Seinäjoen Kalevan Navetan korjaustyö palkittiin Eko-Safan TunnustusPAANUlla ja Museoviraston korjaustaito.fi-sivusto SAFA-palkinnolla. Nykyisessä ilmasto- ja luontokriisissä on opittava korjaamaan ja säilyttämään olemassa olevaa rakennuskantaa entistä paremmin, palkintopuheissa todettiin.
Seinäjoella sijaitsevan, 130-vuotiaan Kalevan Navetan pelastus- ja korjaustyölle myönnettiin kestävän kehityksen TunnustusPAANU Arkkitehtipäivillä Kuopiossa toukokuussa. Korjaamista palkittiin Arkkitehtipäivillä muutenkin: Museovirasto sai SAFA-palkinnon korjaustiedon levittämisestä.
Nimestään huolimatta Kalevan Navetassa on ollut karjaa vain kerran, kun siellä vuonna 1905 järjestettiin maatalousnäyttely. Sen jälkeen rakennus ehti palvella muun muassa verkatehtaana ja puolustusvoimien varastona. Nyt siellä toimii monipuolinen kulttuurikeskus, jossa voi nauttia muun muassa taidenäyttelyistä, lastenkulttuurista ja hyvästä ruuasta.
Kalevan Navetan kohtalossa on ollut mukana myös onnea. Rakennus oli ollut tyhjillään 25 vuotta ennen kuin vanhojen rakennusten omistajana ja sijoittajana tutuksi tullut yrittäjä Petri Pihlajaniemi osti sen.
”Vanhoissa rakennuksissa on enemmän luonnetta ja viehätystä kuin uusissa. Mitä tahansa rakennusta en silti mene ostamaan – rungon pitää olla kunnossa, sijainnin kohdallaan ja rakennuksessa erityistä tunnelmaa”, Pihlajaniemi kertoi Arkkitehtipäivillä.
”Rakennuksen tulevaisuuden kannalta oli tärkeintä, että Pihlajaniemi loi sille konseptin, miten se kulttuuritoiminnan avulla voisi rahoittaa itse itsensä”, palkinnon saajan valinneen Eko-Safan puheenjohtaja Juha Päätalo totesi Arkkitehtipäivillä pitämässään puheessa.
Rakennushistoriaa kunnioittavan tilaajan lisäksi yhtälöön tarvittiin säilyttävän korjaamisen päälle ymmärtävä arkkitehti – tai kaksi. Suunnittelijaksi valikoitui Teemu Hirvilammi vuonna 2018, ja Anne Kaivo-Oja hyppäsi mukaan suunnitteluun muutamaa kuukautta myöhemmin.
Molemmat arkkitehdit myös asuvat Seinäjoella.
Arkkitehti Anne Kaivo-Oja, korjaushankkeen rahoittaja Petri Pihlajaniemi ja arkkitehti Teemu Hirvilammi. Kuva: Petra Tiihonen
”Rakennuksella on merkittävä asema kaupunkikuvassa, mikä motivoi erityisesti – samoin kuin se, että tulisimme olemaan uuden kulttuurikeskuksen aktiivisia käyttäjiä. Pääsimme perehtymään korjauksen myötä avautuviin vanhoihin materiaalikerroksiin. Kutsuimmekin prosessia ’soveltavaksi konservoinniksi’, missä alkuperäisyys näkyy käsin kosketeltavina tunnelmina”, Teemu Hirvilammi kertoo myöhemmin haastattelussa.
Tilaajan ja arkkitehtien välillä vallitsi molemminpuolinen luottamus. Rakennuksen korjaamisessa oli lupa käyttää mahdollisimman paljon perinteisiä rakennusmenetelmiä.
”Esimerkiksi näyttelytilan panelointeihin tehtiin saippuakäsittely, mikä ei varmasti normihankkeessa olisi mennyt läpi”, Anne Kaivo-oja toteaa.
Suunnittelussa linjattiin, että rakennuksen ulkomuoto ja ikoninen pääty pyritään säilyttämään ennallaan, ja sisätiloissa säilytetään rakennuksen hengen ja luonteen kannalta olennaisimmat piirteet.
”Halusimme säilyttää myös rakennuksen sisäpuolen rosoisen tunnelman, ja vältimme sisätilojen korjaamista liian kliiniseksi. Materiaali- ja värimaailma oli eri käyttötarkoitusten myötä muodostunut melkoiseksi sekamelskaksi, mutta käyttäjien kanssa käydyllä yhteistyöllä päästiin hyvään, historiaa kunnioittavaan lopputulokseen”, Kaivo-oja sanoo.
SAFA-palkinto myönnettiin Museovirastolle korjaustiedon välittämisestä. Kuvassa Helena Hirviniemi ja Pekka Lehtinen. Kuva: Petra Tiihonen
Arkkitehtipäivillä jaetulla SAFA-palkinnolla haluttiin kiittää korjaustiedon pitkäjänteistä kehittäjää, Museovirastoa. Helmikuussa julkaistu, rakennusalan ammattilaisia ja suurta yleisöä palveleva korjaustaito.fi on Museoviraston ylläpitämä rakennusperinnön, säilyttävän korjaamisen ja restauroinnin sivusto.
”Nykyisessä ilmasto- ja luontokriisissä meidän on opittava korjaamaan ja säilyttämään olemassa olevaa rakennuskantaa ja suojelemaan rakennushistoriallisesti arvokkaita kohteita entistä paremmin”, palkintolautakunnan puheenjohtaja Inari Virkkala korosti palkintopuheessaan Arkkitehtipäivien iltajuhlassa.
Korjaustaito.fi sisältää suosituksia säilyttävän korjaamisen hankkeen päätöksentekoon, suunnitteluun ja rakennuttamiseen, korjaustaidon käsitteistöä sekä käytännön esimerkkejä säilyttävän korjaamisen työstä.
Sivuston laatimisen kimmokkeena oli syventää ja laajentaa vanhojen tuttujen korjauskorttien sisältämää tietoa. Palkinnon vastaanottaneen Museoviraston yliarkkitehti Pekka Lehtisen mukaan kestävän ja vanhaa kunnioittavaa korjaamista koskevan tiedon kysyntä lisääntyy koko ajan.
”Tietoa on nyt saatu kaikkien saataville verkkoon, mutta työ on vasta alussa. Tarkoitus on koota jatkossa myös uudempaan rakennusperintöön soveltuvia ohjeita”, Lehtinen kertoi Arkkitehtipäivillä.
Otto-Iivari Meurman -palkinto myönnettiin Leena Rossille. Kuva: Petra Tiihonen
Arkkitehtipäivillä palkittiin perinteiseen tapaan sekä ansiokkaan diplomityön tehnyt nuori arkkitehti että kaupunkisuunnittelussa ansioitunut konkari.
Legendaarisen yhdyskuntasuunnittelijan Otto-Iivari Meurmanin mukaan nimetyn palkinnon sai Jyväskylän kaupungin eri tehtävissä 20 vuotta työskennellyt kaupunkisuunnittelu- ja maankäyttöjohtaja Leena Rossi.
Palkinto myönnetään arkkitehdille tai arkkitehtiryhmälle, joka on merkittävästi vaikuttanut hyvän elinympäristön aikaansaamiseksi. Palkinnon ansaitakseen täytyy työuraa olla siis jo jonkin verran takana.
Palkintopuheen pitänyt palkintolautakunnan puheenjohtaja Asko Takala kiitteli erityisesti Rossin poikkeuksellista kykyä yhteistyöhön sekä kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, pienten asioiden merkitystä unohtamatta. Leena Rossi toimi 2015–2017 myös Safan puheenjohtajana.
Nuoren arkkitehdin Wuorio-palkinnon sai Eero Okkonen. Kuva: Petra Tiihonen
Nuoren arkkitehdin Wuorio-palkinnon parhaasta diplomityöstä sai Eero Okkonen. Työn aiheena oli Gustaf Estlanderin arkkitehtuuri viime vuosisadan alun Helsingissä.
Tampereen yliopistosta valmistunut Okkonen kertoi valinneensa aiheensa ”katutuntumalla”.
”Estlanderin arkkitehtuuri on hyvin esittävää. Rakennuksissa on peittelemättömiä viitteitä niin keskiaikaan kuin aikansa kansainväliseen avantgardeen. Jotkut tornisommitelmat ovat melkoisen älyttömiä. Parhaimmillaan Estlanderin arkkitehtuurissa rehevä mahtipontisuus yhdistyy inhimillisen kummallisuuden kukkasiin tavalla, josta pönötys ja ryppyotsaisuus ovat kaukana”, Okkonen kertoo sähköpostihaastattelussa.
Palkinnon saajan valinnut Safan hallituksen jäsen Sami Vikström kiitti palkintopuheessaan Okkosen analyysiä Estlanderin yli sata vuotta käytössä säilyneiden rakennusten kestävyyden syistä. Estlanderin asunnot ovat yleensä läpi rungon ulottuvia, ja niiden huoneiden leveys mahdollistaa monenlaisia kalustuksia. Tuotannossa voi olla siis opittavaa myös nykypäivän asuntosuunnittelijalle.