Suomessa brutalismia on perinteisesti ajateltu vaikuttavien, jopa pyhien tilakokemusten arkkitehtuurina. Sibelius-museon näyttely liittää ilahduttavasti myös asuntoarkkitehtuurin osaksi suomalaisen brutalismin kaanonia.
Woldemar Baeckmanin suunnittelema Sibelius-museo on osa suomalaisen modernismin kaanonia, mutta sen sopivuudesta Turun historialliseen kaupunkikuvaan on kiistelty siitä lähtien kun rakennus valmistui vuonna 1968. Tämä jännite kuvaa suomaisen brutalismin vastaanottoa laajemminkin, joten museo tuntuu luontevalta paikalta tietokirjailija Mikko Laaksosen kuratoimalle näyttelylle Rakas vihattu betoni – Brutalismi Suomessa.
Näyttelyyn on valittu suomalaista brutalismia edustavia kohteita kirkoista kouluihin, kasarmeista kirjastoihin. Varsinaisia yllätyksiä valintoihin ei sisälly. Mukana on Aarno Ruusuvuoren ikonisten kirkkojen ja Roihuvuoren koulun ohella muun muassa Viljo Revellin Vatialan kappeli, Pekka Pitkäsen Pyhän Ristin kappeli, Erkki Elomaan Järvenpään kirkko, Reima ja Raili Pietilän Dipoli, Osmo Lapon Vekaranjärven varuskuntakeskus, Marjatta ja Martti Jaatisen Oulun kaupunginteatteri ja -kirjasto sekä Timo ja Tuomo Suomalaisen Mesikämmen ja muita korpihotelleja.
Suomessa brutalismi on tarkoittanut ennen kaikkea paljasta betonipintaa (béton brut) suosivaa suunnittelua Le Corbusierin oppien mukaisesti. Sen sijaan esimerkiksi Reyner Banhamin tulkinnoilla brutalismista yhteiskuntapoliittisena projektina ei meillä ole ollut vastaavaa vaikutusta kuin esimerkiksi Isossa-Britanniassa. Brutalismi onkin tarkoittanut Suomessa tavanomaisesta poikkeavaa, erityisen vaikuttavien ja jopa pyhien tilakokemusten arkkitehtuuria.
Ilahduttavasti näyttely kuitenkin liittää asuntoarkkitehtuurin osaksi suomalaisen brutalismin kaanonia. Vaikka suuntausta ei ole Suomessa mielletty yhtä läheisesti osaksi julkista asuntotuotantoa kuin monessa muussa maassa, löytyy meiltä muitakin asuntokohteita kuin vakiokuvastona toimiva Peter Bieberin, Arvi Ilosen ja Sulo Savolaisen Merihaka. Näyttely nostaa esiin esimerkiksi Tuula ja Jonathan Flemmingin sekä Eskon Kahrin suunnitteleman As Oy Antellinpuiston Vaasassa sekä Kuopion kaupungin rakennuttaman Lohkaretie 3:n, jonka arkkitehtuurista vastasi Esa Malmivaara.
Näyttely saa pohtimaan, onko polarisoiva kaunotar vai hirviö -vastakkainasettelu aina osuvin tapa lähestyä brutalismia.
Brutalismi Suomessa -näyttely on esillä Woldermar Baeckmanin suunnittelemassa Sibelius-museossa. Kuva: Arkkitehtuurimuseo
Toinen kiinnostava näyttelyn avaama teema on kansallisen ja kansainvälisen suhde. Laaksosen mukaan Pyhän Ristin kappeli oli merkittävä opintomatkan kohde muun muassa nuorelle Tadao Andolle. Tätä kautta aukeaa kiinnostava kysymys siitä, miten brutalismi mukautui suomalaisen arkkitehtuurin paikkasidonnaisuuteen. Brutalismin suhdetta luontoon voi tarkastella kansainvälisesti kiinnostavalla tavalla myös Dipolin ja erityisesti korpihotellien kautta.
Näyttely saa myös pohtimaan, onko polarisoiva kaunotar vai hirviö -vastakkainasettelu aina osuvin tapa lähestyä brutalismia. Suuntauksen uusi kansainvälinen arvostus johtuu paljolti sosiaalisesta mediasta, jonka keskustelulogiikan vuoksi se kääntyy helposti melko yksipuoliseksi ilmiöksi – samalla tavalla kuin käänteisesti brutalismin vastustaminenkin.
Voi myös miettiä, viekö puhe betonin rujosta kauneudesta tai keskittyminen korostetun ”brutaaleihin” monumentaalisiin rakenteisiin brutalismia itse asiassa liian erilleen modernismin laajemmasta kehityskulusta. Mitä brutalismin laajemmalle arvottamiselle ja kokonaisuuden ymmärtämiselle käy, jos algoritmit tuottavat brutalismin kaanonia ensisijaisesti vain niistä rakennuksista, jotka ovat maantieteellisesti helposti vierailtavissa ja siten valokuvattavissa, samalla kun Pieksämäellä sijaitsevan hotelli Savonsolmun kaltaiset rakennukset rapistuvat unohtuneena syrjemmällä?
Ja jos uudessa some-brutalismissa on kyse korostetusti vain paljaista betonipinnoista tai veistoksellisista muodoista, vaarana voi olla, että unohdamme yleisilmeeltään vaatimattomammat brutalistiset rakennukset, kuten purkutuomion saaneen Pallivahan kirkon Turussa.
Arviossa on käytetty lähteenä myös 22.9.2023 järjestetyn Brutalismi-seminaarin puheenvuoroja.
Rakas vihattu betoni – Brutalismi Suomessa -näyttely Sibelius-museossa 7.1.2024 asti.