Pääkirjoitus: Ketterä vai ontuva kaavajärjestelmä?

SAFAn päättyvän vuoden painopisteenä on ollut maankäyttö- ja rakennuslain uudistus. Uudistusta on käsitelty liiton MRL-työryhmässä, lukuisissa tapahtumissa, Arkkitehtiuutisissa sekä blogikirjoituksissa. Työ uudistuksen seuraamiseksi ja siihen vaikuttamiseksi jatkuu myös ensi vuonna.

Uudistuksesta julkisuudessa käydyssä keskustelussa on noussut joitakin teemoja ylitse muiden. Kaavoituksen tahmeus, yksityisten aloitteet rakennushankkeiden toteuttamiseksi, rakennuslupamenettelyn hitaus riskeineen. Keskustelun avainsanoja ovat olleet ketteryys, rakennusvirheet ja vastuukysymykset.

Nykyinen laki on monilta osiltaan osoittautunut erittäin joustavaksi ja käyttökelpoiseksi. Se antaa kunnille alueiden käytön suunnittelussa ja rakentamisen ohjaamisessa mahdollisuuden muodostaa luovasti juuri niin kevyet tai raskaat toimintatavat kuin kunta itse haluaa. Tätä mahdollisuutta hyödyntämällä kunnat ovat räätälöineet omat prosessinsa palvelemaan sekä kunnan strategisten tavoitteiden että yksityisten hankkeiden käsittelyä. Kokonaisuus pysyy hallinnassa, ja kaupunkikuvasta huolehtiminen on mahdollista.

Kuntien kokonaisnäkemys maankäytöstä on yleiskaavassa. Asemakaavat tähtäävät toteutukseen, ja siksi niihin kirjataan kaupunkikuvaan ja toiminnalliseen ympäristöön liittyviä määräyksiä. Yksittäisten hankkeiden toteuttamista voidaan tarvittaessa sujuvoittaa poikkeamisilla. Ne ovat oikein käytettyinä hyvä väline, sillä hakemuksia tarkastellaan aina suhteessa maankäytölliseen kokonaisuuteen.

Ketteräksi suunniteltu kaavajärjestelmä osoittautuu vielä ontuvaksi järjestelmäksi.

Kaavoituksen tahmeutta ehdotetaan MRL-uudistuksessa lääkittäväksi yhden kuntakaavan järjestelmällä. Suhtaudun ehdotukseen kriittisesti. En näe mieltä nykyisen hierarkkisen kaavajärjestelmän korvaamisessa järjestelmällä, joka sisällyttää kaiken maankäytön ja rakentamisen ohjaamisessa tarvittavan vain yhteen kaavaan.

Kunnissa täytyy olla sekä strategista, yleispiirteistä että toteuttamiseen tähtäävää suunnittelua. Nykyisen hyvin toimivan järjestelmän hajottaminen ja uuden aloittaminen ei ole järkevää, sillä jalkauttaminen on hankalaa, vie aikaa ja rahaa. Uudistuksissa siirtymäajat ovat pitkiä ja toimintamallit sekavia.

Uudelleenkaavoitus on runsaasti resursseja vaativa vuosikymmenten prosessi. Kuka ottaa vastuun esimerkiksi asuntokaavoituksen aikataulujen toteutumisesta? Ketteräksi suunniteltu kaavajärjestelmä osoittautuu vielä ontuvaksi järjestelmäksi.

Lakiuudistuksen painopisteen ja keskustelun tulisi siirtyä ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen, ilmastonmuutokseen.

Yhdeksi kärjeksi on nostettu yksityisen maankäyttöaloitteen saaminen poliittiseen käsittelyyn nopeassa aikataulussa. Nykyisin näitä hoidetaan menestyksekkäästi kumppanuuskaavoituksella, siis hankkeen taustavoimien ja kunnan yhteistyönä räätälikaavoilla. Raklin esittämä perustelu on yksityisen tahon tuoma lisäresurssi kaavoitukseen. Tämä resurssi ei kuitenkaan voi hoitaa koko prosessia vaikutus-arviointeineen ja vuorovaikutuksineen.

Lakiuudistuksen painopisteen ja keskustelun tulisi siirtyä ajankohtaiseen ja tärkeään aiheeseen, ilmastonmuutokseen. Vähähiilisyydessä, kiertotaloudessa, elinkaarilähtöisyydessä ja korjausrakentamisessa tarvitaan juuri nyt laajaa uudistavaa näkemystä, joka olisi syytä saada kirjatuksi lakiin.

Annukka Lindroos
MRL-työryhmän jäsen