Pääkirjoitus: Asuntorakentaminen murroksessa – miten lakiuudistus vastaa?
Teksti on julkaistu Arkkitehtiuutisten numerossa 2/2020.
Rakennusliikkeiden johtajat valittivat Helsingin Sanomissa, että sääntely eli kaavoitus ja autopaikat nostavat asuntojen hintoja tarpeettomasti (HS 26.1.2020, ”Mikä uusissa asunnoissa maksaa?”). Samassa artikkelissa haastatellun kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaan mielestä on hyvä, että ympäristöön vaikuttavia tekijöitä säädellään, koska rakennusliikkeillä ei ole intressiä huolehtia alueiden viihtyisyydestä. Sääntelyn purkaminen menisi todellisuudessa rakennusliikkeiden omiin voittoihin, koska rakentamisen kustannukset eivät selitä asuntojen korkeita hintoja.
Asuntorakentamisen toimintaympäristö, kuten koko rakennus- ja kiinteistötoimiala, on parin vuosikymmenen aikana muuttunut merkittävästi. Nopealiikkeiset ja polarisoituneet kiinteistömarkkinat pitävät yllä jatkuvaa uudisrakentamista, rakennusten korjaamista ja käyttötarkoitusten muutosta. Valtaosa uusista asunnoista tuotetaan nyt sijoittajaehtoisesti. Kansainvälisten sijoittajien lisäksi asuntomarkkinoiden päätoimijoita ovat aiemmin institutionaalisesti ja yleishyödyllisestikin toimineet ammattimaiset asunto-omistajat, asuntorahastot ja eläkeyhtiöt. Rakennuttaja-urakoitsijamallin tilalla on entistä useammin perustaja-urakoitsija. Vain harvat asuntokohteet käynnistyvät tavallisten perheiden ja asunnonhankkijoiden aloitteesta.
On selvää, että kehityssuunnalla on vaikutusta. Esimerkiksi kansainvälisellä sijoittajalla on erilainen näkökulma kaupunkikuvan, asuinympäristön, asunnon ja asumisen pitkäikäisiin laatutekijöihin kuin suomalaisella asunnontarvitsijalla.
Vanhoilla asunnoilla on tässä tilanteessa asuntomarkkinoita tasapainottava vaikutus, koska pääosa asuntokaupoista ja asunnonvaihdoista tehdään olemassa olevassa asuntokannassa. Vanhat asunnot ovat myös hyvä vertailukohde, kun uutta tuotantoa tarkastellaan osto-, vuokraus- tai sijoitusmielessä. On yksinkertaistettua väittää, että vain sijainnilla olisi merkitystä. Asukkaan osto- tai vaihtoaikeeseen vaikuttavat oleellisesti myös asunnon pohjaratkaisun toimivuus, muunneltavuus, näkymät, asumiskustannukset sekä kaikki kaavoituksella saatava muu lisäarvo, kuten kaupunkikuva, asuinympäristön toiminnallisuus, viihtyisyys ja tunnelma.
Vanhoilla asunnoilla on tässä tilanteessa asuntomarkkinoita tasapainottava vaikutus.
Maankäyttö- ja rakennuslakiuudistuksesta puuttuu syvällinen analyysi maankäytön ja rakentamisen toimintaympäristön muutoksesta ja sen seurauksista. Ovatko kaikki kehityspiirteet toivottavia? Miten ne heijastuisivat lakiin, ja miten niiden mahdollisia haittoja estetään tai korjataan lainsäädännöllä?
Lakiuudistuksen tavoitteeksi tulisi saada yleisesti hyväksytty näkemys siitä, minkälaista maankäyttöä ja rakennettua ympäristöä Suomessa seuraavien vuosikymmenien aikana tavoitellaan. Maankäytön suunnittelun ja lainsäädännön vaatimukset on tarkoitettu seikoiksi, jotka takaavat usean sukupolven ajan asukkaille hyvän elinympäristön ja pitkäikäiset asuttavuusominaisuudet – ja samalla luovat säälliset puitteet hyvälle asuntosuunnittelulle ja asuntorakentamiselle.
Aila Korpivaara
MRL-työryhmän jäsen