Alvar, Aino ja Elissa Aallon sakraaliarkkitehtuurin teemat ovat Aalto2-museossa uudella tapaa tarkasteltavissa 3D-mallinnuskuvien kautta.
Aalto2-museon perältä kantautuva Vivaldin sakraalimusiikin vaimea sävel antaa viitteitä tuoreimman näyttelyn aiheesta. Pyhät tilat: Yhteisöllisyys ja jatkuvuus Aaltojen kirkkoarkkitehtuurissa -näyttelyssä on esillä kavalkadi Alvar, Aino ja Elissa Aallon suunnittelemia sakraalitiloja. Pääosassa ovat kanadalaisen McEwen School of Architecturen opiskelijoiden tekemät aksonometriset piirrokset suunnitelmista. Näyttelyn on kuratoinut ja käsikirjoittanut tohtori Tammy Gaber, joka tutkinut laajasti Aaltojen kirkkoarkkitehtuuria.
Piirrokset esittelevät Aaltojen suunnittelemia kirkkojen korjauksia sekä toteutumattomia ja toteutuneita sakraalitiloja. Kaikki suunnitelmat näin yhteen koottuna ja yhtä arvokkaiksi nostettuina tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua arkkitehtonisten teemojen kehitykseen ja muutoksiin Aaltojen yli viisikymmenvuotisen uran aikana.
Erityisen kiinnostavia ovat uran keskivaiheen toteuttamatta jääneet kohteet, jotka näyttävät miten italialaisten pikkukylien inspiroimasta arkkitehtuurista on siirrytty etruskikulttuurin muinaisten hautakammioiden sekä teatraalisten kiilamaisten salien kautta Aaltojen myöhäisvaiheen tunnistettavaan kirkkoarkkitehtuuriin.
Vaikka 3D-piirustukset peittävät puolet näyttelytilan seinistä, jää niiden tarjoama tieto vajaaksi. Suurimmasta osasta kohteista ei ole piirrosten lisäksi tarjolla juuri muuta informaatiota kuin nimi ja suunnitteluvuosi. Niiden tekninen toteutustapa ei myöskään tee täysin oikeutta Aaltojen humaanille tyylille. Orgaanisten muotojen, valon ja materiaalien lämpö välittyy sentään näyttelyn muutamista videoteoksista ja alkuperäisistä luonnoksista.
Näyttelyn nimi ei myöskään aivan avaudu. Yhteisöllisyys ei ole juurikaan näyttelyssä aistittavissa. Kirkkosalit on valokuvattu tyhjinä, ja piirroksissakin on käytetty vain geneerisiä mittakaavaihmisiä. Pohjamuotojen perusteella voi toki päätellä, miten yhteisöjen moninaiset tarpeet on otettu huomioon. Yleisesti on arkkitehtuurin annettu puhua puolestaan avaamatta suunnitteluun vaikuttanutta paikallista tai teologista kontekstia.
McEwen School of Architecturen opiskelijoiden Livingston Boydin ja Abigail Hudyman tekemä aksonometrinen piirros Alvar Aallon suunnittelemasta Kolmen ristin kirkosta Imatralla.
Näyttelyn loppupuolella nostetaan esille kysymys sakraalitilojen tulevaisuudesta. Edes kansainvälisesti kuuluisan arkkitehdin kirkot eivät ole välttyneet jumalanpalvelusten vähenevien kävijämäärien ja kirkon heikkenevän talouden vaikutuksilta. Imatran Kolmen ristin kirkko odottaa suljettuna rahoitusta peruskorjauksen loppuunsaattamiseksi, eikä tilanne vaikuta paljoa paremmalta ulkomaillakaan, Saksan Wolfsburgissa ja Italian Riolassa.
Toisaalta Seinäjoen sekä Lahden kirkot näyttävät esimerkkiä, miten laajentamalla ja monipuolistamalla pyhien tilojen käyttöä voidaan säilyttää ne merkityksellisenä osana yhteisöjen elämää.
Kokemusta Aaltojen kirkkoarkkitehtuurista voi Jyväskylässä vieraillessa täydentää pysähtymällä matkan varrella Muuramen kirkolla. Soma italialaisvaikutteinen kirkko on ainoa Aaltojen 1920-luvun kirkkosuunnitelmista toteutunut. Näyttelyssäkin on esitelty etenkin sen värikästä kirkkosalia, johon vuonna 2016 valmistuneessa peruskorjauksessa vihdoin teetettiin Ainon aikanaan kirkkoon suunnittelema valaisin.
Kohde on hieno esimerkki Aaltojen kyvystä huomioida ympäristö suunnitelmissaan. Muuramenharjulta kumpuilevaa maisemaa katsellessa voi lähes kuvitella itsensä Toscanan kukkuloille.
Pyhät tilat: Yhteisöllisyys ja jatkuvuus Aaltojen kirkkoarkkitehtuurissa Aalto2-museossa Jyväskylässä 5.1.2025 asti.