Norman Fosterin rakennukset eivät vastaa perinteistä käsitystä ekologisesta suunnittelusta, mutta näyttelyssä näkyy usko teknologian mahdollisuuksiin ilmastokriisin ratkaisijana. Jos arkkitehtuurinäyttelyt joskus tuntuvat kuivakoilta, Fosterin johdolla koottu retrospektiivi on kaikkea muuta.
Vaikka Norman Foster itse vierastaa ajatusta high tech -arkkitehtuurista, on hän suuntauksen tunnetuin elossa oleva edustaja. Fosterin arkkitehtuurissa näkyy vahva usko teknologisiin ratkaisuihin, joiden kautta modernistisen arkkitehtuurin periaatteet ovat jalostuneet nykypäivän tarpeisiin. Centre Pompidoun laaja retrospektiivi tuo näyttävästi esille Fosterin tärkeimmät rakennukset, kehityskaaret ja inspiraation lähteet, jotka edelleen vaikuttavat vuonna 1999 Pritzker-palkinnon saaneen arkkitehdin ajatteluun.
Näyttelyä suunnittelessaan pääkuraattori Frédéric Migayrou toimi tiiviissä yhteistyössä Fosterin kanssa. Hänen arkistonsa paljastui niin laajaksi, että näyttely rakennettiin ensimmäisenä arkkitehtuuria käsittelevänä näyttelynä kulttuurikeskuksen ylimpään kerrokseen. Pariisiin yli aukeavaa näkymää vasten on asetettu yksi näyttelyn pääteemoista, ”vertikaaliset kaupungit”, jossa tavallista suuremmat mallit Fosterin kuuluisista pilvenpiirtäjistä seisovat rivissä.
Pompidou-keskuksen näyttelyssä on esillä muun muassa Norman Fosterin keräämiä autoja ja häntä inspiroineita taideteoksia. Kuva: Janeth Garcia Rodriguez
Jos arkkitehtuurinäyttelyt saattavat joskus tuntua kuivakoilta, Fosterin johdolla koottu näyttely ei tosiaan ole sitä. Heti ensimmäisessä salissa piirrokset ja skissit lähes seitsemän vuosikymmenen varrelta avaavat näkymiä Fosterin luovaan prosessiin, jossa keskeistä on aina ollut piirtäminen. Taitavien hahmotelmien kautta välittyy jo lapsena herännyt – ja edelleen jatkuva – innostus rakennusten mekaanisiin ratkaisuihin ja erilaisten toimintojen tekniseen toteutukseen. Viimeisin osuus sisältää Fosterin piirroksia tältä vuodelta, osoittaen 87-vuotiaan arkkitehdin olevan edelleen tiiviisti mukana toimistonsa suunnittelutyössä.
Salin keskelle sijoitettu pitkä vitriini esittelee yli kaksisataa aukeamaa A4-muistikirjoista, joihin Foster on kerännyt ajatuksia, suunnitelmia ja hahmotelmia vuodesta 1975 lähtien. Muistikirjoja on Migayroun mukaan yli kaksi tuhatta. Esillepanossa vaikuttavaa onkin arkiston laajuus ja perinpohjaisuus.
Yhdistävänä linjana on Fosterin usko, että ilmastokriisi ratkaistaan teknologian avulla.
Kalifornian Cupertinoon vuonna 2017 valmistunut Applen pääkonttori sulkee sisäänsä 12 hehtaarin kokoisen puiston. Kuva: Nigel Young Foster +Partners
SEURAAVASSA salissa on esillä piirrosten, videoiden ja pienoismallien ohella lasin taakse tarkasti rakennettuja kolmiulotteisia diorama-malleja. Tämä arkkitehtuurinäyttelyissä harvemmin käytetty esitystapa auttaa hahmottamaan rakenteiden merkityksiä ja yhteyksiä ympäristöön.
Salin keskellä on esillä valikoima esineitä arkkitehdin historiallisesta kokoelmasta sekä inspiraation lähteinä toimineita taideteoksia. Sitä hallitsee Le Corbusier’n omistuksessa ollut auto, jonka Foster hankki ja kunnosti kuin kunnianosoituksena yhdelle suurista esikuvistaan. Umberto Boccionin, Constantin Brancusin ja Ai Weiwein veistokset sekä Richard Buckminster Fullerin suunnittelema Dymaxion-auto muistuttavat teknologian yhteydestä taiteeseen. Mercedez-Benz 300 SL -mallin riisuttu metallinen runko toimii puolestaan viitteenä historialliseen kehitykseen sekä rakenteiden merkitykseen.
Näyttely koostuu seitsemästä pääteemasta. Yhdistävänä linjana on Fosterin usko, että ilmastokriisi ratkaistaan teknologian avulla. Tällä hän on perustellut esimerkiksi suunnittelemansa suuret pilvenpiirtäjät, joista on pyritty luomaan energiatehokkaita systeemejä. Rakennukset eivät vastaa perinteistä mielikuvaa ekologisesta suunnittelusta, mutta Fosterin arkkitehtuuriin sisältyvä futuristinen ajattelu on yksi nykyisen urbaanin kehityksen johtavista linjoista, joka juontaa Le Corbusier’n periaatteista. Foster painotti näyttelyn lehdistötilaisuudessa, että kaupunkien kriiseistä on aina selvitty ja niiden seurauksena on syntynyt parempia ratkaisuja.
Teoreettiset lähtökohdat ja esikuvat soljuvat näyttelyn teemojen lävitse. Työskentely Fullerin kokeellisten projektien parissa muokkasi vastavalmistuneen arkkitehdin ajattelua, samoin kalifornialaiset Case Study -talot, joiden yksinkertaiset rakenteet suunniteltiin edullisista elementeistä. Näiden ja Le Corbusier’n lisäksi näyttelyssä mainitaan nuoruuden vaikuttajina Louis Kahn, Paul Rudolph, Serge Chermayeff ja Christopher Alexander.
Nasan Mars-tukikohta on tarkoitus 3d-tulostaa planeetan pintaa peittävästä hienojakoisesta kiviaineksesta. Kuva: Foster + Partners
Näyttelyn loppuhuipentumana esitellään Fosterin toimiston yhteistyötä Nasan kanssa, joissa suunnitellaan tukikohtia kuuhun ja Marsiin. Näiden projektien valossa Fosterin pyrkimys löytää tasapaino ihmisen ja luonnon välillä kuulostaa utopistiselta, mutta avaruudessa toimivat teknologiat ovat jo osa rakennettua ympäristöä, ja niissä voidaan nähdä mahdollisuus kehittää olosuhteita planetaarisen tasapainon parantamiseksi. Tähtiarkkitehdin sanoma on rakennettu tarkasti näyttelyn tarinaan.
Norman Foster -näyttely Pariisin Centre Pompidoussa 7.8. asti.