllentäminen sekä valitusoikeuden rajoittaminen. Safa arvosteli jo alkuperäisen rakentamislain valmisteluvaiheessa, että purkaminen tehtiin mahdolliseksi lyhytnäköisten ja suhdanteista riippuvaisten tekijöiden nojalla. Nyt esitetyt muutokset ovat tästä näkökulmasta selkeä heikennys, kun jopa suojeltujen rakennusten purkaminen sallittaisiin tietyissä tapauksissa.
Kaavoitus-, lupa- ja valitusprosessien sujuvoittamiseksi korjaussarja esittää ely-keskusten ja museoviranomaisten valitusoikeuden rajoittamista ja sen poistamista kokonaan rekisteröidyiltä yhteisöiltä, joiden toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen.
Jälkimmäisiin lukeutuu myös Suomen arkkitehtiliitto, jonka on tietysti syytä vahtia omia oikeuksiaan, mutta asialla on myös laajempaa merkitystä. Demokratiaan kuuluu olennaisesti kansalaisten oikeus valittaa viranomaisten päätöksistä, ja on jo nostettu esiin perusteltu huoli siitä, ovatko ehdotetut muutokset ristiriidassa perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten kanssa. Niistä meillä ei pitäisi olla varaa tinkiä.