Pääkirjoitus: Harppaus kohti tulevaisuutta
Teksti on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 9/2019.
Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on tarkoitus saattaa päätökseen eduskunnan nelivuotiskaudella. Uudistuksen sisältö vaikuttaa olennaisesti myös oman ammattikuntamme rooliin, muovaammehan me tulevien vuosikymmenten rakennettua ympäristöä.
Vielä viitisen vuotta sitten lain toimivuusarvioinnissa todettiin, ettei kokonaisuudistukseen ole tarvetta. Maailma ja toimintaympäristö ovat kuitenkin muuttuneet niin nopeasti, että jo nyt uudistusta pidetään välttämättömänä. On selvää, että maailma muuttuu jatkossakin huomattavalla, ellei peräti kiihtyvällä nopeudella. Lakia uudistetaankin ennen kaikkea tulevaisuuden, ei ainoastaan nykyhetken tarpeisiin.
Syksy on alkanut vilkkaalla keskustelulla kaavajärjestelmän uudistamisesta. Nyt kysytään, onko kunnissa tulevaisuudessa vain yksi kaavataso nykyisten asemakaava- ja yleiskaavatasojen sijaan. Entä tuleeko isoimmille kaupunkiseuduille uudenlainen kaupunkiseutusuunnitelman malli?
On myönnettävä, että laki ei ole jäykkiin tai pitkäkestoisiin prosesseihin ainoa eikä edes pääasiallinen syyllinen.
Lain uudistustyössä on tutkittu useita kaavajärjestelmän vaihtoehtoja. Kaikki lienevät yhtä mieltä ainakin siitä, että nykyistä useampia kaavatasoja ei kaivata.
Huomattava osa ammattikuntamme kannanotoista on tukenut pitäytymistä nykyjärjestelmässä. Toistuvasti monet muistuttavat, että nykylain hierarkkinen kaavajärjestelmä tarjoaa pienin täydennyksin täydet mahdollisuudet jokseenkin kaikkien lakiuudistuksen tavoitteiden saavuttamiseen.
On myönnettävä, että laki ei ole jäykkiin tai pitkäkestoisiin prosesseihin ainoa eikä edes pääasiallinen syyllinen. Nykylaki itse asiassa mahdollistaa huomattavasti käytössä olevia ketterämpiä toimintatapoja.
Miksi sitten lakia pitää muuttaa? Nykylain mukaisille kaavoitusprosesseille on annettu 20 vuotta aikaa osoittaa kykynsä uudistua ja sujuvoitua. Vallalla olevan näkemyksen mukaan siinä ei ole onnistuttu kuin osittain. Hyviä esimerkkejä toki löytyy, kuten usein kiitetyt Oulun rakennusvalvonta tai Jyväskylän kaavoitus.
Asia, jota mallissa ei vielä ole tunnistettu, on strateginen kaupunkisuunnittelu.
Järjestelmän uudistus jo itsessään ravistelisi ajattelemaan toimintatapoja uudella tavalla. Siinä tarjoutuu merkittävä mahdollisuus uudistumisharppaukseen kohti tulevaisuutta.
Asia, jota mallissa ei vielä ole tunnistettu, on strateginen kaupunkisuunnittelu. Kuntalakiin on jo kirjattu velvoite kunnan strategiasta, joten myös maankäytön strategista kehittämistä tulee vahvistaa lainsäädännössä. Myös kumppanuuksien muodostamiseen ja niiden roolin selkeyttämiseen tulee ottaa kantaa. Kumppanuudet tarjoavat mahdollisuuden kaupunkiympäristön kehittämiseen.
Kumppanuusajattelua toivon vahvistettavan joka tapauksessa paljon mieluummin kuin valmistelussa hyvin epämääräisesti kuvatun yksityisen aloiteoikeuden kirjaamista lakiin. Lakikirjaus toisi vastoin ajateltuja tarkoitusperiä kaavoitukseen taas yhden byrokraattisen lisävaiheen.
Arkkitehtien näkemyksiä kuunnellaan herkällä korvalla. Meillä on ammattikuntana ja järjestönä kokoamme huomattavampi painoarvo. Käyttäkäämme tätä vaikutusvaltaa aktiivisesti, vastuullisesti ja yhteisen ympäristön etu edellä.
Timo Hintsanen
Turun kaupunkisuunnittelujohtaja
SAFAn MRL-työryhmän puheenjohtaja